Suklis, eli Seljan tyttö numero viisi

Minä Suklis annan paljon arvoa tyttökirjoille. Niitä moni pilkkaa - kai ne poikien tarzanit ovat hohdokkaampia. Mutta minusta tyttökirjoilla on suuri arvo. Etenkin sellaisissa perheissä, joissa vanhemmat ei jostain syystä tahdo tai pysty kasvattamaan.

Minulla on ollut aikaa ajatella lapsuuttani, ehkä liikaakin! Nyt olen oikeasti sitä mieltä näin ihan amatöörinä, että JOTAIN vikaa Äetmuorissa oli. Tarkoitan siis ettei hän varmaan ilman diagnoosia selviäisi keskustelusta jonkun lekurin kanssa. En osaa sanoa mikä se vika on, mutta jotain. Hän ei oikein koskaan ollut elämäänsä tyytyväinen, eikä koskaan jaksanut mitään. Tunsin hänet sekä kotiäitinä että työssäkäyvänä äitinä, eikä hän ollut kummassakaan osassa onnellinen. Hän ei myöskään ollut kummassakaan vaiheessa jaksavampi.

Kesti jonkun aikaa tajuta että on perheitä, joissa vanhemmilla saattaa olla harrastus! Joillakin jopa kaksi. Mutta niin kauan kuin muistan, Muori ei ole ollut kiinnostunut MISTÄÄN. Nyt sitten kun on enemmän vertailupohjaa niin tajuaa, ettei kaikissa kodeissa elettykään niin, että töiden jälkeen vaan lojuttiin makuuhuoneessa Harlekiini-kioskiromaanin kanssa. Vaan että oli koteja, joissa leivottiin, mentiin yhdessä kävelyretkelle, oltiin yhdessä. Meillä eivät vanhemmat oikeastaan nauttineet ajan viettämisestä meidän lasten kanssa. Me emme tehneet mitään yhdessä.

Oikeastaan kaikki periaatteeni olen oppinut tyttökirjoista. Arjen pikku velvollisuuksien täytön tärkeyttä korostettiin "Pikku naisissa" ja "Seljan tytöissä". Kotoani en sitä oppinut. Niistä kirjoista sai myös jotain hämärää tuntumaa siitä, millainen vanhemman ja lapsen suhde VOISI olla. Oli niissä ristiriitojakin, niissä kirjoissa, mutta ne selvitettiin. Niistä opittiin.

Tuo "Seljan tytöt" kirja ja oikeastaan kaikki Selja-kirjat loivat semmoisen kaipuun saada olla Seljan tyttö numero viisi. :) Minusta se oli niin hienoa, että jokainen noista neljästä siskoksesta oli niin erilainen, mutta isä rakasti heitä silti siitä huolimatta. Meillä kotona Siukku ja minä jouduimme käyttämään paljon ihan samanlaisia vaatteita ja muutenkin meistä yritettiin tehdä ihan toistemme kopioita. En vieläkään tajua MIKSI.

"Seljan tytöissä" on vähän joka lähtöön tyttöjä. Vanhin sisko Kris [Kristiina] on 'järkevä', mutta ehkä hiukan tylsä. :) Mulle nuorena kiehtovin tyttö oli seuraava siskos, Margarita, meksikolaisen äidin ja suomalaisen isän sotaorpo tyttö, joka adoptoitiin Seljan perheeseen. Margarita myös tuo paljon ristiriitaa tullessaan, hän on tulinen tyttö ja adoptiolapsena hänellä on tiettyjä vaikeuksia. Kolmas siskos Virva on joukon pikku runotyttö ja ruma ankanpoika! Hän on tosi laiha ja rillipäinenkin vielä ja kokee alemmuutta kauniiden isosiskojen rinnalla. Hän on myös ujo ja ilmaisee tunteet kirjoituksissaan, eikä ole kovin altis sujuvaan sanailuun. Nuorin siskos Dodo [Dolores] on toimekas pikku kodinhengetär, leipovainen ja laittavainen, kiinnostunut lastenhoidosta - oikea tarmonpesä ja vähän pullukka.

