Yksi huono juttu [ikuisessa] työttömyydessä on se, että ei voi peilata itseään muihin. Itsensä näkeminen muiden silmin - sitä ei tapahdu, kun elämässä ei OLE muita. Satunnaisia tapaamisia ystävien kanssa ei lasketa, koska ne eivät ole PÄIVITTÄISTÄ kontaktia toisiin ihmisiin. Minulla ei tietyssä mielessä ole mitään käsitystä siitä, millaisena muut näkevät mut. Usein KUVITTELEN tietäväni mitä muut ajattelevat [että olen hullu, outo], mutta en voi tietää varmasti. En saa jokapäiväistä palautetta itsestäni. Sitä saa työssäkäyvä, ja vielä aika puolueettomilta ihmisiltä, kun työkaverit eivät ole perhettä tai sydänystäviä.
Mies tavallaan arvostaa mua. Hänen mielestään olen sitä ja tätä kaunista + hyvää. Mutta hän myös sanoo, että olen hänen mielestään hiukan tasapainoton. Tarkoittaen nyt tätä syömishommailua ja muuta, eli ei millään vaarallisella tavalla hullu ympäristölleni. Ehkä on hyväkin, että en ole työelämässä. Ehkä sielläkin ihmiset pitäisivät mua tasapainottomana.
Ihminen, joka ei ole jatkuvassa kontaktissa muihin, menettää pian kykynsä olla muiden keskellä. Se on taito sekin, ja se voi ruostua. Mulle on varmaan [=takuulla] käynyt niin. Väsyn kovasti jos olen isojen ihmisjoukkojen keskellä PITKÄÄN. Tai jossain sukujuhlassa tms. pitkään. Avainsana on tuo pitkään. Lyhyen ajan jaksan olla.
Häpeän hirveästi kun tajuan, että J O S koskaan työllistyisin, niin saattaisin tarvita... jotain pitkäaikaistyöttömien KUNTOUTUSPROJEKTIA!! Kaikilla varmaan on mielikuva näistä kuntoutujista. Luin kerran sellaisesta projektista ja se oli kieltämättä aika rajua tekstiä. Kuinka ihmiset niissä tarvitsevat tukihenkilöä jopa henkilökohtaisesta hygieniasta muistuttamiseen ym..!! Niin, varmaan kaikki mieltää nyt minutkin jonain haisunäätänä. Vaan kun en ole. Olen vain kasvanut aika ihmisaraksi ja en tiedä pystyisinkö ihan helposti olemaan 8 h muiden keskellä. SIKSI kai tarvitsisin kuntoutusta - mutta en kehtaa lähestyä ketään asian tiimoilta - olen siis ikuinen työtön lortti. Äh!
On tavallaan aika kovaa, kun on kasvanut ja elää sellaisten konstailemattomien [Muorin lempisana!] no-nonsense -ihmisten keskellä. Muori ei tajuaisi mitään kuntoutusprojekteja, vaan pitäisi niitä luusereiden hommina. En muuten jaksa uskoa miehenkään vanhempien kauhean paljon paremmin niitä tajuavan, tosin varmasti enemmän kuin Muori - heillä on laajempi kokemuspohja tästä elämästä + ihmisten erilaisista vaikeuksista, joten siinä mielessä ovat ymmärtäväisempiä. Mutta silti.
Mies meni katsastuskonttoriin -
- - ja kaaransa tuli hylätyksi, kuten mies arvelikin vähän. Mutta hyvä uutinen on kuulemma se, että noteerattuja vikoja - korjattavia vikoja - on vähemmän kuin mitä mies oletti. Eikä kuulemma tarvitse alkaa hitsata autoa. Sitäkin on joskus tehty.
Minun romurautani karjaisi taas oikein komeasti, kun kauppan pihalta lähdin! :( Piti käydä kauppassa TAAS, koska olin unohtanut ostaa lohta, laitoin sitä ruoaksi tänään. Inhoan sitä kun auto karjaisee kun yritän sitä käynnistää, ihmiset aina säpsähtävät sitä kirskunaa ja sitten minua nolottaa. Jotkut jopa nauravat sille äänelle, no ei kai heitä syyttääkään voi!
9 kokonaista vuorokautta ..
.. herkkuiluun! Mitähän sitten leipoisi? Viime mässyssä selittelin miehelle, että kaikki ylenpalttinen leivonta oli 'Vickanin ja Danielin häiden kunniaksi' [HAH, HAH!], mutta mies tuntee mut jo niin hyvin, että häntä huvitti. :) Kyllähän katsoin niitä häitä paljonkin - ja mieskin katsoi, aina siihen asti kun V & D lähtivät sille veneajelulle! Tai mikä soutuvene se nyt oli.
Yllättävää että mieskin katsoi, vaikka hän yhdessä vaiheessa melkein PILKKASI häitä! :( Se oli meillä erimielisyys, minä kun odotin niitä kovasti ja olin melkein hääkuumeessa. Mutta säälin tuoretta avioparia, kun häät olivat koko kansan tapahtuma. :( Varmasti kauhean stressaavaa viettää häitä koko ajan kameroiden ja toimittajien keskellä. Kun muutenkin häät voivat stressata, vaikkei ihminen olisi mikään julkimo.
Pidin Vickanin puvusta.. Mutta SULHASESTA pidin vielä enemmän! Tietysti säälinkin häntä, koska tästä eteenpäin hän on koko elämänsä ajan toimittajien ja paparrazzien laillista riistaa. Vaikka pari eroaisi, niin Danny tulee aina olemaan 'se mies, joka oli naimisissa prinsessan kanssa'. Se on iso päätös, tuollaiseen elämään alkaminen, kun on vasta vähän yli 30. Elettävänä on kai noin 60 vuotta julkisuuden valokeilassa! Sellaisinakin päivinä, kun ei yhtään huvittaisi.. No, D. oli kuitenkin hurjan komea ja aidosti 'prinssillinen'! Tykkään tuollaisista 'tuhkimotarinoista', mun mielestä olisi jotenkin ällöttävää jos V. olisi mennyt naimisiin jonkun Wanhan Rahan tai siniverisen kanssa!
Alkoi oikein harmittaa kun en ostanut Tiimarista itselleni leikki-tiaaraa! :) Näin sellaisia joillakin ihmisillä telkussa, esim. eräs ruotsinopettaja oli kai kotonaan järjestänyt 'varjojuhlat' ja siellä oli ollut naisilla ja tytöillä sellaiset.. ja Frödingen prinsessakakkua tarjolla! :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti