maanantai 21. syyskuuta 2009

Nälkäpäivä-esto

Olisin muuten mielelläni vaikka nälkäpäivä-kerääjänä lippaan kanssa, mutta en VOI. Koska nälkäpäivä viittaa niin selvästi RUOKAAN, tarkemmin sanottuna sen puutteeseen, etten kykene. Miettisin vain sitä, että näytänkö itse ahneelta läskipossulta, joka on syönyt leivän jonkun kehitysmaalaisen luurangon suusta. Nälkäpäivä on hyvä nimi keräykselle, sellainen herättävä.. muistuttaa meitä elintasopotseja, että jossain oikeasti on nälkää.. mutta se myös on hyvin nolo syömishäiriöiselle.

Hölmöä miten pienissä asioissa arkenakin toimii se sisäinen rajoitin, joka muhun on asennettu.

"ä."

Juttelin tänään yhden ystäväni kanssa äitisuhteesta. Hän on samanikäinen kuin mä, mutta EI soita joka viikko äidilleen! Hän arvioi, että n. joka toinen viikko - ehkä! Mietin mitä Äetmuori mulle sanoisi, jos harventaisin! Huh huh. Kun hänestä oikeasti ei olisi liikaa vaikka puhua joka päivä puhelimessa. Niin he tekevät Siukun kanssa! Siukku puhuu työpuhelimestaan, joten ei hänen tarvitse maksaa. Mulla on tilanne toinen, kun ei ole työtä eikä siis työpuhelintakaan! On edes yksi hyvä puoli työttömyydessä. ;)

Aina kun juttelen nk. normaalien ihmisten kanssa, niin tunnen kateutta heidän perheistään. Kyllä, kyllä niissä ongelmia on: yhden isä ei suostu syömään ehdottomasti tarvitsemiaan verenpainelääkkeitä, toisen äiti käy läpi ihmissuhdekriisiä uusimman miesystävän kanssa jne. mutta YKSIKÄÄN ei ole koko ajan arvostelemassa loukkaavalla tavalla, vetämässä mattoa pois aikuisen lapsen jalkojen alta, sanomassa sitä että kaikki tekosi harrastuksesi kiinnostuksen kohteesi ovat tyhmiä ja vääriä.

Antaisin aika paljon jos tietäisin MIKÄ tarkalleen ottaen on Muorin ongelma!

Kaverini äiti on tosin paljon aktiivisempi kuin omani, hänellä on elämässä sisältöä. On harrastuksia [sauvakävely, tansseissa käyminen miehensä kanssa yms.] ja muutenkin on virkeä. Mutta niin Muorikin VOISI olla, jos hän tahtoisi! Miksi tunnen syyllisyyttä siitä, että hänen elämänsä on niin tyhjää ja ankeaa?

Olenkos kertonut nykyisin viittaavani Äetmuoriin sähköpostissa [jos siis kirjoitan jollekin kaverilleni tai miehelle] vain pienellä kirjaimella ä? Eli siis vaikka 'muuten ä. soitti juuri ja pyysi mua kysymään..' Koska en halua kirjoittaa ÄITI. Blogissa kirjoitan Äetmuorista tai Muorista. Koska en siis täälläkään halua kirjoittaa äiti. Anne Frank kai teki yhdessä vaiheessa samalla lailla, päiväkirjassaan siitä oli juttua, eli alkoi kutsua äitiä jollain toisella nimellä. Koska ei hänkään halunnut ... no, tiedätte jo.

Mietin näitä juttuja, koska huomenissa on luvassa p u h e l i n p i i n a a ! ! ! :(

'Suklis istui rannalla rapakiven päällä..'

.. eikä vaan laske päiviä mässäykseen, ei viitsi laskea, jostain syystä on OKSETTANUT koko päivän. :( Join kai liika nopsaan Pepsi Maxia. Mietin, että nyt varmana oksu tulee.. onneksi ei tullut.. Mies sanoi että onko sulla krapula [join 2 lasia punaviiniä paistin kanssa] ja olipas heko-heko-hauskaa. ;)

1 kommentti:

pisara kirjoitti...

Mielenkiintoisia pohdintoja sinulla, kiva ja aito blogi! Tuli vaan tuosta mieleen kun sanoit, että antaisit paljon jos tietäisit, mikä on äitisi ongelma. Ongelma voi olla niinkin yksinkertainen kuin äitisi huono itsetunto ja oma paha olo, jota sitten puretaan omiin läheisiin, kun ei muuten osata ilmaista omia tunteita ja purkaa mielipahaa, katkeruutta, pettymystä tai mitä tahansa negatiivista tai vaikeaa tunnetta. Just tuo, että sinun äitisi haukkuu sinun harrastuksia ym. kertoo siitä, että hänellä voisi olla huono itsetunto. Hän sitten ikään kuin parantaa omaa oloaan mollaamalla toisia, koska voi tällöin ajatella, että muutkaan eivät ole onnellisia, tyytyväisiä eivätkä tee mielekkäitä asioita ja nauti elämästään. Kun hän alentaa toista, samalla nostaa itseään ylemmäs ja saa aikaan valheellisesti paremman olon itselleen.

Tuollaisessa tilanteessa, kun vanhempi mollaa, arvostelee ja moittii, kannattaa muistaa, että syy ei ole itsessä vaan sen mollaajan omassa pahassa olossa. Siten voi ottaa tilanteesta ja kyseisestä ihmisestä ainakin henkisellä tasolla välimatkaa ja etäisyyttä, ettei anna tämän juttujen vaikuttaa itseensä ja omiin valintoihinsa. Elää vain omaa elämäänsä siten kuin itse itselleen parhaaksi näkee ja antaa muiden mollaavien kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Loppujen lopuksi kun elämme tätä elämää itsellemme, emmekä kenellekään muulle.