Lääh puuh läkähdys! Kuntopyörä surisee ja hurisee yössä, minä hikoan ja reisissä tuntuu. Meillä kuntopyörylä on heti kirjahyllyn vieressä ja aina välillä liian aukinaisessa asennossa oleva vasen polvi ottaa kiinni kirjoihin. Mittari näyttää nopeuden, matkan ja arviolta kulutetut kaloriat. Joskus on ihan pakko tietoisesti olla katsomatta sitä, koska se raksuttaa niin perin hitaaaaa-aasti eteenpäin! Pitää pitää silmät kiinni telluttimessa ja sieltä tulevassa CSI:ssa.
Sitä se on, sen siitä saa kun juo pullollisen tavallista pepsiä. Nyt saa raataa kuluttaakseen ne kalorit. Olen syömisiä jättämällä ja liikunnalla saanut nyt aika hyvin kirittyä niitä pepsikaloreita kiinni. Homman pitäisi olla HOIDOSSA mässäykseen mennessä. :)
Päätä tosin on särkenyt vähän koko päivän. 200 kalorin tiputtaminen ruokavaliosta on sen verran iso juttu mun kaloreilla, että se tuntuu. Mutta onneksi tämä kaikki on pian ohi. Vuorokausi nimittäin vaihtui sekin: enää 1 kokonainen vuorokausi... ja herkkuilen taas! Muutun yössä saalistavaksi suklaahirviöksi!
Isot motiivit, pienet syyt, ihmismielen ilki-kyyt!
Aloin miettiä mitkä jutut vierottavat minut ihmisistä. Miksi joku ihmissuhde ei toimi? Syy voi olla pieni tai iso, jos on pieni niin suhteen loppumista ei KUKAAN ymmärrä, tai pitää annettua syytä tekosyynä.
Minulla kerran loppui into ihmissuhteeseen toisen pahanhajuisen hengityksen vuoksi! Ja tämä on outoa, koska se ihminen kyllä harjasi hampeja, eikä tupakoinut. Eikä ollut sairas. Henki vain haisi pahalle - pahalle ainakin MINUN nenääni! Joten se lopahti. Tuollaisessa tilanteessa on kova valinnan paikka, kun toinen voi perätä syytä.. pitääkö olla rehellinen? Sanoa, että sun suusi haisee kuin mätänevä road-kill maantiellä. Vai pitääkö olla kiltti ja sössöttää jotain erilaisista kiinnostuksen kohteista ja blaa blaa.
Onko haiskahtava henki PIENI syy, vai onko se riittävän suuri motiivi lähteä..? Miten on. Muorin mielestä oli tosi naurettavaa kun kerroin nuorena uskoutumispuuskassa hälle tuosta! Hänestä jos ihmisessä ei ole muuta vikaa [ts. jos on rahaa kuin roskaa ja poliitikkovanhempi jne.] niin hengitys on tyhmin syy lähteä mihinkään.
Mutta mulle vain jotkut jutut ovat turn off! :( Haisuhenki on yksi! Toinen on tupakointi. En usko että voisin seurustella tupakoitsijan kanssa. Olen joskus yrittänyt, inhosin sitä. Koska mulla kuitenkin ON astma ja allergoita, niin se savu oikeasti sattuu keuhkoihinkin, tai keuhkoputkiin. Nuoruuden muutamien tupakkakokeilujen jälkeen jätin sen puuhan joka mielessä. Mun mielestä on inhottavaa suudella tupakoitsijaa.. :( Ja myös ystävyydessä se saattaisi olla este, edellyttäen että kaveri haluaisi tavata luonaan ja siellä aina haisisi tupakka. :( Tai jos hän haluaisi polttaa seurassani vaikka sitten ulkonakin. En tykkää sen savun menemisestä vaatteisiin..
Jotkut jutut on kyllä vähän irrationaalisia! Teininä irtauduin hellästi nuoresta miehestä, joka joi PIIMÄÄ. Mulle se oli aika.. ällötys, jotenkin. Tai sitten se mielikuva. Ja mielikuva itsestäni sellaisen tyttöystävänä, joka juo piimää. En halveksi piimäihmisiä mitenkään, mutta en vain itse halua sellaista. Mun mielestä piimä on kuvottavaa. :(
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti