Vanhenemisesta

Mua vieläkin vaivaa ajatus pixie cutista, hiusten leikkaamisesta lyhyeksi. Vaikka kampaaja teki viimeksi hyvää työtä ja leikkasi tukan, joka on vähän kuin pitkä polkka ja sitä voi pitää auki JA kiinni.. niin silti en voi estää ajatuksia vaeltamasta lyhyeen tukkaan.

Lyhyttukkaisissa naisissa on mun mielestä aina ollut sitä jotain. Jotain itsevarmuutta, huoletonta välinpitämättömyyttä sellaisesta perinteisestä "missi-lookista" johon kuuluu hulmuavat tyttömäiset hiukset. Se on kaikkein ärhäkintä, kun joku superlyhyttukkainen silti käyttää esim. voimakkaan punaista huulipunaa.. Se vastakohtaisuus, käytännöllisen lyhyt kampaus ja naisellinen meikki - WAU! Anna Kortelainen on tästä hyvä esimerkki, se taidehistorioitsija siis.

Kun mietin lyhyttä tukkaa niin mietin semmoista, mitä en olisi vielä 5 vuotta sitten pohtinut. Nimittäin sitä että saisiko sellainen tukka mut näyttämään VANHALTA? Olisinko sellaisessa kampauksessa vain yksi noista keskustelupalstoilla parjatuista, epämääräisen ikäisistä suomalaisnaisista, jotka 'ei ole naisellisia'? Aina miehet murisee siitä että me suomalaiset ei 1. käytetä värejä pukeutumisessa 2. ei käytetä hameita 3. ei käytetä korkokenkiä 4. ei meikata 5. kuljetaan LYHYISSÄ HIUKSISSA ja kaikesta tästä seuraa se johtopäätös että 6. ei olla naisellisia.

Anoppi tavallaan muuttui aika paljon 50-vuotiaana. Hän pätkäisi tukkansa ja värjäytti sen kastanjanpunaiseksi. Hänellä se oli sellainen ilmaus: tämä olen minä, ottakaa tai jättäkää. Hän leikkasi tukan, vaikka miehensä oli sitä vastaan. Mietin tarvitseeko naisen oikeasti olla tietyn ikäinen uskaltaakseen oikeasti miettiä mitä minä haluan, millaiselta minä haluan näyttää? Sitä ennen on yritetty miellyttää äitiä, isää, kavereita tai miestä? Onko tukan leikkaaminen oikeasti ilmaus itsenäisyydestä?

Osittain mua pelottaa leikata tukka myös koska Muori on aina ollut niin jyrkästi ja ehdottomasti sitä vastaan. Mulla pitää olla pitkä tukka. Nyt kuitenkin olen jo nähnyt että ne Muorin absoluuttiset totuudet (!) ovat sellaisia, joista monikaan ei ole hänen kanssaan samaa mieltä. Voisiko mun lyhyttukkainen pää olla yksi näistä..?

Lyhyen kampauksen ongelma on se, että se vaatii säännöllisempää trimmausta kuin huoleton pitkä, joka sopii leikata esim. 3 kuukauden välein. Muistan polkka-ajoiltani käyneeni joka 6. viikko kampaajalla. Mietin olisinko siihen valmis?

Mutta tuo ikäasia..! On jotenkin sääli että sellaista alkaa miettiä. Se on virstanpylväs.. se kun huomaa 1. kerran miettivänsä saako tämä tai tuo mut näyttämään vanhalta. Se on virstanpylväs naisen elämässä. Miehet ei sellaisia mieti. Ei ainakaan vielä tässä iässä.

0 kokonaista vuorokautta..

.. MÄSSYyn! :) Vuorokausi nimittäin vaihtui juuri tuossa. Kello on 00:30. Eli 23 tuntia ja 30 minuuttia menee siihen kun.. alan ahmia. :) Vaikka en nyt tiedä ovatko nuo herkutteluni oikeasti enää mitään varsinaisia.. kyllä mä aika kohtuuden ystävä silti taidan olla. :( Mutta herkkuilempa nyt kuitenkin ja leivonkin. Baileys-kakku on tällä kertaa vuorossa. Meinasin polttaa päreeni miehen kanssa, kun hän oikein vatkutti sitä päätöstä että mitä leivotaan! Kysyin miehen mielipidettä ja hän vaan vonkui että kaikki mitä leivon on niin hyvää. :( Muka vaikea päättää! Vaikka tiedän hänen pitävän joistain leipomuksista enemmän kuin toisista! Lopulta sitten sain hohtimilla kiskottua tuon Baileys-toivomuksen hänestä.