Suklis lukee

.. Claire Castillon novellikokoelmaa Äidin pikku pyöveli. Ja jo 1 ½ novellin lukemisen jälkeen tietää, että R A K A S T A A tätä kirjaa! Huu ja humpsista, saavat kyytiä kaikki perinteiset äiti-idyllit..! Suosittelen, tämä on rajoja rikkovaa kirjallisuutta, ihan oikeasti! Toivottavasti se rohkaisee ihmisiä keskusteluun.. myöntämään tunteiden koko kirjon!

Mun itseni oli aikanaan vaikea ajatella, että Äetmuori OIKEASTI voisi tuntea negatiivisia tunteita mua kohtaan. Hän aina SANOI rakastavansa mua/meitä.. mutta miksi sitten hänen toimensa olivat niin täysin erilaisia? Kuinka ihminen voi sanoa rakastavansa, ja sitten kuitenkin lyödä henkisesti lyttyyn ja mitätöidä kaikin eri tavoin? Vaati aikaa hyväksyä se, että vaikka kaikki vanhemmat varmasti SANOVAT rakastavansa lapsiaan, niin monesti sen on vain huulten heiluttamista. Tai sitten se rakkauden tunne on hyvin pieni. Ehkä samanlaisen rakkauden voisi suunnata marsuun. Rakkaus on mun mielestä paljon enemmän tekoja kuin sanoja. Kuka tahansa narkkaava ja lastaan seksikaupitteleva mutsi voi SANOA rakastavansa ja esittää 10 000 'hyvää' syytä toimilleen.. mutta teothan ne paljastavat meidän todellisen luonteemme.

Meillä Äetmuori aina puhui Ehdottomasta Rakkaudesta, mutta olen itse tullut huomaamaan, että hänen rakkautensa ei itse asiassa kestä pienintäkään vastoinkäymistä. Nyt taas joku ajattelee, että aina se Suklis tätä jauhaa.. mutta kehotan mahdollista lukijaa muistamaan, että en kirjoita tätä vihaisesti tai edes katkerasti. Tämä nyt vaan on tosiasia. Itse asiassa on harvinaista kyetä ehdottomaan rakkauteen.

Itse olen nyt jotenkin sovinnossa sen ajatuksen kanssa, että ellei välillämme olisi biologista sidettä, niin en valitsisi Äetmuorin kaltaista ihmistä lähipiiriini. Tämä vaan on niitä elämän sattumuksia. Itse asiassa soitin Muorille tänään sen viikottaisen velvollisuuspuheluni.. se meni ihan hyvin, pitää vaan pitää huoli siitä, että on aina jotain neutraalia puhuttavaa.

Meidän suhde [Muorin ja mun] on saanut minut ajattelemaan todella radikaalin erilaisella tavalla myös lapsuudesta, lapsista ja vanhemmista. Joskus nuorena nimittäin oikeasti uskoin biologisen siteen olevan sellainen, että se simsalabim luo ihmisten välille jonkun ihmeellisen, maailmaa suuremman rakkauden. Nyt tajuan, ettei se ole niin. Olen alkanut suhtautua aivan eri tavalla esim. ADOPTIOLAPSIIN. Mut kai lapsena opetettiin tavallaan säälimään adoptoituja.. ja heidän vanhempiaan, jotka olivat joutuneet tyytymään 'b-luokan vanhemmuuteen' [a-luokan vanhemmus on sitä TODELLISTA vanhemmuutta, eli biologista] paremman puutteessa. Mutta nyt olen alkanut ajatella, että ei ole mitään syytä miksi adoptiovanhempi ei voisi rakastaa lasta aivan yhtä paljon - tai enemmän/paremmin - kuin biologinenkin.

Muorilla on yksi adoptiolapsi asumassa siellä naapurustossa. Hän aina sitä ihmettelee, kun R. on niin hyväkäytöksinen tyttö, 'vaikka onkin adoptoitu ja kaikkea'. R. on Venäjältä adoptoitu.

