Autoillessa opittua

Minun autossani on vieläkin turvavyöongelma. Ajajan [minun] turvavyö ei pysy kiinni, lukko on siihen liian kulunut. Laitan siis syöksyvyön kiinni pelkääjän paikan lukkoon. Se toimii, koska sitä on harvemmin käytetty. Ongelmaksi vaan muodostuu se, etten aina muista tätä lukko-ongelmaa! Eilenkin ajoin pitkän matkan syöksyvyö vanhassa lukossa kiinni, eikä se oikeasti pysy! Irtoaa ihan itsestään. Aika kamala ajatus jos jotain kävisi vaikka 100 kilometrin tuntivauhdissa ja sitten olisin taas unohtanut laittaa vyön toimivaan lukkoon...! :( Sukliksesta tulisi melkoista moussea!

No kuitenkin, tämä oli vain sivuhuomio! Eilen ajaessani kävi aika kummallinen juttu. Odotin risteyksessä että pääsisin kääntymään tieltä ja joku vanha ukko pyyhälsi takaani ja oli aivan kuin se ukkeli ei olisi HUOMANNUT mua ollenkaan autoineni siinä! Pässi nimittäin melkein törmäsi muhun.. ja sitten tosi äkkiä teki jonkun kornin väistöliikkeen ja painoi oikealta ohi kumit ulvoen! Ja mulkoili mua tosi pahasti! Juuh, etsi viisi virhettä! Reipas ylinopeus kaupunkialueella, oikealta ohi, melkein ajaa toista päin. Tähän asti olen aina ollut sitä mieltä että vanhuksilla pitää olla oikeus ajaa, mutta voi jessus sentään, jos se ajo on tuollaista..! Ettei edes auton kokoista objektia näe siinä ihan nokkansa edessä! Hakisi kaupasta itselleen uudet silmät!

Kun tuo kävi, niin ensin sen vanhan patun mulkaistessa olin ihan että 'äh, mitä olen tehnyt, taasko olen mokannut jotain..!' Tuo oli 1. reaktio. Vaikka tiesin heti, että tuo seniori siinä sähläsi enkä minä. Miksi aina oletan ensimmäisenä, että kaikki on MUN vikaani, MINÄ toimin väärin ja muut oikein? Vaikka on selkeitä tilanteita joissa asia on ihan päinvastainen.

Kai siinä on kotitaustan vaikutusta. Meillähän saattoi olla joskus sellaisia illanviettoja, että Äetmuori ja Siukku koko ajan ruotivat yhdessä kaikkia tekemisiäni ja niiden vääryyttä ja typeryyttä. Ehkä siitä johtuen ajattelen aina toimivani hullusti.

Ajaminen tökkii juuri nyt aika pahasti. Eilen olin tosiaan liikkeellä ja sitten kävi niin, että auto sammui pariin kertaan ihmisten nähden. Ja jouduin uudestaan käynnistelemään. Lisäksi mun autoni on TAAS alkanut "ulvoa" kauheasti. Sitä tapahtuu silloin kun lähden ajamaan.. se ikään kuin vinkuu tai ulvoo aika kimeällä äänellä [mutta sitä ääntä siis EI ollut siinä kohtaamisessa vanhan äijän kanssa, eli tuo ääni ei voinut olla syy ukon suuttumukseen]. Inhottaa kun ihmiset joskus kääntyy katsomaan sen äänen lähdettä ja se olen.. MINÄ! :( Jotkut ihmiset saattavat myös säpsähtää ja se tuntuu melkein pahemmalta! Kerran näin äidin lapsineen.. Se lapsi kuuli mun rullaatirullaan ulinan ja kääntyi tuijottamaan ja sanoi jotain äidilleen. Äiti sitten selitti lapselleen jotain mua katsellen. :(

Mun on kyllä pakko luopua siitä ajattelutavasta, että itse olen aina syyllinen ja mokaan. Pitää varmaan yrittää ajatella ihan toisella tapaa. Jännä että se ajattelutapa on mulla myös autoilussa. Taitaa olla vähän kaikessa!

7 kokonaista vuorokautta -

- herkkuiluun! :) Mietin että jos tekisinkin piiiitkästä aikaa jonkun täytekakun? Semmoinen on kiva - tein viime vuonna - jossa on lemon curd-tyyppistä sitruunajuttua täytteenä kerman kaverina.. Ja valkosuklaatikuorrutus! Viimeksi tein sellaisen nimipäiväkseni ja siitä tuli tosi hyvä. Tänä vuonna ei sattunut nimppari MÄSSYn yhteyteen, joten enpäs kaakkua saanutkaan. ;) Siinä viimevuotisessa oli sitten vielä muutama mansikka kakun päällä, koristeena ikään kuin. Kinuskikaakkukin jotenkin himottaisi..