Kauhea pamahdus!

Äsken kävikin jotain hirveää! Kuului kauhea pamahdus, melkein kuin joku olisi ampunut korvan juuressa.. No, se oli miehen tietokoneen joku laatikko, johtolaatikko tai akku tai joku vastaava! Nyt sitten mä kyttään täällä sitä, että kuumeneeko se laatikko [on se pois seinästä, tietty!] vielä.. Jos kuumenee, niin herätän miehen ja hän tekee sitten jotain.



Oli melkoinen säikähdys Suklikselle! Tässä ihan olin polkkaamista aloittelemassa ja sitten PAM! Inhoan muuten kovia ääniä. Tuli lisäksi sellainen kauhia "sähkön haju" koko huoneeseen!



Nyt on vähän levoton olo, kun se hiton laatikko on tuossa ihan selkäni takana!



Mutta mun piti nyt kirjoittaa ihan muusta..



Suku & syöminen



Tunnistan itsessäni ehkä yhden Äetmuorin ominaisuuden, mitä syömiseen tulee. Muori ei koskaan syönyt meidän kanssa samassa pöydässä ja se teki perhe-elämästä (so called perhe-elämästä siis) aika outoa. Hän herkutteli yksin, söi paksusti voilla kerrostettua leipää öisin. Vähän kuin salassa. Se on myös mun ominaisuus mässyillessä. Tosin minä en enää juurikaan salaile mieheltä sitä..



Äetmuorin herkut on vähän sellaisia köyhän herkkuja: pullaa, jossa on voita päällä [yöks] ja tosiaan VOIleipää.. Hän ei kuitenkaan koskaan ole ollut sellainen suklaahirmu kuin minä. Se voi muuten johtua sukupolvierostakin, koska ei miehenkään vanhemmat ole mitään suklaaobsessoituneita. He syövät viinereitä, keksejä ja sellaista.. ja pullaa tietysti. Mutta ei juurikaan suklaata pääasiallisena herkkuna! Olen miettinyt sitä että ehkä suklaa on liian MAKEAA monille vanhemmille ihmisille! Ainakin suurissa määrin. Heidän lapsuusaikansa herkut olivat pullaa ja marjapiirakkaa, semmoista, siksi he eivät kai ole saaneet suklaansyönnin himoa jo polvenkorkuisesta. Heidän nuoruudessaan suklaati oli paljon harvinaisempaa kuin nyt!



No, olen itsekin niin vanha että ero tämän päivän ja lapsuuden herkkujen välillä on huima! Jos joku olisi sanonut mulle mun lapsuudessa, että joskus tulee kaupoissa olemaan näin paljon erilaisia suklaateja, niin en olisi uskonut. Mietin mitä tapahtuisi jos vuoden 2009 lapsi tai nuori joutuisi yhtäkkiä mun lapsuuteni kauppaan.. miten köyhänä ja suppeana hän pitäisi sitä valikoimaa!



Yleensä kaikki vertailut mun vanhempien ja miehen vanhempien välillä on vähän masentavia mun kannaltani. Anoppi ei IKINÄ pistäisi voita pullan päälle, ei kyllä koskaan! Sitten tunnen kamalaa syyllisyyttä kun huomaan pitäväni omia vanhempia jotenkin epäonnistuneina verrattuna miehen vanhempiin! Tietysti 'rakastan' vanhempia, olen heidän lapsensa, mutta en silti voi olla näkemättä sitä että minusta he eivät ole eläneet kovinkaan 'fiksusti'. Tarkoitan nyt sitä, että Muori ainakin on kauhean REPIVÄ ihminen, hän jyrää muut tahtonsa alle tai sitten katkaisee välit suoraan. Hänelle on vaan musta ja valkoinen, ei mitään harmaata aluetta siinä välillä. Miehen vanhemmat on joustavampia. Heillä ei koskaan ole ollut sellaisia riitoja kuin meidän suvussa. Häpesin yhdessä vaiheessa aivan kauheasti, kun mun piti 'totuttaa' mies siihen, että joo, mun äiti ja eno ei sitten muuten puhu toisilleen.. ja mun äiti muuten sitten vihaa veljensä vaimoa.



Isukki oli herkkujen suhteen aika vähään tyytyvä. Muistan kuinka mulla oli tapana aina ennen joulua leipoa Isukille maustekakku, ja hän herkutteli sillä maidon kanssa ja piti siitä tosi paljon. :) Ei Isukkikaan ollut herkkujen suhteen kranttu, eikä mikään suklaasyöppö.



Yksi vanhempi sukulaiseni on huomannut naisten tykkäävän enemmän tosi makeista herkuista, kun taas miehet on sellaisia vähemmän makeiden ystäviä. On se totta munkin mielestäni. Minusta kinuski on ihanaa, mutta miehestä se on liian makeaa. Anoppikin pitää siitä, mutta appiukon mielestä se on ylenpalttisen makeaa. Onkohan se joku sukupuoliero?



Ikävää..



..pelätä tuota selän takana olevaa AKKUA koko ajan! En varmaan uskalla nukkua koko yönä. Mies sanoi että jos siellä on oikosulku, niin se akku voi kuumeta kuumenemistaan, vaikka systeemi on pois seinästä. :( Lupasin vahdata sitä tunnin, pari, kun nyt kumminkin valvon. Mutta on se silti aika inhottavaa! Pelkään kaikkia tuollaisia. :( Varmaan on Suklis pian vainaa, se akku räjähtää ja mä sen mukana! Tosin mies sanoi ettei se räjähdä. Mutta kaikki on mahdollista!



Mulla on muutenkin nyt joku pelkokausi päällä ilman akkujakin [tosin paljon lievempänä kuin ennen lääkkeitä], tänään olin apteekissa ja kuulostelin romurautaa.. Tuntui kuin siellä pohjassa olisi joku kolissut aika ikävällä tavalla! Heti aloin ajatella että voi jee, autonromun PYÖRÄT on irtoamassa..! Pelotti vähän ajaa, mutta tavallaan järki sanoi että pelko on mieletön. Mulla joskus tulee sellaisia ajatuksia ja sitten ne vaivaavat ja estävät elämää! Auto kumminkin on katsastettu ja ikäisekseen ihan OK-kunnossa, joten turhaan kai tässä taas hermoilen kuten aina.. silti.. :( Huomasin apteekin edessä että mulla oli muuten kaikista siellä olevista autoista se vanhin ja romuin. ;) Onneksi mua ei haittaa tuommoinen, vähän huvitti vaan!



Autopelot on tympeitä, koska täällä maalla se tarkoittaa pelkästään kotona jumittamista, ja se ei ole kovinkaan käytännöllistä eikä kivaa.