Heti, eikä hetken päästä!

Olen aika kärsimätön ihminen! Kun saan jonkun hyvän idean [ainakin omasta mielestäni hyvän, siis!] niin sitten pitäisi heti kaiken tapahtua. Nytkin kun olen ottanut yhteyttä Yhdistykseen [sellaiseen, jossa siis ajetaan mulle tärkeitä asioita ja josta toivon löytäväni hengenheimolaisia] niin tsekkaan sähköpostia usein.. toivon kuulevani heistä.. Ja petyn tyhmästi, kun en kuule. Kuitenkin olen nyt vasta viikonloppuna laittanut sähkistä, joten ei kai ole kovin realistista odottaa heti vastausta! Moni ihminenhän ei viikonloppuisin edes tarkasta sähköpostia. Joillakin ihmisillä on kai sellainen elämä, että siihen kuuluu muutakin kuin sähköpostin pakonomaista tarkastamista ja netissä roikkumista. ;) Hih!

Joku kerran ehdotti mulle, että Suklis, sun pitäisi liittyä SUKLAAYHDISTYKSEEN. Muuten varmaan saattaisin liittyäkin, mutta on siinä ne ongelmansa. Kun asuu maalla, niin kaikki toiminta tapahtuu aina kaupungeissa. Ja sinne on sitä ajamista. Ja sitten on se, että suklaan suhteen koen tavallaan 'menettäneeni maineeni', eli en ainakaan 'Suklaahirviönä' VOISI osallistua mihinkään herkkuyhdistyksien toimintaan. Ajattelisin vain sitä, että nyt kaikki tietää kuka olen, ja kaikki miettii että ai tuo on se hullu, joka ei blogissaankaan muuta mieti kuin syöpöttelyä. :( Olisi varmaan sellainen olo kuin olisi eläimenä eläintarhassa. No, onneksi on kaikkia muita yhdistyksiä, poliittisia ja semmoisia, niihin voi liittyä, eikä kenenkään tarvitse tietää mun hirviötaustastani. :)

Kommunistina joskus on vaikeaa, koska jotkut liittävät mielikuvissaan kommunisteihin sellaisen ASKEETTISUUDEN ihanteen! Eli siis pitäisi kai vaan jotain kaurapuuroa syödä. En usko että joku oikein puolueaktiivi välttämättä hyväksyisi mun elämäntyyliä. Se on kai liian 'riistävä' tämä mun tyyli, kun en pahemmin piittaa siitä mistä suklaatini on kotoisin ja jäätelörintamallakin lipsun. Harva kommunisti kai on mitenkään 'herkkusuu'. :( Ja nekin jotka on, ei varmasti myönnä. Siinä on jotain noloa. Voiko ihminen syödä ja nauttia syömisestä ja SILTI olla vakavasti otettava?

4 kokonaista vuorokautta - -

- - ja AHDAN taas! :) Lääh, slurps, mieliteot on taas olleet kovia tänä viikonloppuna.. Olen miettinyt leivontaa, kuinkahan olisi mokkapalat? Mies tykkää niistä eikä ole saanut niitä aikoihin. Mutta en ole varma vielä!

SEN olen päättänyt, että nyt tällä alkavalla viikolla teen uuden reissun Citymarkettiin tuonne Isoon Kaupunkiin! Taas sama rutiini kuin viimeksi, eli kylmäkalleja styroksiseen kylmälaukkuun ja ei kun ostoksille! :) Olenkohan vähän hullu? Kuivakakku pitäisi leipaista myös, koska tänä viikonloppuna meni viimeiset palat pakastimessa ollutta tiikerikakkua.. Mies ne söi!

Nyt tosin ei oikein tee mieli mitään.. Katsoin juuri Hiljaisen todistajan ykköseltä ja se oli aika karsea. Siinä kaivettiin 6 viikon ikäisen vauvan ruumis ylös ja hänelle tehtiin uusi ruumiinavaus. Ruumis oli ollut haudattuna kuukauden. :( Tuli vähän ällöttävä olo, kun oli mädäntynyt. Ja kun kyseessä oli vauva. Se vauva oli kuollut kirurgin tekemään virheeseen. Oli leikattu ja sitten kirurgi oli ottanut muutaman drinksun ennen leikkausta.. ja siksi ei ollutkaan kovin havaintokykyinen. Tuollaiset jutut ovat todellisessa elämässä varmaan todella hirveitä. En tiedä pystyvätkö vauvojen vanhemmat antamaan anteeksi tuollaisille lääkäreille? Vaikka toisaalta olisi sekin kauheaa, jos mies vaikka leikattaisiin ja kuolisi siihen jonkun juopon virheen takia. :( Mies on aikuinen, mutta todella rakas silti. Varmaan potkisin ja purisin..!