Kai suuri osa suomalaisista vähän koulutetuista ja hiukan ennakkoluuloisista ihmisistä ajattelee samaan malliin Muorin kanssa. Siinäkin olen ehkä oppinut jotain armollisuutta..? Aikaisemmin Muorin rasismi ja ennakkoluuloisuus saivat mut tuntemaan valtavaa häpeää ja joskus tulista suuttumusta [jonka salasin], mutta nyt ajattelen että se ei ole MUN häpeäni, jos joku ihminen - vaikka sitten äitini - ajattelee mun mielestä hölmöllä tavalla asioista. Ihminen vastaa vain omista ajatuksista ja teoista! Ja sitten se suuttumuskin on laantunut, koska sellainen on ihminen.. me käymme sotia, me emme tahdo hyväksyä erilaisuutta. Jos suuttuisin Muorin kaikista ennakkoluuloista niin saisin olla vihainen koko ajan, ja se taas olisi omaa elämänlaatuani heikentävää. Eikä se auttaisi mitään!

Ostoksilla!

Olin tänään kauppoilla. Kävin Lidlissä - ostin Schogetten marsipaanisuklaalevyn maistettavaksi. Onneksi siinä on vain 100 grammaa, eli jos se on kökkö, niin ei ainakaan paljon mene haaskuun! Toinen tuntematon suklaa tuli ostettua myös, nimittäin Geisha uutuuspatukka. Dreamy caramel on sen nimi! Ostin patukan, koska mietin taas että JOS en tykkää.. niin sitten syötävää on vähän. Kyllä sitä levynäkin myydään. Mä suoraan sanoen epäilen, että voiko perinteistä geishaa mikään voittaa. Mutta maistetaan, kerron sitten! :)

Kävin siellä Cittarissakin, minä hulluparka! Ostin miehelle Ben & Jerry Chunky Monkey-purkin, mutta sitten tulinkin omalta kohdaltani järkiini. EN ostanut itselleni B&J Phish Foodia, kuten vähän aioin.. Luin nimittäin sen purkin kyljestä mitä siinä on ja sitten joku älynväläys iski mieleeni. Joo, suklaiset pikku kalakuviot ovat kiva ja söpö keksintö, mutta kannattaako vain sen vuoksi pistää 5+ euroa menemään? Ei! Ja sitten muutenkin - onko joku suklaajäätelö toffeeraidalla ja vaahtokarkkiraidalla nyt niin ihmeellinen makuelämys..? Ei! Johan siinä Baked Alaskassa huomasin, ettei sitä vaahtokarkkia oikein edes havaitse.. Mihin se tilanne olisi tuossa toisessa jätskissä muuttunut?

Oikeasti, minulle vaan nuo B&J:t eivät ole sen hinnan arvoisia, parasta nyt vaan myöntää se. Ne ideat vain ovat niin sööttejä ja lystejä, että sitä tuntee suoranaista pakkoa kokeilla.. Mutta sitten tosiaan auttaa se, kun katsoo mitä se OIKEASTI pitää sisällään, se jäätelö. Mun mielestä monen B&J-jäätelön heikkous on niukassa kastikeosuudessa. Itse tykkään runsaasti kostutetuista.. No, taidan pysytellä vanhoissa suosikeissani, Rainbown Karamelli on oikeasti hyvää.. eikä maksa mansikoita! Kallein ei aina ole parasta, ei jäätelömarkkinoillakaan.

Hommasin niitä neekerinpusuja. :) Miehelle banaanitäytteellä, mulle vanitäytteellä. Ja rahkapatukoita ostin myös!

Sitten kun ajoin romurautani pihaan, sitten vasta tajusin unohtaneeni ostaa appelsiinin, jota tarvitsen huomenna leivontaan! :( Hitto vie, kun ainoa unohtamani asia on joku noin pieni mutta silti niin olennainen. 'Saan' siis ajaa taas huomenna 2 x 8-10 km kauppaan tuonne keskustaan!

Mutta ei sekään mitenkään isosti masenna, herkkuilu kun nimittäin on enää 23 ½ tunnin päässä..!