Yhdistymisen vaikeudesta

Se Yhdistys, jolle laitoin sähköpostia taannoin, lähestyi nyt mua! No, ei siinä muuta paitsi että suunniteltu kokoontumispaikka on mulle ihan vieras, enkä tiedä kuinka ajaa sinne. Nyt se on vasta suunniteltu paikka, eli TOIVOTTAVASTI se siitä muuttuu vielä! :( Olen aika toivoton Isossa Kaupungissa, en oikeastaan tunne muuta kuin keskusta-alueen. Minun näkökulmastani muuta ei kannatakaan tai tarvitse tuntea! Ja nyt sitten tämä.. Hmmh, katsotaan nyt tyssääkö YHDISTYMINEN jo ihan alkuvaikeuksiin! :(

Jos olisin reipas ihminen, niin pistäisin vetäjälle emailia ja sanoisin, että jos vain joku muu paikka olisi mahdollinen, niin sepäs vasta olisi kivaa. Mutta en ole niin reipas, oloni on jo nyt vähän epäröivä.. Kai siksi, kun en ole isokaupunkilainen. Ajattelen ehkä, että mä maalaishiiri saan ylipäätään olla tyytyväinen päästessäni mukaan.. ja ettei mulla siksi oikein ole oikeutta esittää mitään toivomuksia. :( Tämä on taas niin.. SUKLISTA!

Muuten päivät kuluvat entiseen malliin. Olen viime aikoina alkanut valvoa tosi myöhään.. katselen Sinkkuelämää, tai sitten katselen digiboksille nauhotettuja juttuja. Tai luen dekkareita. Lainasin juuri sellaisen yhden.. Ihmeiden kabinetti on kirjan nimi. Se kertoo yli 100 vuotta vanhasta murhasarjasta New Yorkissa.. Ja sitten ihan samanlainen murha tapahtuukin NYKYAIKANA! :( En ole vielä alkanut lukea tätä, mutta varmaan pian aloitan. Pidän sellaisista tavallaan mystisistä jutuista, joissa voisi kuvitella olevan jotain yliluonnollista.. Mutta pidän sittenkin eniten siitä, kun 'yliluonnollinen' saakin luonnollisen selityksen! Kai sillä on jotain tekemistä maailmankatsomukseni kanssa. Minä kun ei erityisemmin usko mihinkään 'yliluonnolliseen', vaan mun mielestä luonto itsessään on ihmeellinen sellaisena kuin se on. Me pidämme monia luonnollisia asioita yliluonnollisina, koska emme ymmärrä..

Tuo mysteeri/trilleri/dekkari on muuten Pendergast-sarjaa. Eli päähenkilö, poliisi Pendergast, on seikkaillut tai tulee seikkailemaan jossain muissakin kirjoissa. Tätä kuvattiin täydelliseksi kesäkirjaksi, eli voipi sopia kuin nyrkki silmään juuri tähän kesäkuun aikaan! :)

Harmittaa tavallaan tämä jatkuva valvominen ja se, kun päivät alkavat niin myöhään. Sitten käy aina niin, että tämä vuorokausirytmi myös masentaa mua. Tunnen entistä kipeämmin ja selvemmin oman hyödyttömyyteni, täällä sitä vaan parhaassa [?] työiässä oleva ihminen valvoo yöt, nukkuu päivät, loisii kotona. Sitä niin kuin tajuaa päivärytminsä hulluudesta, että työtön lortti on ja sellaisena myös pysyy. Jos edes eläisi normaali-ihmisten rytmissä, niin voisi teeskennellä itsekin olevansa normaali, 'kuuluvansa joukkoon'.

Toisaalta teen kyllä kotihommia, eli en IHAN hyödytön ole. Niitä hommia vain ei arvosteta, niitä ei pidetä minään. Mutta jotain teen siis kuitenkin..

Kauppassa!

Olin kauppassa tänään! Sen verran varauduin herkkuiluun, että ostin kokeeksi Aino Kermakaramelli-jäätelöpaketin! Oikein periaatteenani on maistaa jokaista kinuski- tai toffeejäätelöä, joka vain silmiin sattuu. Tuossa Ainossa on sekin hyvä puoli, että ilmeisesti kinukastikkeen seurana on vaniljajäätelöä. Nykyisin pidän siitä yhdistelmästä, VANILJAjäätelöstä ja kinukastikkeesta. Jos jäätelökin on pelkkää toffeejätskiä, niin sitten yhdistelmä voi olla 'liikaa'. -Ostin lisäksi kinuski-keksi Kingiksen ja toffee-Kingiksen, jos noin puikkopuolelle mennään.

Ostin Cloettan Center-toffeesuklaanappirullan. En ole maistanut sitä pitkään aikaan ja ajattelin nyt taas maistaa, että onko se sellainen kuin muistelen.

Onneksi en tuon enempää hamstrannut. :)