Levoton

Tänä aamuna herätin miehen siihen, että nauroin sängyssä. Hihitin, oikeastaan! Mulle joskus tulee sellaisia.. etten voi hillitä nauruani. Nyt oli sellainen hetki. Oikeastaan syy oli ihan tyhmä: aloin muistella yhtä nuoruuteni suosikkilevyä, Hectoria, ja sen paria kappaletta jotka olivat mukasyvällisiä ja tekotaiteellisia. Ensin ajattelin niitä laulujen sanoja mielessäni, sitten varovasti hyrehdin ja sitten aloinkin hihittää ja mies heräsi.

Mies aina noissa tilanteissa kysyy "mikäs nyt on", sillä lailla vähän väsyneenhuvittuneella äänellä. Hän ei nimittäin ole ekaa kertaa pappia kyydissä! :)

Sanoin kerran psykiatrille [vuosia sitten], että eikö kuitenkin ole hyvä NAURAA, ettei ITKE.. Mutta psykiatri ei ollut samaa mieltä! Hänestä oli samantekevää nauraako vai itkeekö, jos se on hysteeristä..! Ja mun naurut joskus on.

Inhottaa herättää mies noilla kiherryksillä!

Miesmietintöjä

Oikeastaan vähän hullua, että olen avioliitossa miehen kanssa, mutta en ole paljon hänestä kirjoittanut, siis hänen ominaisuuksistaan! Olen enemmän tilittänyt Äetmuoristakin! Nyt ajattelin pohtia asioita negaaaaaation kautta, eli siis miettiä mitä mies ei ikinä tekisi.
- hän ei koskaan käyttäisi vaaleanpunaista paitaa/vaatteita
- hän ei käyttäisi miesten kosmetiikkaa (kosteusvoiteita, silmänympärysrasvoja)
- hän ei värjäisi tukkaansa
- hän ei kasvattaisi tukkaa pitkäksi
- hän ei harrastaisi joogaa
- hän ei hankkisi korviksia tai lävistyksiä
- hän ei ostaisi vaatteita kirpputorilta
- hän ei alkaisi kasvissyöjäksi
- hän ei menisi vappumarssille

Noista asioista jotkut ovat sellaisia, joita itse teen. Mua ei kuitenkaan haittaa se, että mies on erilainen. Oikeastaan on aika omahyväistä yrittää suhteessa tietoisesti "kasvattaa" (!) toista! Ihan kuin joku voisi suoraan sanoa, että oma elämäntapa on parempi kuin toisen! Mä voisin mennä vappumarssiin tai alkaa harrastaa joogaa, mutta tähän asti en ole tehnyt kumpaakaan. Oikeastaan nuo jutut on mulle aika ulkonaisia sittenkin.. se on tärkeintä että ihmissuhde noin muuten toimii! Että voi jakaa tärkeät asiat yhdessä!

Miehessä pidän siitäkin, että hän on oikeasti tosi hyväntahtoinen ihminen. Paljon vähemmän ilkeä kuin minä, hän oikeastaan suhtautuu olankohautuksella sille, että jotkut on hankalia tai vaikeita. Hän ei stressaa siitä kuten mä. Haluaisin itse osata suhtautua samoin. Mutta en voi!

Joskus mies on kyllä tosi muutosvastarintainen! :( Se mua harmittaa. Jos hän on kerran johonkin tottunut tai saanut jonkun asian päähänsä, niin se ei muuten sieltä lähde! Sitten jos sitä asiaa alkaa joku ulkopuolinen ajaa, niin mies muuttuu entistäkin härkäpäisemmäksi! :( Yksi tällainen asia on esim. pienessä talossa asuminen. MINÄ haluaisin sitä yli kaiken, mutta miehellä on se mitä Veloena sanoo NELIÖFIKSAATIOKSI! :( Se on oikeasti aika ärsyttävää! En tajua mistä mies on sen saanut. Toinen tosi raivostuttava juttu on se kun mies pitää valehtelematta 15-20 vuotta vanhoja neuleita & collegapuseroita meidän vaatehuoneessa, joka on muutenkin pieni! Hän käytti niitä vaatteita joskus 30 kiloa sitten ja ne on ihan auttamattomia kasari/ysärijuttuja, joita ei oikeasti varmaan koskaan enää tule päälleen laittamaan..! Miksi hän sitten ei suostu siihen, että ne laitettaisiin keräykseen? Mitään järkiperäistä syytä häneltä ei siihen saa. :(

Vaikka on kai meillä kaikilla omat oudot juttumme! Mä stressaan puhelinsoitoista Äetmuorille.. mies itse ei stressaa ollenkaan soittojaan vanhemmilleen. Hänelle monet asiat on luonnollisempia kuin mulle.

Makeanhimon aika

Pahin naminhimo on mulla yleensä tuossa n. klo 20-22. Illalla siis! On se kumma että aina siihen samaan aikaan se tulee! Tänään oikein katsoin kadehtien kun mies söi Dominon uutuusmakua, sitä kausituotetta, banaaninmakuista dominoa. Suklis vain kuolasi vieressä..

Onneksi vuorokausi vaihtui juuri ja se tietää enää 6 kokonaista vuorokautta herkkuihin. ;)