Pilleriä poskeen ja ihan kiltisti vielä

Mulla oli viime yönä joku outo vaihe menossa, siitä varmaan johtui tuo kumma kirjoitus. Tai ehkä se johtui lääkkeestä, näistä ensivaiheista sen kanssa. En tiedä! Nyt olo on kuitenkin rauhallisempi.

Kommenttilootasta on oikeasti hyötyä! Siellä Lupiini mainitsi kognitiivisen terapian, jossa hän oli ollut 9 kuukautta. Heti tuli sellainen toivon säde.. voisiko olla niin, että ei tarvittaisi vuosikausien terapiaa? Tietysti esim. 9 kuukauttakin on pitkä aika [mulle], mutta onhan se nyt paljon parempi kuin vaikka viisi vuotta. Täytyy kysyä sopisiko semmoinen minulle, tai olisiko muitakin lyhytkestoisempia terapioita. Olen miettinyt myös hypnoosihoitoa. En tosin tiedä siitä paljon.

Häpeä ja häpäiseminen - yleinen epäluottamus

Kommenttiloota myös valottaa vähän oman käytöksen semmoisia puolia, joita ei tule ajatelleeksi itse. Nimittäin onhan se niin, että HÄPEÄ leimaa elämääni. Se liittyy syömiseen, mutta se tosiaan liittyy kaikkeen. Siihen, ettei ole työtä, siihen, että t-elämävalmennus päättyi kuten päättyi. Mietin paljon semmoisia asioita kuin häpeä ja häpäiseminen. Minusta ihmistä ei tarvitsisi häpäistä opettaakseen ihmon häpeämään esim. jotain väärää tekoa.

Mietin paljon sellaisia asioita, joita en ole miettinyt oikeastaan koskaan aikaisemmin. Pidin aiemmin itsestään selvänä sitä, että totta kai 15-vuotias pakotetaan lukioon, muita vaihtoehtoja ei edes ajatella. Mutta nyt olen alkanut ajatella että se on hullua. Olen alkanut miettiä, ettei ihmisen persoonaa kohtaan saisi tehdä väkivaltaa, vaikka se persoona olisi nuorikin. Hyväksyin nuorempana Muorin ajatukset, tai tuntuivathan ne jotenkin kiusallisilta, mutta ajattelin että kai aikuinen tietää paremmin. Mutta nyt ajattelen että jos aikuinen tietäisi aina paremmin niin eikö silloin lukioon pyrkiminen jätettäisi 18-vuotiaille? Se että se tapahtuu 15-vuotiaana taitaa kertoa siitä että tuon ikäinen jo katsotaan sopivan kypsäksi arvioimaan omaa suuntautuneisuutta. Muorille "amis" oli suunnilleen joku helvettiin verrattavissa oleva alennustila. En tajua! Jos mun nuoruudessa olisi ollut näitä lukio+amis-yhdistelmiä niin olisin saattanut hyvin mennä semmoiseen. Olisi ollut ammatti JA yo-tutkinto. Ei yhtään kakkaisempi juttu, tuumii Suklis Valkolakki.

Mulle on outo ajatus sekin, että joku/jotkut oikeasti voi katsoa tuota t-elämävalmennuksen päättymistä MUN kannaltani. En oikein jaksa sitä uskoakaan. Muori sanoisi: "totta kai ne sanovat että voi voi sua ja olipa huono työnantaja, mutta oikeasti ne pitävät sinua ihan tyhmänä ja kummallisena ja nauravat.." Tällä lailla kun mulle on sanottu kotona oikeastaan aina, niin siitä on tullut sellainen epäluottamus maailmaa kohtaan. :( Pitäisikö uskoa että ystäväni esim. eivät ole olleet vilpittömiä kun ovat tarjonneet myötätuntoa? En tahdo ENÄÄ uskoa niin, nuorempana uskoin kai sitten.

Se epäluottamus maailmaa kohtaan on joskus ulottunut jopa mieheen! :( Mun mies on mukana ay-liikkeessä, on ollut erilaisissa luottamustehtävissäkin. Ja hän sanoi tuosta "sopimuksestani" erinäisiä juttuja.. siis siitä että toimenkuvaa ei oltu rajattu, siitä ettei niistä fyysisistä jutuista ollut mainintaa, työajan epämääräisyydestä jne.. Jopa silloin ajattelin, että ei mies oikeasti kritisoi tuota... että hän vaan minua miellyttääkseen sanoo asioita ja sisimmässään ajattelee, että olenpa sekopää. Mies aina sanoo, että työnantaja yrittää AINA jotain työntekijän "pään menoksi" eli siis tavallaan pyrkii saamaan itselleen etuja ja ne edut usein hankitaan työntekijän selkänahasta. Ja niinhän se tietty on. Sitä vaan odottaisi että esim. työkkärit neuvoisivat aloittelevia työelämässä näiden sopimusten ja muiden kanssa. No, jotenkin kuvaavaa silti, ettei se eilinen t-voimaneuvoja hämmästynyt yhtään tuota lopetustani. Se tuntui kummalliselta, mutta sitten tajusin: en taidakaan olla ainoa lopettaja. Ensin ajattelin, että VAIN MINÄ voisin olla sellainen luuuuu-uuseri, että lopetan t-valmennuksen. Ei taidakaan olla niin..? Onkohan siitä tehty tilastoja ja lopetuksen syistä myös? Tavallaan alkaa vähän kiinnostaa.

