maanantai 29. kesäkuuta 2009

Ahdistuksen syyt

Hassua, vähän kun vaan viitsii tehdä itsensä kanssa töitä, niin kummasti löytyvät aina ne SYYT sille, miksi joskus [usein!] on ahdistunut ja levoton olo! Täytyy vain miettiä koenko joltain taholta jotain painostusta tai koenko itseni taholta painostusta SUORIUTUA tai tehdä jotain.. Siinä se avain on. Ensin voi olla ettei mitään oikein tule mieleen, mutta kun tarpeeksi kauan pohtii niin se syy selviää aina.

Itse en voi syyttää jotain toista ihmistä kaikista ahdistuksistani. Tietysti Äetmuori on onnistunut paljossa luomaan mulle sellaisen olon, että en kelpaa ja että mun täytyisi tehdä enemmän/olla enemmän. Mutta osan paineista luon myös ITSE! Suklis omakätisesti. Vai onko se ITSE? Onko se jotain ohjelmointia.. jonkun muun muhun asettamaa? En tiedä, mutta sen tiedän että vaikken muita ihmisiä voikaan vaientaa vaatimuksineen, niin ITSENI luulisin voivan! Jos itse lakkaisin tekemästä itselleni pahaa oloa, niin se olisi jo huomattava parannus.

Mulle oli silloin viimeksi lääkärikäynnillä ihan outoa kuulla lääkärin puhuvan 'ahdistuksestani'. Tyyliin "se on hienoa että lääke on auttanut, se ottaa sitä ahdistuneisuuttasi pois ja saat nukuttuakin paremmin.." Olin ensin vähän että hei KENESTÄ se valkotakki puhuu! Teki mieli melkein väittää vastaan.. että minä en ole ahdistunut. Mutta nyt tiedän olevani ja olleeni sitä vielä pahemmin talvella.

Yksi juttu joka on tosi hieno on tämä: mua ei ole ahdistanut ajaa sen epäonnistuneen työelämävalmennuspaikan ohi! :) Oikeasti, tämä on mulle iso asia. Koska aiemmin aina jos yhdistin johonkin paikkaan sosiaalisen tai jonkun muun epäonnistumisen, niin aloin vältellä koko sitä aluetta.. mikä tietysti on vähän vaikea tilanne .. :) Mutta nyt en yritä vältellä, mua ei ahdista se. Lääkkeitten myötä en myöskään ole enää mitenkään noloillut sitä ratkaisuani lähteä sieltä, vaan koen aika selvästi sen olleen oikea. Sitä vaan suren, ettei työkkärit ja muut ollenkaan varoita ihmisiä siitä mihin joku tietämätön voi tuollaisissa "valmennuksissa" joutua. Jotenkin hirvittää ajatella esim. jotain 18-vuotiasta arkaa ja herkkää ihmistä tuommoisessa.. ei varmaan uskaltaisi pitää puoliaan mitenkään, ei edes lähtemällä! :(

4 kokonaista vuorokautta - -

- ja muutun hirviöksi! :) Karjun kesäyössä ja naisellisuus hittoon! Syön kaikkea rasvaista ja 'äijämäistä' ja tunnen pahantekemisen iloa. Tuntuu kuin muhun kasvaisi KARVAPEITE ja pitkät kynnet.. ja silmät muuttuisi punaisiksi! Kuin tomaatit!

Mutta sitä ennen pitää siivota tässä kuumuudessa, voi hertsileijaa sentään! Taitaa Suklis joutua vainajalaan semmoisessa prosessissa, täällä nimittäin on lämpöä aika huimasti sisällä.. Ja ulkona myös!

4 kommenttia:

aaltopahvia kirjoitti...

Tää on ihan loistopostaus, olennainen oivallus ja loppu on kuin villiä proosarunoa! Kiitän.

suklaahirviö kirjoitti...

Kiitos SINULLE! Olipas kiltisti ja hienosti sanottu! Suklis on joskus runollinen.. ainakin silloin kun kuvaa itseään KOHTAUKSEN pauloissa, eli siis ahmimassa..! Semmoinen olen minä!

Katsonpa muuten samalla onko sulla blogia.. kun vilkaisen tuota profiilia.. hih. :)

aaltopahvia kirjoitti...

Hih. Onhan mulla, vaikkei se kyllä ole näin menevää kamaa. :D Hyviä mässytetkiä ja kuumaa säätä!

aaltopahvia kirjoitti...

Niin siis hetkiä! :)