Tavallaan aika outoa, että Äetmuori yhä kantaa kaunaa siitä, kun olen siirtynyt käyttämään 2. nimeäni. Hän ei vieläkään noteeraa sitä [siis sitä, että se on jopa virallisesti muutettu kutsumanimeksi]. Sitten hän värvää Siukunkin mukaan johonkin lapselliseen peliin: viimeksikin ex-nimeni nimipäivänä tuli 'onnittelusoitto' [=Muori nälvii puhelimessa, kuinka hän nyt vaan viettää aina tätä päivää mun nimipäivänä] ja sitten vielä sähköposti Siukulta [samansisältöinen kuin Muorin soitto]. Eli: taas on Muori yllyttänyt Siukkua, että 'sano nyt sinäkin sille..' Siukuntyttö vielä Facebookissa onnitteli HÄNKIN. Ja huvittavaa on, että ei KUKAAN Siukun perheestä - ei Siukku, ei Siukuntyttö, Siukunpoika tai H. - muista kenenkään merkkipäiviä.. ei edes syntymäpäiviä.. ilman eri muistutusta!
Äetmuorin tempaukset ovat joskus niin lapsellisia, että oikeasti häpeän niitä miehen kannaltakin. Tuntuu niin nololta, kun hänen vanhempansa ottivat ihan normaalisti tuon mun 'nimenmuutoksen' ja kaikki ystäväni samoin.. No, en ODOTAKAAN että Muori tai Siukku alkaisi kunnioittaa sitä käyttämällä tätä mun 'uutta' nimeä, mutta jotenkin on tympeää kun pitää jopa postit yms. lähettää sillä vanhalla!
Mies sanoi tänään: tuntuu kuin äitisi ei tahtoisi sinun elävän omaa elämääsi ollenkaan. Miestä huvittaa, ärsyttää ja suututtaa Muorin asenne muhun, kuinka Muori puhuu mulle joskus kuin 4-vuotiaalle lässyttäen ja sopottaen. Ja sitten kuinka hän taas ajoittain on niin uskomattoman julma verbaalisesti.
En ole lähtenyt mukaan mihinkään kissanhännänvetoon tuossa nimiasiassa, ts. en ole alkanut selittää kuinka tärkeää mulle on käyttää sitä nykyistä virallista kutsumanimeäni. Kerran selitin, silloin kun se muutos tehtiin, eikä mennyt perille. En enää tahdo tulla kiskotuksi mukaan tähän peliin, selittää ja PUOLUSTELLA omaa kantaani.. miksi siis mielestäni saisin käyttää toista nimeäni.. Siis se oikeus [nimen muutos] on Suomen kansalaiselle taattu LAILLA!!!!!
Olen ihan vaan tyynesti kiittänyt onnitteluista ja sitten puhellut muita. Ja tuntenut itseni kypsäksi kun teen niin. Joskus tosin en ole varma onko se niin kypsää ja fiksua. No, mulle sinänsä sama miksi sanovat, mutta ei helevetti, ne POSTIT nyt kuitenkin kai voisi....????
Kuvittelin aina, että Muori ei nostaisi siitä nimiasiasta meteliä, koska 'uusi' nimeni on aina ollut nimeni, siis se toinen. Ihan niin kuin useimmilla lapsilla kai on kaksi nimeä. On Tarja Susannaa ja Hanna Juliaa. Ihan samalla tavalla olin mä.. ja olen.. Miksi Muori ja Isukki sitten ANTOI mulle sen toisen nimen, jos sitä ei saisi muistaa ollenkaan? Hoh hoi!
Kaikkein inhottavinta on silloin kun Siukku yhtyy tuohon Muorin 'rintamaan'. Vaikka luulisin hänen nyt tajuavan paremmin, mutta ei. Joskus olen saanut niin tarpeekseni molemmista. Kumpikaan ei ole koskaan kohdellut mua niin kuin aikuista, tasavertaista.
Ihmettelen tuota Siukun hommaa siksikin, että eikö hän NÄE kuinka surullinen hahmo Muori oikeastaan on? Takertumisessa menneeseen, omassa tuhoavassa käytöksessään [Muorin jäljeltä ihmissuhteiden maasto on kuin sotatanner, katkenneita ihmissuhteita, verisiä, koskaan arpeutumattomia riitoja yms.] ja ryypiskelyineen. Itse lakkasin pelaamasta Muorin pelejä kun tajusin sen, että - no nyt kuulostan omahyväiseltä! - olen yksinkertaisesti sen YLÄPUOLELLA että alkaisin esim. Siukusta juoruamalla kalastella irtopisteitä Muorilta. Mieluummin vetäydyn pois koko kolmiosta - siis siitä kolmiosta, jonka muodostamme Siukku, Muori ja mä.
