Vinkutellen

Harvinaista herkkua: Suklis läträä viinin kanssa täällä. Jos sitä voi läträämiseksi sanoa, kun yhden valkkarilasillisen juo. :) Mutta kuitenkin! Me työttömät lortithan tunnetusti voimme huidella kaasussa ihan milloin vaan, kun ei ole aikaista AAMUHERÄTYSTÄ!

Mistä tulikin mieleeni! Olen pikku hiljaa psyykannut itseäni siihen mielentilaan, että uskallan käydä tuolta kylän keskustasta kysymässä töitä. TIEDÄN, etten saa, tiedän ettei täällä oikein OLE työpaikkoja, mutta ajattelin ainakin kysyä. Inhoan torjutuksi tulemista - mullahan on oikein 'ammattilaisen' mielipide siitä että kestän torjuntaa tosi huonosti - mutta sitten on tunto puhdas kun on yrittänyt. Minä ajattelin kysyä, että jos edes osa-aikaista.. Jossain kauppassa.. tms.. Vaikka siis täällä ei nyt ole mitään avoimia työpaikkoja ilmoitettuna.

Inhoan vain sitä kun tämä maailma nykyisin on niin kova [=Sukliksen vakiovalitus] ja Suomi on amerikkalaistumassa. Mitäkö tarkoitan amerikkalaistumisella? Sitä, että pitää olla kauhean rento ja valkohammashymy ja ulospäinsuuntautunut. Jännittäjät ja ujot älkööt vaivautuko! Tämä ilmenee esim. työpaikkahaastatteluissa.

Yksi ystävä juuri vähän aikaa sitten avautui tosi kipeästä kokemuksestaan, joka kyllä oli jo pari vuotta vanha. Hän oli päässyt 'tutun kauppaa' työpaikkahaastatteluun erääseen askartelutarvikekauppaan. Hän oli kovasti halunnut sitä paikkaa ja siksi jännitti sitä haastattelua ja antoi itsestään hermostuneen vaikutelman, vaikka OIKEASTI tämä ihminen ON todella rento, osaa jutella vieraidenkin kanssa ym..! Hän vain ei osaa tuoda sitä esiin haastattelussa, kun toivoo paikkaa niin kovin ja pelkää, ettei saa! No, se kauppan pitäjä/haastattelija oli tutulle oikein ihmetellyt, että olipa hermostunut 'tyttö' ja ettei sellaista voi ottaa asiakaspalveluun. :( Oli oikein ihmetellyt ja pyöritellyt sitä 'hermostumista', mikä tietty sitten nolotti tätä kaveriani, kun tuttunsa kautta siitä kuuli! Se siitä! Ei tullut työpaikkaa, tuli paha mieli!

Niin, kai minä sitten olen samanlainen. :( Pelkään sellaisia kilpailu- tai itsenmyymistilanteita ja siksi epäonnistun niissä. Usein vielä päädyn yrittämään ulkonäön saralla jotain kummallista, saada hiukset esim. asettumaan ihan supersileästi ja sitten päädynkin näyttämään oudolta. :(

Miksi työnantajat ei suostu tajuamaan, että se haastattelutilanne on vaikea? Ja että ihminen ei välttämättä ole parhaimmillaan juuri silloin?

No sellaista se on, armotonta elämää..

8 kokonaista vuorokautta - -

- herkkuiluun! :) En olekaan leivonnasta vielä mitään päättänyt! Ehkä pitäisi tehdä joku rahkapiirakka tai juustokakku, koska rahkanhimoni se on vain ennallaan. :) Tavallaan mun tekisi mieleni käydä Lidlissä ja ostaa sellainen uusi Schogetten-levy, joka haukuttiin suklaayhdistyksen arvosteluissa: siinä on marsipaanitäyte. Tietysti voi olla että se marsi onkin hirveän makuista, mutta YLEENSÄ olen kyllä marsin fani! Melkein kaikki marsipaaninen menee.. ja nopsasti.. Tietyssä mielessä voisin hyvin shopata tuon Schogetten, koska en ole nyt hamstrannut mitään!