Suklis politikoi

Oikeastaan nykyisin on työmarkkinoilla paljon ihmisiä, jotka ovat ihan lainsuojattomia. Tuntuu ihan hullulta, että tämä kehitys on ollut mahdollista Suomessa sittenkin aika lyhyessä ajassa. Luin sen Juha Siltalan kirjan "Työelämän huonontumisen lyhyt historia" ja oli melkoista tekstiä. Eikä siinä oikeastaan edes käsitelty vielä näitä työelämän korttipakan jokereita, eli työelämävalmennettavia ja muita.. mitä näitä nyt onkaan.

Ystäväni on Salossa Nokialla töissä tuotannossa ja hän sanoo että sielläkin on tahti koventunut aivan järjettömäksi. Nyt tietysti vielä huononee, kun jopa tuotannossa tulee näkyviin tämä taantuma.. eli porukkaa potkitaan pihalle. :( Nykyisin kuulemma hommat tehdään SEISAALTAAN.. ennen sai sentään istua! Ja se seisominen on muuten aika rankkaa, teepä kännykkää seisaaltaan täysi työtuuri jos esim. olet raskaana ja jalat muutenkin turpoaa. Joku vain oli laskenut että työteho on suurempi seisaaltaan ja siksi tähän käytäntöön mentiin. Nokia pyrkii lisäksi kaikenlaisilla kultaisilla (pikemminkin kissankultaisilla) kädenpuristuksilla eroon esim. 15 vuotta siellä töissä olleesta väestä. N. vuoden palkka käteen ja ulos, houkuttelevaa..? Ja nuorta työvoimaa tilalle - jos enää tarvitaan. Toisaalta jos ajattelee sitä seisomista niin ei kai sitä enää kovin vanha jaksakaan. :(

Vaipat housuun ja työelämään?

Sama kaveri kertoi aika kiintoisia juttuja vessakäytännöistä Nokialla. Alkaa kai pian tulla Suomeenkin se ameriikan malli.. vaipat housuun vaan, niin ei tarvitse työntekoa keskeyttää kakkaamisen tai pisun vuoksi. No toisaalta Nokiaa on turha tässä suhteessa alkaa yksin syyttää, muistan itse vuonna 2000 ihan toimistohommissa miten katsottiin kieroon kun kävin veskissä ehkä useammin kuin se naapurin työntekijä [mulla oli muuten ripuli silloin]. Olisi pitänyt kai vaan laskea alleen.

Kaverini kertoi aika hurtista Nokia-huumorista! Siellä työntekijät joskus vitsailee että pitäisi kai vain katetroida, niin ei tarttisi 'haaskata' aikaa vessaan.

Kuitenkin Nokiassa olevilla on sentään etuna vahva ammattiliitto. Taas kerran ihmettelen kovasti niitä pyrkimyksiä heikentää ay-liikkeen asemaa! Minusta Suomesta ollaan nyt tekemässä sellaista maata, jossa en ole varma viihdynkö vai en. :( Kovat arvot ovat kokonaan voittaneet. Arvot ja asenteet ovat kovia samaan aikaan kun olot [työllistyminen yms.] ovat huonontuneet. Tarkoittaa vaan sitä, että siihen ihannoitujen voittajien luokkaan pääsee yhä harvempi. Mitä me pienet ihmiset sillä voitamme, että halveksimme toisiamme 'työnvieroksujiksi' ja 'loisiksi'? Pitäisi olla yhteistoimintaa, solidaarisuutta. Tämän päivän 'voittaja' voi muuten huomenna löytää itsensä meidän häviäjien joukosta. Niin että kannattaisi vähän miettiä mimmoisista arvoista puhuu ja millaista maailmaa äänestyspäätöksillään on ajamassa.

8 kokonaista vuorokautta..

.. herkutteluihin. ;) Sanon tämän, vaikka siitä on into pois. Ehkä se lääke ottaa terän pois. No, ehkä lääkkeen myötä opin entistä paremmin herkuttelemaan - en ahtamaan.