Kun olin lapsi, niin Äetmuori oli mun mielestä maailman kaunein, fiksuin ja paras ja ihanin äiti. Sellaista on olla lapsi, sitä se on - se rakkauden ja uskollisuuden määrä vanhempaa kohtaan on sanoinkuvaamattoman suuri. Uskon että vieläkin pystyisin rakastamaan häntä syvästi [eikä velvollisuudentuntoisesti kuten nyt] jos hän ei yrittäisi tartuttaa omaa pahaa oloaan muihin ja dominoida niin ahdistavalla tavalla. Ei mua haittaa ihmisten viat [päihteiden väärinkäyttö, pinnallisuus, ym.] niin kauan jos ne ovat hyväsydämisiä. Monet juopot esimerkiksi ovat. Tosi, tosi hyväntahtoisia. Harmi vaan kun Muori ei ole.
No sellaista, tuli taas päivän valituskiintiö täyteen. ;)
En laske päiviä
En nyt laske päiviä mässyyn, en itse asiassa tiedä paljonko siihen on, taidan pitää seuraavan vasta viikon 18 lopulla. Siis ÄITIENPÄIVÄN tienoilla. ;) Mietin, että jos edes se suojelisi mua .. mahdolliselta.. vatsahaavalta!!
Mulla on nyt taas luulosairausvaihe menossa, silloin saatan jättää mässyn väliin ja pitää pitemmän tauon niissä, koska P E L K Ä Ä N .. juuri tuollaisia lääkärintutkimuksia [letkunnielemistä] ja mahdollisia kamalia sairauksia. Pelkään kai salaman iskevän mua päähän kun pidän herkkuiluja! Sitten pelkään sellaistakin, että jos joutuisin johonkin ihmeelliseen tutkimukseen, niin entä jos jotain kautta lekuri näkisi sen, että elän hullusti? Että väliin paastoan ja sitten taas pidän herkkuiluja?
Välillä stressaan ihan kummia asioita, vaikkapa sellaistakin, että onko sisäelinteni ympärillä rasvaa! Mietin kaikkea tällaista. Olen kai hiukan outo.
Sain muuten tietää että sen häpyhuulirasvapatin kohtalo on tulla leikatuksi gynekologisella polilla. Se on hyvälaatuinen, mutta silti gynepoli kutsuu. Joskus kai kuukauden päästä! Huh!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Hei, heräsi mielenkiinto tuota nimiasiaa kohtaan. Minä käytän myös toista nimeäni (minua on kutsuttu sillä ihan lapsesta saakka - ensimmäinen nimeni on niin yleinen, että kavereihin kuului monta samannimistä ja jotenkin vain minua alettiin kutsua toisella nimelläni), mutta ei ole ikinä tullut mieleen että sen voisi muuttaa ihan virallisestikin. Miten se toinen nimi muutetaan virallisesti kutsumanimeksi? Vai tarkoittaako se, että olet vaihtanut toisen nimen ensimmäiseksi nimeksesi vai mitä? Anteeksi tyhmät kyselyt, en vaan tosiaan ole ikinä oikein ajatellut asiaa... toisinaan tulee ärsyttäviä tilanteita, kun pitää selitellä, että nimeni on se ja se, mutta minua kutsutaan toisella nimellä... ja joiltain virallisilta tahoilta tuleva posti tulee vielä nykyäänkin ensimmäisellä nimelläni.
Ja olet kyllä täysin oikeassa tässä asiassa, äitisi mielenosoituksellinen ensimmäisen nimen käyttö on lapsellista ja epäreilua. Aikuisella ihmisellä on kuitenkin täysi oikeus päättää nimestäänkin.
Muistaakseni tein maistraattiin ilmoituksen.. että minä Niina Marjatta käytän kutsumanimenäni Marjattaa enkä Niinaa. [Nuo nimet on keksittyjä!;] Mitään nimien järjestystä en muuttanut, eli edelleen ne nimet on samassa järjestyksessä, mutta virallisissa papereissa alleviivaan kutsumanimeksi sen Marjatan.
Tuolla lisätietoa:
http://www.maistraatti.fi/maistraatti/frame2.jsp?url=http%3A%2F%2Fwww.maistraatti.fi%2Fdocs%2Fnimenmuutos%2F17.2.2.htm
Sitten vielä siteeraan tuolta samalta sivulta, jos ei vaikka linkki toimi:
"Etunimen tulee olla nimilain mukainen. Etunimiä saa olla enintään kolme.
Etunimen voi muuttaa pelkällä ilmoituksella, ilman perusteluja vain kerran, sen jälkeen muutosta on haettava maistraatilta hakemuksella. Etunimen muutokset ratkaistaan maistraatissa.
Etunimen muutosilmoituksen rekisteröinti on maksullista.
Lapsen etunimet tulee ilmoittaa väestötietojärjestelmään kahden kuukauden kuluessa lapsen syntymästä. Jos lapsi kastetaan, kasteen toimittanut pappi ilmoittaa lapsen nimet seurakunnan kautta väestötietojärjestelmään.
Nimenmuutosasioiden ilmoituslomakkeita saat sivujemme Lomakkeet -osiosta tai maistraateista maksutta."
Tyhmiä kysymyksiä ei muuten olekaan. ;) Aina kannattaa kysyä jos joku askarruttaa!
