Harva asia elämässä on niin surullinen kuin hyvien ystävysten etääntyminen toisistaan. Joskus se voi olla helpotus - joskus ihmiset oikeasti 'kasvavat erilleen', elämäntapojen välillä on niin suuret erot ja kaikki, ihan kaikki on muuttunut - mutta on niitä oikeasti haikeitakin eroja. Aina siihen ei liity tietoista päätöstä ottaa etäisyyttä, vaan niin vain KÄY. Uusi työ, uusi parisuhde, lapsi - ne vievät mennessään. Ja äkkiä vain huomaa, ettei enää tunnekaan ihmistä, jolle ennen puhui IHAN kaiken.
Ystävyys voi kuihtua kuin huonekasvi - pikkuhiljaa. Ensin terveiden ja tuuheiden vihreiden lehtien joukossa on vain pari ruskeaa ja ne nyppii pois ja unohtaa koko jutun. Mutta pian koko kasvi on yhtä ruskeaa rapisevaa lehteä ja sitä miettii missä vaiheessa tämä oikein tapahtui.
Itselleni raja hyvän ystävän ja pelkän kaverin välillä kulkee jotenkin näin: ystävän kanssa TIETÄÄ, ettei häntä häiritse puhelulla, sitä ei skitsoa tyyliin 'olenkohan vaivaksi jos soitan/meilaan..' Mutta kaverin kanssa sitä liikkuu vieraalla maaperällä. Ei tiedä kuinka paljon voi olla yhteydessä, odottaako kaveri muistamista syntymäpäivänä vai vihaako postilaatikkoon tulevia kortteja. Ystävän kanssa tämän tietää. Ystävän kanssa olo ei ole niin tietoinen itsestä, vaan sitä vain ON. On mitä on.
Sitten joskus käy niin, että ennen hyvä ystävä muuttuu pikku hiljaa, suhde muuttuu kaveruudeksi ja silloin siitä katoaa se täysi luonnollisuus. Sitä alkaa miettiä, skitsota.. ja pahimmassa tapauksessa suhde kuihtuu siihen. Lopputulos: joulukorttivälit.
Itselläni on eräs sellainen ystävä, joka on liukunut hiljaa kaverikategoriaan ja taitaa pikkuhiljaa olla päätymässä joulukorttiosastoon. Joskus on hassua saada häneltä joulukortti. Siinä on aina hänen, hänen kahden lapsensa ja miehensä nimet. Ei muuta. Ei, vaikka kortissa olisi tilaa pistää joku lyhyt lause vielä kaveriksi. Itse laitan aina jonkun pienen 'peeässän', jonkun kuulumisen tai ajatuksen. Vaikka en tiedä kiinnostaako häntä oikeastaan mun elämäni.
Sellaista elämä on, MUUTOSTA! :) Harva asia samana pysyy.. Joidenkin sitä toivoisi pysyvän ja joidenkin tahtoisi muuttuvan. Ystävyydessä ja rakkaudessa on jotain aika mystistä. On vaikea sanoa MIKÄ se liima on, joka pitää ihmiset yhdessä. Joku sanaton sympatia - samaistuminen, mikä lie. Ja miksi se sitten loppuu.
Joskus tuntuu pelottavalta kun ajattelee rakkautta. Esimerkiksi mun syyni rakastua mieheen olivat varmaan aika pinnalliset sittenkin. Onneksi suhde siitä syveni, mutta alkuun fyysinen viehätys näytteli aikas suurta osaa! Molemmin puolin! :( Onneksi se ei jäänyt siihen.. silti, joskus mietin, että jos olisimme olleet toisen näköisiä, niin emme olisi nyt yhdessä! Jos mies ei olisi tuntenut fyysistä vetoa muhun, niin hän ei olisi tullut mulle juttelemaan + pyytämään treffeille. Ja jos mies ei olisi viehättänyt mua, niin olisin sanonut ei kiitos treffeille! Millaista elämä olisi nyt sitten?
Siivoillen!
Suklis siivoaa taas! Aika h-vetillistä hommaa, meidän 'muovipussissa' [muovipussi = tämä talo, niin on eristetty ja ilmanvaihto on kehno] on ilmankosteus aivan järkyttävä ja tuossa äskettäin oli sisälämpötila +28 C. Siivoa siinä sitten! Mutta pakkohan se on.