Seljan perheessä ei ole muuta kuin isä. Äiti on kuollut. Tytöt saavat ekassa kirjassa [nimeltään siis "Seljan tytöt"] kauniin nuoren äitipuolen Rean. Rea on sairaanhoitaja ja tapasi perheen isän sairaalassa, jossa tämän sotavammaa hoidettiin. Kirjassa eletään 50-luvun Suomen todellisuutta, ja sitä olivat juuri nuo sotavammat, sotaorvot ja kaikki se! Rea on 28-vuotias, se kirjassa selviää. Hän ei olekaan mikään naikkonen vaan monien koettelemusten jälkeen selviää, että hän on oikeasti tyttöjen paras ystävä ja auttaja. Kodin tunnelma paranee Rean myötä!

Vähän uskoisin Rauha S. Virtasen [Seljojen kirjoittaja] saaneen vaikutetta "Pikku naisista", koska pikkiksissäkin oli neljä sisarusta ja oikeastaan heidän 'roolinsa' menivät aika samalla lailla kuin Seljan tytöillä. Vanhin sisko Meg oli järkevä ja vähän tylsä.. sitten oli Jo, kirjatoukka ja kirjoittaja, sitten Beth (sairaalloinen tyttö joka kuoli!) ja sitten Amy-kaunotar.

Marchin sisaruksista samaistuin hullusti SEKÄ Jo-tyttöön ETTÄ Amyyn! Tietysti olisin tahtonut olla enkelimäinen Beth, mutta oikeastaan en taida olla sellainen. :( Varmaan en osaisi sairastaa ja kuolla pyhimysmäisesti. Suklis kiukkuaisi ja haluaisi herkkuja. :( Jo oli samaistumisen kohde, koska hän oli suoraluontoinen. Amy siksi, että hän kuitenkin oli pidetty ja teki hyvän vaikutelman. Ihan kuten suomalaisella Seljalla oli myös pikkiksillä jatko-osia! Louisa M. Alcott kirjoitti tyttönsä naisiksi ja perheellisiksi.

Minusta nuo kirjat tukivat tosi hyvin myös siinä vaiheessa kun alkoi tulla murrosiän merkkejä. Seljassa erityisesti Rean neuvot ulkonäköä murehtivalle Virvalle oli tosi hyviä. Ja jotenkin se, ettei Rea SYYTTÄNYT ja haukkunut Virvaa tyyliin "oletpas ruma ruipelo.. sinusta ei koskaan tule mitään.." (<-- Äetmuorin tyyli), vaan sanoi, että on tärkeää pitää itsensä puhtaana ja raikkaana ja huolehtia itsestään, ja että monesti murrosikä on vaikeaa ja siitä päästyä voi moni ulkonäön murhe olla kadonnut!

Minulle tyttökirjojen maailma näytti aikuiset, jotka eivät raivostuneet silmittömästi lasten vuoksi. Jotka jotenkin hillitsivät itsensä ja yrittivät olla johdonmukaisia. Ja jotka jaksoivat lasten kanssa olla. Sellaista näin sitten myöhemmin myös muissa kodeissa, kun tajusin pitää silmät auki.

Kolme kokonaista vuorokautta enää...!

Ja sitten onkin MÄSSYn juhlaa! :) Se on ihana ajatus. Poljin tänään kuntopyörää kun keljutti se ajatus siitä kermanokareesta lauantaina, sen köyhän ritarin päällä. Semmoista se on! Kun kerran piti semmoista syödä niin nyt saan rangaistukseni. Täytyy polkea, täytyy polkea aina vaan. Minulla on kuntopyörässä kalorimittarikin, mutten tiedä miten tarkka se on.

Hih, pitää kyllä päästä sinne Lidliin pian. Siellä on jotain jäätelöäkin, jota tekisi mieleni kokeilla. Mutta tietty Daim-jäätelö on voittamaton! Tänään kauppassa kävin katsomassa Daim-jäätelöäkin [tein siis ostoksia, en mennyt kauppaan vain tuijottamaan jäätelörasiaa!] ja vähän kauhistuin kuin huomasin sen hinnan olevan sentään melkein 4 euroa! :( Huh! Mutta onhan se toki hyvääkin. Minä en tajua miksi himoan jäätelöä, vaikka nyt on kylmät säät menossa.