Mun 1. nimi on sellainen oman aikansa 'muotinimi'. Sitä ei juuri enää tapaa kenelläkään, paitsi siis oman ikäluokkani ihmisillä. Se muoti ei ole vaikuttanut mun päätökseen.. vaan kai se, kun mielessäni yhdistän tuon nimen moniin kielteisiin lapsuusmuistoihin ja oikeasti olen aina tuntenut sen jotenkin 'vieraaksi' itselleni. Jo lapsena keksin itselleni kaikkia 'salanimiä'.. se oli tietysti leikkiä, mutta kai siinä oli jo silloin joku vakava tarkoitusperä. Olisin vaihtanut nimeni jo lapsena, jos olisin sen voinut tehdä.
Monet vanhemmat ei ajattele, kun kastaa lapsiaan Lemmikki-Ämmikeiksi, että sen nimen kanssa pitää sen lapsiparan e l ä ä myös. :( Minusta on järkevää, että jos lapsen 1 nimi on suoraan sanottuna OUTO, niin olisi edes 2. tai 3. vähän normaalimpi tai 'perinteisempi', joku nimiklassikko ehkä. Niin että tarvittaessa lapsi voisi sitä alkaa käyttää.
Äetmuorin hommailuja tässä mun nimiasiassa en OIKEASTI tajua yhtään.. onpa hyvä että se sunkin mielestäsi kuulostaa oudolta, etten ole siis ainoa joka niin ajattelee! Olen usein ajatellut, että Muorille voisi joku terapia tai lääkitys tehdä hyvää.. :( Mutta kun en uskalla ehdottaakaan, hän kun halveksii kaikkia terapioita ja etenkin lääkityksiä yli kaiken!
Mulla on muuten tuttavapiirissä yksi jos toinenkin ihminen vaihtanut nimeään. Tunnen myös yhden ihmisen, joka vaihtoi sukunimensä. Kukaan ei ole katunut. Jos joku nimessä vaivaa tms. niin suosittelen muutosta ehdottomasti.
Sun äiti vaikuttaa näiden kertomiesi perusteella aika kontrolloivalta. Ja on pitkävihainen, jos vieläkin kiukuttelee sulle nimenvaihdosta? Lapsellista, kuten totesitkin.
"En ole lähtenyt mukaan mihinkään kissanhännänvetoon tuossa nimiasiassa, ts. en ole alkanut selittää kuinka tärkeää mulle on käyttää sitä nykyistä virallista kutsumanimeäni."
On tosi hyvä, ettet ole lähtenyt äitisi riidanhaastamiseen mukaan! Tavallaan provosointikin on minun mielestäni yritys hallita ja kontrolloida, ts. pahoittaa mielesi ja saada sinut suuttumaan tai reagoimaan. Ja ihan oikein, ettet selittele uudestaan ja uudestaan. Yhden selityksen pitää aikuiselle ihmiselle riittää! Ja joskus voi ajatella, ettei omia ratkaisujaan tarvitsekaan aina olla perustelemassa ja puolustelemassa, sinähän elät omaa elämääsi!
Kiitos Suklaahirviölle kun jaksoit vastata! :) Olen kyllä ollut tietoinen noista etunimen vaihtamiseen liittyvistä säädöksistä (yksi minunkin ystävä on vaihtanut nimensä kokonaan uuteen), mutta ei ole ikinä jotenkin tullut mieleenkään, että sen toisen nimen voisi vaihtaa ihan virallisesti kutsumanimeksi, ilman että tarvisi muuten niitä nimiä vaihdella. Sen voisi tosiaan käydä tekemässä, mua kun tuskin enää tässä iässä yhtäkkiä aletaan ekalla nimellä kutsua... :)
Tsemppiä sulle sen sun perheen kanssa toimeentulemiseen... olet viisas (ja valtavan kärsivällinen!!) kun et lähde mukaan riidanhaastamiseen. Mä kyllä toisinaan sun blogia lukiessa (en vain tässä nimiasiassa) ihmettelen, että miten sä oikein jaksat?! Kyllähän omalta perheeltä kuuluisi saada tukea eikä pelkkää painostusta.
Kiitos teille valtavan positiivisista ja rohkaisevista kommenteista! Ne ihan oikeasti parantavat oloa. On aina hyvä saada tietää muidenkin mielipiteitä - meillä kotona oli aika paljon niin, että Äetmuorin tunteet ja ajatukset olivat 'oikeita' ja muiden vääriä ja tyhmiä ja se asenne joskus vaikuttaa muhun vieläkin. Siksi omia tuntemuksia voi olla vaikea noteerata.. tai edes ottaa vakavasti. :( Kökköä!
YRITÄN kovasti olla kärsivällinen - esim. Muorin kanssa - mutta helppoa se ei ole. :( Yritän vain sitä ajatellen, että en tahdo sanoa niitä epäystävällisiä 'ilkeitä' sanoja, joita kuitenkin sitten katuisin ja pyytäisin anteeksi. Lisäksi mulle riitely ei ole mikään 'nautinto' - Muori taas oikeastaan TYKKÄÄ siitä, kun saa tapella, myrskytä ja sopia. Mun mielestä sellainen on henkisesti valtavan raskasta, en jaksa..
Lähetä kommentti