Tänään taas jurppi parikin asiaa. Mies on jättänyt sellaisen snapsipullon työpöydälleen. En tajua miksi, koska snapsia hän ottaa aniharvoin, eikä tietenkään koskaan työkkärissä. Se pullo on tietysti aika jännän näköinen, ja se voi olla syy. Silti harmitti, kun aina saa siirrellä kamoja tieltä imuroidessa.. :( Ihmettelen miksi sen pullon pitää pököttää pöydällä, eikö sitä voisi laittaa kaappiin ginin ym. seuraksi? No, taidanpa muuten itse sulloa sen kaappiin ennen kuin menen nukkumaan. Mun siivousurakka joka tapauksessa olisi paljon helpompi, jos en joutuisi niin paljon korjailemaan miehen jälkiä, siis jos hän ei aina jättäisi kaikkea niin levälleen.
Onneksi mies on töissä kun siivoan, varmaan muuten tulisi sanottua turhan kipakasti pariinkin kertaan. :( Oloni on joskus ärtynyt kun siivoan, siinä on työtä ja varsinkin nyt se on aika hikistä hommaa.
1 kokonainen vuorokausi - -
- - herkkuiluun! :) Hih, aloinkin harkita KINUSKIKAKUN leipaisemista.. pitäisiköhän? Se on ainakin takuuhyvää. Mutta en tiedä vielä varmasti.. täytyy nyt katsoa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Hyvä kirjoitus, näitä on tullut itsekin pohdittua kun lapsen myötä muutama ystävyys harsuuntui aika paljon. Etäisyyteen kasvoi puhumattomien asioiden lietettä ja äkkiä ei ollutkaan mitään sanottavaa tai sitten kaikesta kommunikaatiosta jäi tympeän syytelty, petturimainen paha olo.
Mutta vastapainoksi on sitten lapsensaannin kestäneiden tiiviiden ystävyyksien lisäksi myös pitkän linjan ystävyyksiä, joissa voidaan olla puolikin vuotta vailla mitään kontaktia, mutta silti välit säilyvät tuoreina ja lämpiminä, juttu luistaa ja nauru raikaa. Tällaisten ystävien kanssa voi huoleti venyttää ja tiivistää tapaamisvälejä ilman että kukaan neuroilee: eräästä lapsuudenystävästä on tullut vaihteeksi tosi läheinen, kun meillä on samanikäiset lapset.
Musta romanttinen rakastuminen on juurikin sitä kemiaa: rakkaus mitataan sitten, kun kemia väistämättä karisee pois (se joka väittää olevansa mieheensä kolmen tai viiden vuoden jälkeen "vastarakastunut" puhuu paskaa) ja alta paljastuu se todellinen ihminen. Tämän takia en itse ole kovinkaan paljon harrastanut säntäilyjä suhteessa: avoliitto, avioliitto ja lapsi on hommattu vasta vakaan harkinnan ja tarkastelun tuloksena (olen aikamoinen skeptikko ihmissuhteissa vaikka onni onkin aina potkinut yhtä molopääpoikaystävää lukuun ottamatta). Toisaalta kyllä pikajututkin voi sujua: mulla on kaksi ystävää jotka ovat tulleet raskaaksi suunnilleen ekoilla treffeillä ja molemmat vaikuttavat hyvin onnellisilta ja tasapainoisilta pikaperheytymisensä kanssa.
Kiitos Lupiini sanoistasi! :)
Mun mielestä ystävyyksissä sekin voi olla hankalaa, että ITSE tai toinen osapuoli saattaa kokea, ettei se haittaa vaikkei enää tavata kuin ehkä kerran vuoteen, mutta se toinen osapuoli saattaa kokea sen suhteen viilenemisenä ja alkaa skitsota ja muuttuu itsetarkkailevaksi yms.
Olen joskus ajatellut että mitähän siitä tulisi, jos ihmiset sanoisivat AINA suoraan mitä ajattelevat. Esim. jos vaikka jonkun ystävyyden tila mietityttää, niin ottaisikin sen tuosta vaan puheeksi. No! Tuo on toisaalta hyvä ajatustesti ja koe sille, onko kyseessä ystävyys vai kaveruus. :) Kaveria/tuttavaa ei tietenkään viitsisi tuollaisella alkaa jututtaa, mutta YSTÄVÄN kanssa se onnistuisi..
Lähetä kommentti