keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Pelottava maailma?

Viimeksi Muorin kanssa puhelimessa huomasin taas sen, kuinka pelokas hän on. Hän pelkää kaikkea: sitä että jotkut huumehemmot tulevat kolkuttelemaan meidän ovelle, sitä että minä kaadun talvella ja lyön pääni ja kuolen, sitä että lapsenlapset leikkaavat leipää leikatessaan sormeensa ja vuotavat kuiviin. Ihan kuin nykyisin kukaan edes käyttäisi leipää, jota ei ole viipaloitu valmiiksi! Ihan kuin Siukun taloudessa lapset edes söisivät leipää - nehän ottavat hampurilaisen jääkaapista ja iskevät mikroon!

Se on sinänsä outo juttu tuo viimeinen pelko, koska kuten olen sanonut ei Muori juurikaan OIKEASTI piittaa lapsenlapsistaan. Ei piitannut hänen oma äitinsäkään, K-mummi. Kaikki ihmiset vain eivät ole lapsirakkaita, eivät nauti lasten kanssa olosta. K-mummi jopa kieltäytyi sen ainoan kerran kun Muori oikeasti tarvitsi lastenhoitoapua [Isukin vanhemmat olivat lähdössä matkalle, Isukilla oli joku työhön liittyvä tilaisuus johon Muorin piti myös mennä]. K-mummi vain sanoi, että hän aikookin nyt ottaa koko viikonlopun rennosti, eikä tule lapsenvahdiksi edes yhdeksi illaksi. Kehotti vaan tytärtään hommaamaan jonkun koululaistytön lapsenpiiaksi. Asuimme silloin samassa kaupungissa. Tuo oman äidin ratkaisu muuten loukkasi Äetmuoria mielettömästi ja hän ei sen jälkeen enää koskaan pyytänyt äitiään lapsia vahtimaan. Isukin vanhemmat sitten peruivat matkansa ja hoitivat homman, kuten tavallista.

Tässä oli malliesimerkki siitä millaiset välit lapsenlapsiin on muorinpuoleisessa suvussa. K-mummikin tapasi meitä lapsenlapsia vain Isukin ja Äetmuorin kanssa - ei tullut kuuloonkaan että he olisivat ottaneet meidät luokseen yksin. Me olimme sellainen vanhempien pakollinen lisuke.

No, mutta tuosta pelokkuudesta vielä. Satuin Muorille kertomaan [yritän aina kertoa jotain hassuja juttuja, ettei tulisi riitaa, jotain mahdollisimman neutraalia, mutta se on vaikeaa] että unohdin avaimet koko yöksi tuohon ulko-oveen. Siitä se myrsky alkoi. "Kuka tahansa olisi voinut tulla sisään ja vaikka tappaa teidät! - Kuka tahansa huumehörhö olisi voinut lampsia teidän kotiin!" Muori ei tajua sitä, että moni ihminen täällä muuten pitää ovea KOKO AJAN lukitsematta! Tämä nimittäin on maaseutua, uber-maaseutua! Mitään loistolukaaleja nämä eivät ole, joten jos joku voro sattuisi kiertelemään seudulla, niin tuskin vaivautuisi edes murtautumaan! Tavallisia omakotitaloja!

En yleensä pidä ovia kuitenkaan lukitsemattomina, koska en tykkää siitä että joku vaikka YLLÄTTÄISI Sukliksen yövaatteissa keskellä päivää.. ;) Noloa! Mutta sen takia en pidä ovea lukittuna, että PELKÄISIN.

Muori aina haluaa ajatella pahinta kaikesta. Lapsesta asti sain oppia, että maailma on täynnä ihmisiä, jotka haluaa mulle pahaa. On raiskaajasetiä ja murhaajasetiä, on hulluja tätejä ja pahoja tätejä ja ilkeitä vieraita lapsia. Itse nykyisin ajattelen niin että oikeastaan suurin osa ihmisistä on ihan OK ja kilttejä ja kunnollisia. Joku pultsarikin voi olla, ei juomisongelma automaattisesti tarkoita että tyyppi olisi juoppo JA raiskaaja! Itse asiassa suurin osa juopoista on aika letkeää väkeä ja suhteellisen vaarattomiakin. Viiden promillen känni ei tee kenestäkään mitään kung fu-tappajamestaria. ;)

