Kommunismini rapistuu?

Meillä on miehen kanssa joskus poliittisiakin keskusteluja. Tuossa äskettäin minä sanoin että haluaisin suuret yhtiöt "sosialisoida", toisin sanoen että valtio omistaisi ne. Mies oli ihan äimänä ja sanoi, ettei hän voi uskoa mun sanoneen tuota tosissaan! Sitten hän piti pitkät jutut kaikesta valtion omistajapolitiikasta ja yhtiöiden tarpeesta tehdä voittoa ja palkkakustannuksien vaikutuksista yms. yms.

Mä en tiedä mistä se johtuu, mutta joskus kun esittelen omia ajatuksiani [no vaikka siis niiden yhtiöiden ottamisesta valtio-omistukseen], niin sitten mies sanoo jotain jonka jälkeen alan pitää sitä omaa ajatustani ihan tyhmänä. :( Joskus minusta tuntuu kuin en sittenkään tietäisi paljon liike-elämän laeista. :( Joskus miehen kanssa puhuttuani mulle tulee epätoivo!! Tuntuu että on PAKKO olla joku poliittinen ratkaisu [=kommunismi] joka takaisi ihmisille oikeudenmukaisuutta! Siis sitä, että yksi ihminen ei nosta törkyeläkettä, esim. 50 000 euroa kuussa, ja että vanhukset saisi raskaan työnsä jälkeen edes lääkkeet hankituksi ilman penninvenytystä!

Mies vitsaili tuosta mun ajatuksesta, että olet tainnut vapun aikaan kuunnella liikaa niitä kommunistilauluja. Mutta kun niissä on oikeasti ajatusta! Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen työläisen [ja myös alaluokan ihmisen kuten mä] elämä on mennyt ihan mahdottomaksi! En nyt tässä omaa kohtaloa voihki, vaan niitä jotka on pätkätyössä ja niitä, jotka irtisanotaan! Ja sitten tosiaan ihan vanhuksia. Joskus on niin surullista kun apoteekissa näkee niitä tosi pienellä eläkkeellä olevia vanhuksia, kun niillä ei ole mihinkään varaa. :( Mä näen niitä usein, koska aivolääkkeen ja lisäravinnepakkomielteen vuoksi ramppaan apteekissa ihan riittävän tiheään.

Joskus on tosi tuskaa yrittää selittää omia ajatuksia ihmisille! Kun ei niille voi sanoa sanaa KOMMUNISTI! Koska kuvittelevat, että kommunistit [kaikki ne] vihaa pienten ja keskisuurten yksityisyrittäjien kastia, ja mä en oikeasti vihaa! Pikemminkin lasken ne yhdeksi "meistä"! Vaikeaa on nimittäin niilläkin!

En mä tiedä.. :( Ehkä olen väärässä poliittisesti. En osaa sanoa! En tiedä onko mieskään oikeassa (hän on siis demari). Mutta sen tiedän ettei Äetmuorin perussuomalaismielipiteet ainakaan ole oikeita enkä aina lämpeä Siukun kokoomuslaisuudellekaan kauheasti. Vaikka se on hänellä semmoista vasemman laidan kokoomuslaisuutta kyllä!

Oikeastaan olen kommunisti, mutta yksinäinen sellainen! En varmaan koskaan liity puolueeseen. Koska minusta he eivät aina ole OIKEITA kommunisteja hekään! Mulle kommunismi on rauhanaate ja se tarkoittaa myös sitä, että me emme saa nimitellä tai haukkua ihmisiä, jotka ovat kanssamme eri mieltä. Pikemminkin pitäisi olla ystäviä yli puoluerajojen! Kommunisti ei saa syytellä fasistiksi kaikkia, jotka ajattelevat eri lailla! Eikä kommunisti saa olla riidanhaluinen. Kommunisti ei saa palvoa Neuvostoliiton diktatuurin muistoa, koska tappamista ei voi oikeuttaa ja siellä tapettiin ihmisiä ihan ilman syytä. Sekä pistettiin leirille. Tietty siellä oli myös hyviä puolia, mutta noita huonoja ei saa painaa villasella!

Oikeastaan olen rauhan ihminen vielä enemmän kuin kommunisti! Mä olen miettinyt sellaistakin, ettei mulle olisi mikään vaikeus paeta vaikka Ruotsiin tai Viroon pakolaiseksi, jos täällä alkaisi sota. Mä en usko pystyväni tappamaan ihmistä, vaikka se olisikin 'vihollinen'! Mua oksettaa KAIKKI tappaminen! Miten se voisi olla oikein, vaikka valtio olisi sodassa? Olen sen verran buddhalaisuuteen kallellaan, etten voi sitä ymmärtää.

Mies on tässä asiassa vähän eri mieltä, hän hyväksyy puolustussodan, eli siis jos joku hyökkäisi tänne niin sitten pitää puolustautua. Mutta ei hän sitä tuomitse, etten mä tahdo sotia. Hänestä se on aika tyypillistä naisille, kuulemma, siis sodan vastaisuus. Mies itsekin halveksii kaikkia suur-Suomi ajatuksia. :) Mutta talvisodan hän ymmärtää! Kai minäkin tavallaan, mutta en silti tiedä tahtoisinko tappaa.. Ehkä korkeintaan voisin olla joku sairaita tai vanhoja hoitava.. tai sitten Ruotsi kutsuisi. :) Suklis uisi sinne! :) Tai kai sitä voisi jotain väestönsuojelua tehdä.

Mulla oli yhdessä vaiheessa ystävä joka sanoi ettei koskaan voisi seurustella miehen kanssa, joka on käynyt intin. No mun mies on käynyt, vieläpä AUK:inkin, mutta tämä ystäväni sanoi että mies on sitten poikkeus, hän on niin järkevä eikä machoile. Se oli tavallaan hieno kunnianosoitus. Sittemmin tuo ystäväni löysi itselleen mieleisensä miehen, mutta mies suoraan sanottuna pätki tätä ystävääni turpiin. Se suhde päättyi siihen. Sitten tämä ystäväni lopetti opintonsa ja palasi takaisin synnyinseudulleen jonnekin ihan pimeimpään Savoon! Hän asuu vieläkin yhdessä vanhempiensa kanssa.

Miksi nyt sitten kerroin tuosta ystävästä?? Olen vähän rönsyilevä tänään. Niin, tuo ystävä muuten lopetti opinnon sen jälkeen kun oli ikään kuin jäänyt kiinni aika törkeästä plagioinnista! En tiedä suositeltiinko hälle eroa vai oliko se omasta aloitteesta. Hänellä oli muutenkin vähän ongelmia.

Paras valkosuklaati!

Mietin viime MÄSSYä! Kyllä jämpti on niin, että Ritter Sportin pähkinöillä höystettyä valkosuklaatia ei voita mikään. Pirkalla on vähän sama idea valkosuklaatissaan, eli pähkinöitä on ja valkosuklaata, mutta se ei ole läheskään Ritterin veroista! Eroa on kuin yöllä ja päivällä. Yritin nyt viimeksi oikein makustella että tietäisin MIKÄ se ero on! Löysin kaksi eroavaisuutta.
1. Ritterin valkosuklaa on yksinkertaisesti maukkaampaa kuin Pirkan mauton versio
2. Ritterissä pähkinöissä on joku lievä hunajainen, RAPEA tuntu, kun Pirkassa pähkinät tuntuu jotenkin löttösiltä, kuivilta tai aneemisilta!