Sukliksen aika

On erilaisia tapoja määrittää aika. Yksi on kai se Greenwichin aika. Suomessa eletään Greenwichin aikaa plus kaksi tuntia. Sitten on sellaisia maailmankausia, jurakausia ja mitä vielä! Tavallaan aikaa voidaan mitata pienissä jaksoissa, tunneissa ja minuuteissa, ja sitten taas vuosimiljoonissa.

On myös Ihmisten aika ja Sukliksen aika. Tarkoitan nyt tätä, että minulla jotkut asiat kestävät todella paljon pitempään kuin normaalisti ihmisillä, ja sitten taas joistakin selviän nopeasti. Kun oikein Sukliksen aika iskee päälle ja jumittaa, niin yksinkertaisinkin päätös vie paljon aikaa! Joskus saatan jäädä kelailemaan esimerkiksi oikeanlaisten pikkuhousujen valintaa. Mitkä on mukavat päällä JA hyvännäköiset - ihan niin kuin niitä nyt kukaan näkisi, se on vain sellaista kelaamista. Onneksi se on vähentynyt lääkkeen myötä, mutta joskus sitä on silti. Ihmisten aikaa elävä ihminen vaan vetää sloggit jalkaan ja ei siitä sen enempää!

Sitten joskus saattaa kulua hurjan paljon aikaa siinä, kun katselen jotain tuttujen valokuvia netissä ja yritän päättää, onko tuo ihminen se-tai-tuo tuttu, vai onko se joku muu. Tunnistan kasvoja yleensä huonosti valokuvista ja siksi sitä saa oikeasti miettiä. Se on kaikki Sukliksen aikaa, Sukliksen jahkailevaa aikaa.

Onneksi on lääkkeet! Elän niiden myötä enemmän Ihmisten ajassa ja vähemmän Sukliksen, esim. se jatkuva namppien miettiminen on vähentynyt radikaalisti.

Nyt muuten huomaa senkin, kun on syksy ja alkaa kaikkia harrastuksia, että ei niin paljon mieti sitä mässäilyä. Kun on tiedossa muutakin!

Nyt musta alkaa tuntua siltä, että se on NORMAALIA masentua ja lamaantua, jos vain istuu kotona. Yhteen aikaan pidin sitä kummallisena, ajattelin että pitäähän sitä pystyä olemaan pirtsakka ja iloinen, vaikka olisikin neljän seinän sisällä. Mutta nyt en enää ajattele niin. Mulle ainakin tekee hyvää olla vähän jossain muuallakin kuin kotona, joka arkipäivä. Olen oikein ajatellut mennä esim. kansalaisopistojen niille tosi halvoille yleisöluennoille, on siellä aina joku aihe joka kiinnostaa edes vähän. Niin siitä saa sellaista liikkuvuutta myös!

Osittain olen ollut arka liikkumaan myös siksi, että Äetmuori aina naputtaa siitä, että 'mitäs sinä aina ajelet joka paikkaan' yms. Hänestä olisi parempi olla vain kotona. Lisäksi joskus hän on sanonut siitä, että on kummallista mennä kaupunkiin, jos ei siellä TEE mitään [maksa laskuja pankissa tms], vaan 'vain' kävelee, tekee ikkunaostoksia tai katselee ihmisiä. Hänestä se on turhaa. Ihmeen tiukassa vielä istuvat ne vanhempien opettamat jutut vaikka onkin jo kolmekymppinen!! :( Nyt olen alkanut ajatella, että tässä asiassa meitä ihmisiä on moneen junaan! Joku voi olla ihan tyytyväinen neljän seinän sisällä, mutta kyllä musta tulee tavallaan vähän masentunut ja mökkihöperöinen. :)

Syksy saa, vatsa vuoroaan odottaa

Nyt onkin niin, että seuraava herkkuilu on 13.9.-14.9. Eli se onkin sunnuntai ja maanantai! Ei nyt enää lauantai ja sunnuntai, koska lauantaina on jumppaa. Jotenkin on ihan mukavaa, kun on syksy, tai siis se ainakin on tulossa. :) Kaikkea kivaa uutta alkaa ja suklaitakin varmaan taas myydään kauppoissa paremmin, kun ei enää ole niin kuuma.