Minusta olisi tärkeää opettaa lapset tavallaan olemaan varuillaan - vieraaseen kyytiin ainakaan ei saa mennä - mutta kuitenkin niin, että perusluottamus maailmaan säilyisi. Ihmisen ei ole hyvä elää peläten KAIKKEA. Sitä, että tulee joku tauti [Muorilla on aivan sairas bakteerikammokin ja hän jankuttaa koko ajan käsien pesusta ja siitä kuinka kauppojen kasviksiin ja hedelmiin koskee "kaikenlainen väki" likaisilla käsillään] tai murhaaja iskee. Mun näkökulmasta sellainen vanhemmuus on aika ankeaa, joka on sellaista jatkuvaa pelkoa vain.

Joskus kun olin n. 10-vuotias niin Muori sai televisiosta napattua uuden pelonaiheen: JENGIT! Siitä lähtien hän aina muisti varoitella Siukkua ja mua JENGEISTÄ. Että jenginuoret voi tulla ja haluta meidän taskurahat tai hakata meidät. :) Voi jumatsukka, tuo oli oikeasti huvittavaa, JENGI, paheellinen tuhma JENGI meidän pikkuruisessa provinssikaupungissa?? :) Muorin mielestä meidän käpykylä oli tietysti ihan vertailukelpoinen paheen pesä jonkun Nykin Harlemin kanssa. :)

Mitähän jos onkin niin, että suurin osa ihmisistä on ihan kuten minä itse. Vähän hämmentyneitä, joskus pettyneitä ja väsyneitä, kun arki ei suju. Hyväntahtoisia, mutta epäröivät, että kuinka sen osoittaa. Ihmisiä jotka vaan elää elämäänsä ilman mitään kieroja motiiveja. Muorin mielestä tämä ajattelutapa on tyhmä, koska muut eivät ole kuten minä [ja minä olen HÖLMÖN hyväntahtoinen Muorin mielestä, muuten!] vaan toinen ihminen on HAI ihmisen hahmossa!

Jos olisi mahdollista jutella kuolleiden kanssa niin kysyisin K-mummilta että mitä sellaista hänen elämässään tapahtui, joka sai hänet kasvattamaan tyttärensä pelkäämään kaikkea ja kaikkia?

Eilinen nampinhimo

Viime yönä tuli namihimo! Onneksi se meni aika nopsasti ohi. Seuraava MÄSSY muuten on myös pullanpunttausmässy: olen syönyt pakastimesta kaikki korvapuustit ja nyt pitää tehdä uusi satsi! Pullanpunttaus on joskus aika raskasta kesäiseen aikaan, mutta toisaalta nyt on niin kylmät säät ainakin vielä, että luultavasti tekee vain hyvää saada taikinan vaivaamisesta vähän liikunnan lämpöä jäseniin!

Eilen tuli myös kaksi jaksoa CSI Miamia. Katselin, vaikka raivostutti. Toisessa jaksossa oli sellainen murhaaja, jota oli lapsena hakattu aivan kauheasti sijaiskodissa. Lopussa se haastoi häntä hakanneen läsön ukon.. uhkasi ukkoa aseella. Mutta ei tappanut äijää kuitenkaan. Mua suututti se hikinen läski ukko, raivostuttavaa hakata lapsia! Suklis olisi syöksynyt Petoa päin ja purrut sitä.. ai niin, paitsi etten halua mitään vesikauhua, joten en varmaan olisi purrut.

Niin, siinä CSI:ta katsellessa koin naminhimon. Tuntui taas kauhean pitkältä se aika herkkuiluun, vaikka ei siihen ole kuin 9 kokonaista vuorokautta. Kun ajattelee että kehitysmaissa ihmiset ei koskaan voi pitää mässyä. Siinä on mulle miettimistä!

Kerroinkos muuten viime MÄSSYssä testanneeni Dumle-tuutin ja Fanipalatuutin? Dumle oli parempi, todella toffeinen! Fanipala oli vähän tavanomainen ja sellaista vohvelirouhetta (?) oli siinä tosi vähän. Se oli kuin tavallinen suklaatuutti oikeastaan. Mutta Dumlen otan toistekin. ;)

Ei kommentteja: