Vanhempien häpeämisestä

Tyttökirjoissa oli muuten myös yksi aika tärkeä arvo, jonka opin: ei pidä halveksia ihmistä esim. köyhyyden vuoksi. "Pikku naisissa" Meg saa opetuksen antaessaan rikkaiden 'ystävien' tällätä itsensä huippuhienoksi ja omaksuessaan heidän teennäiset keikistelynsä. Perheystävä näkee Megin ja osoittaa paheksuntansa. Meg teki tekonsa, koska häpesi köyhyyttään ja huonompia vaatteitaan rikkaiden ystävien rinnalla. Mutta hän oppi, eikä enää yrittänyt olla muuta kuin oli.

Näin minäkin ajattelen. Minusta on tärkeämpää mitä ihminen sisällisessä mielessä on, kuin mitä on yllä. Mutta silti, en voi sille mitään että esim. Äetmuoria olen saanut usein hävetä. Minä en tajua mitä hänelle on tapahtunut. Olen nähnyt nuoruuskuvia hänestä, niissä hän on tyylikäs ja huoliteltukin. Nyt on ihan toisin. Minua joskus nolottaa viedä miestä käymään Äetmuorin luona, koska aika usein hän esiintyy karmeissa harmaissa, resuissa collegehousuissa, jotka oikeasti ovat .. en osaa oikein sanoin kuvata. :( Hän ei yhtään välitä, että sinne on menossa ihmisiä. Jotenkin vielä tajuaisin sen, ettei hän välitä miltä näyttää omien lasten silmissä, mutta vävypojat luulisi olevan eri asia. Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin jos ITSE olisin äiti, niin tuskin edes aikuisten lasteni edessä esiintyisin ihan niin! Vaikka Äetmuori siis pukeutuu noin, risaan neuleeseen ja niihin collegehousuihin, niin SILTI hän katsoo asiaksi arvostella Siukun ja mun vaatteet kuin paraskin muotitoimittaja. Se on ihan täysin hullua!

Joskus häpesin Isukkiakin siinä mielessä. Hän tosin ei ollut niin hunningolla kuin Muori, mutta lähinnä se vapaa-ajan tyyli oli jäänyt päälle.

Miehen vanhemmat on aina siisteissä vaatteissa. Kyllä sille osaa antaa arvoa. Tietysti miehen vanhemmat on varakkaampiakin kuin Äetmuori, mutta se ei ole pointti. Siukkuni on suunnilleen saman kokoinen kuin Muori ja TIEDÄN hänen antaneen Muorille paljonkin hyvää vaatetta, suoria housuja, puseroita, neuleita. Mutta hän ei käytä niitä.

Äetmuori on yksi niistä ihmisistä, jotka ovat vanhetessaan muuttuneet ihan tunnistamattomiksi. Olen joskus ollut todistamassa sitä kun joku ihminen näkee Muorin esim. 20 vuoden tauon jälkeen. Ne ihmiset ovat aina jotenkin hämillään tai tyrmistyneen oloisia ja tiedän heidän jälkeenpäin sanovan Muorin vanhentuneen huonosti tai muuttuneen ihan toiseksi. Muistan vielä omasta lapsuudesta, kyllä hän oli silloin tarkka vaatteistaan vielä. Nyt hän on lyönyt ihan kokonaan läskiksi. Jos se ero hämmästyttää mua, niin jollekin vieraalle se voi olla täysi shokki, kun ei ole näkemässä pikku hiljaista muutosta, vaan oikein kunnon rysäyksen.

En oikeastaan tiedä mistä tuo johtuu, Muorin homssantuminen, erinäisiä selityksiä olen miettinyt. Mullahan on ollut jo pitempään sellainen tunne, että hän juo joskus aika reippaastikin. En voi 'todistaa' sitä mitenkään, se on tunne. Elänkin liian kaukana voidakseni varmuudella sanoa. Mutta ne mielialojen vaihtelut, sellainen omanlainen sekavuus joskus puhelimessa. Ja oluen haju, jonka sattumalta haistoin Muorin ympärillä ennen kummitätini hautajaisia. Kai hänellä on ollut jo aika pitkäänkin tapana ottaa ryyppy jos jännittää tai edessä on jotain suurta. Nyt ihan muutama vuosi sitten vasta sain tietää, että hän oli nautiskellut jonkun verran konjakkia ennen mun häitäni.

Vanhemman, "isoäitimallin" naisen ryyppääminen taitaa Suomessa olla se suurin tabu. Muorihan ON isoäiti, vaikkei pahemmin piittaa lapsenlapsista. Olen sitäkin miettinyt, että johtuuko se tuosta juomisesta - jos siis olen oikeassa ja hän juo. Kun elämässä on alkoholi, niin ei silloin varmaan jaksa pitää lapsenlapsiakaan kovin ihmeellisinä.

Ja K Y L L Ä - tiedoksi uteliaille, totta hemmetissä tunnen syyllisyyttä ja huolta. Mietin onko se minun syyni, jos Muori vaikka oikeasti joisi. [Ja uskon että juo, se on intuitiivinen tunne, mutta koska en tiedä varmasti niin puhutaan nyt uskon pohjalta.] Mietin pitäisikö minun kysellä hänen elämästään tässä suhteessa - mutta tiedän senkin, että 1. hän loukkaantuisi verisesti ja 2. kieltäisi kaiken, jos utelisin.

Minun teini-ikääni jo sävyttivät Muorin olutpullot, jotka hän näppärästi piilotteli ystävieni katseilta keittiön kaappeihin. Nyt kun mietin aikuisen järjellä nuoruuttani, niin ei olisi ihme vaikka Muori olisi ollut melkein koko teini-ikäni pienessä pöhnässä koko ajan. Sen verran sitä olutta nimittäin kului.

Olen tajuttoman kiitollinen miehelle, ettei hän koskaan ole sanonut mitään - en tiedä onko hän huomannut, epäileekö jotain - joskus mies voi olla tosi tosi tarkkanäköinen.. No joka tapauksessa, olen tosi kiitollinen siitä ettei hän ole mitenkään puheissaan tuonut esiin tätä, siis Muorin järkyttävää pukeutumista ja [mahdollista] juomista. :( Minä en hänelle suuttuisi vaikka hän toisikin sen esiin, mutta olisin kyllä tosi kiusaantunut tavallaan. Kai. Ja joskus mietin, voi mikä sika olenkaan, että tavallaan mies olisi kyllä voinut löytää vaimon jostain paljon 'paremmasta' perheestä. Ainakin normaalimmasta.

Tunnen siitäkin syyllisyyttä, että olen hävennyt vanhempiani. Kun tiedän ettei niin SAISI tuntea, ei KOSKAAN. Se on oikein Biibelissäkin kai sanottu, kunnioita vanhempiasi. Joskus vaan on vaikea kunnioittaa, pystyy oikeastaan vain antamaan sen kunnioituksen ulkonaisen muodon. Mun kohdalla se on sitä, etten sano Muorille suoraan hänen vaatteidensa karmeudesta, etten sano suoraan sitä että mulla oli omasta mielestäni monessa suhteessa vaikea lapsuus ja nuoruus. Olen niistä hiljaa, niin toteutuu se kunnioituksen ulkoinen muoto. Enempään en pysty.

En mä tosiaan sano että mun äitini pitäisi olla muotinukke. Mutta olisiko muka liikaa vaadittu edes ehjät vaatteet? Jos ei mun vuokseni, niin edes miehen. Yksi juttu mitä yhdessä vanhemmassa naissukulaisessani ihailen on se, että hän on 7-kymppisenäkin NAINEN. Sellainen täysverinen nainen, eli yhä tavallaan haluaa viehättää silmää ja onnistuu siinä. Ei hän missään miljonäärivaatteissa kulje, mutta hänellä on usein siistit housut ja joku ihana paitapusero ja jippona joku tosi hieno koru, ei mikään aito vaan ihan pukukoru, rihkamaa. Mutta se luo sellaisen naisellisen vaikutelman. Ja hän laittaa hiuksensa, ei kulje tukka hapsottaen. Semmoinen minäkin tahtoisin olla, tuo sukulaisnaiseni on sellainen idolini.

Nyt viime aikoina mulla on ollut joku tarve olla lähellä vanhempia naispuolisia sukulaisia, ja anoppia ja miehen naispuolisia tätejä yms. Kai jotenkin etsin heistä roolimallia tulevalle. Koska Muorista en voi mallia ottaa, en halua. Mulle aina sellaisten siistien, onnellisten ja pirteiden vanhempien naisten näkeminen on valtava helpotus ja ilo [kuulostan varmaan ihan hullulta!], koska siitä näen, että sekin voi olla tulevaisuus, semmoistakin voi olla luvassa. Ettei tulevaisuuden ole pakko olla pelkkää taantumista ja rapistumista, katkeroitumista, ryyppäämistä ja holtitonta elämää.

Kai se on niin, että jotkut ihmiset kestää työttömyyttä huonommin kuin toiset. Muorilta kai meni viimeinenkin syy järkevään elämään siinä vaiheessa kun hän alkoi varhaiseläkkeelle. Hän meni sille viisikymppisenä. Siitä lähtien se onkin ollut pelkkää alamäkeä. Kaikillehan ei käy niin, ei jos on harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita. Ne kyllä on olennaisia. On semmoisiakin ihmisiä, jotka on jääneet esim. työkyvyttömyyseläkkeille nelikymppisinä, mutta he ovat onnellisia ja elämässä on sisältöä, kun on harrastuksia. Niin tärkeää se on. Muorin mielestä harrastukset ovat vähän typeriä, hän puhuu niistä niin kuin ne olisi jotain, mitä lapsilla saa olla. Aikuiset harrastajat ovat lähinnä vitsi. Itse olen ihan toista mieltä tästäKIN.

No niin nyt olen tunnustanut olevani suuri porsas, häpeäväni omaa äitiäni. Nyt varmaan mut sitten saa kivittää pinnallisena bimbona. Mutta toisaalta tämä blogin pito on mulle ollut tavattoman valaisevaa. Kun olen kirjoittanut asiat, niin olen jotenkin nähnyt ne myös selvemmin.

2 kokonaista vuorokautta MÄSSYyn!

... HIIIIIIIIIIIIIIII! [Sukliksen intokarjaisu!] Nyt.. nyt siis enää 2 kokonaista vuorokautta.. ja sitten onkin edessä valtavan hienot hetket! Mun pitää varmaan mennä Isoon Kaupunkiin asti, mieli tekee jotenkin .. palkita itseni jollain erikoisemmalla suklaatilla. City-Marketissa on Lindtiä ja se on aina hyvä valinta. Mutta - ehkä jotain muuta sittenkin? Sen tulemme näkemään. Menen Isoon Kaupunkiin viimeistään perjantaina. Pienessä Kaupungissa pitää käydä ennen sitä, siellä nimittäin on Lidl. Kyllä tässä nyt saa hosua ja heilua!

Ja nyt muuten painun kuntopyöräilemään taas! :) Kalorit kuluu, Suklis läähättää yössä! Siivouskin on edistynyt tosi hyvin, ihan aikataulussa ollaan. Huomenna on melkoinen puserrus edessä, kun pitää makuuhuone siivota. Minä imuroitsen patjat, tyynyt, peitot ja kaikki.. aina.. ja sängyn pohjat.. ja pesen joka paikan. On siinä työtä, mutta on se palkitsevaakin.