Suklaamaku on muuttuvainen

Suklaayhdistys kai aikoo sallia makuarvioissaan mielipiteen muuttamisen, kunhan edellisestä arvostelusta on kulunut aikaa. Minusta tämä on hyvä juttu. Huomasin nimittäin yhdistyksen makuarvioita selatessani jo arvostelleeni Ritter Sportin valkosuklaan - enkä ollut pitänyt sitä tavanomaista kummempana vuonna -05! Ja toinen ällistys: nykyiselle suosikkipatukalleni Kinder Buenolle olin samana vuonna antanut hyvin nihkeästi pisteitä ja nillittänyt siitä arviossani! U-S-K-O-M-A-T-O-N-T-A!!!! Arviot ovat rehellisiä - mitä syytä mulla olisi valehdellakaan - mutta makuni on muuttunut.. suuresti.. niiden kirjoittamisen jälkeen. Ritter Sport maistui oikeasti ihanalta ja Kinder Buenon ilmavuus ja makeus sopivat mulle hyvin nyt.

Toisaalta 3-4 vuotta on 3-4 vuotta. Siinä ajassa ehtii joskus vaatemaussakin tapahtua muutoksia. Esimerkiksi itseni oli aikoinaan tosi vaikea sopeutua lantiopituisiin housuihin. Voi että kuinka olin aina kiskomassa niitä ylöspäin vyötäröltä. :) Nyt olen jo täysin tottunut. [Ja tietysti muoti juuri siksi onkin menossa takaisin korkeavyötäröiseen suuntaan!] Yhteen aikaan halusin myös aina suoria housuja, en voinut sietää sitä, että lahkeet olivat leveät ja reisistä istuivat tiukemmin - nyt ei sekään haittaa yhtään, päinvastoin, pidän siitä. Yhdessä vaiheessa elämääni en sietänyt ruskeaa väriä vaatteissa - nyt se on yksi lempiväreistäni. ;) Ja kuitenkin olin aina rehellinen tunteeni kanssa: en tykännyt sellaisista matalista housuista, en tykännyt ruskeasta väristä .. mutta nyt tykkään. En valehdellut silloin, enkä valehtele nyt. Ihminen vain on muuttuvainen.

En silti tiedä haluanko alkaa arvostella uudestaan kerran hylkimiäni suklaita. Tai haluanko toisaalta alkaa huonontaa jonkun sellaisen pisteitä, josta PIDIN silloin 2005.. ja jota nyt en voi sietää.

Oikeasti ihmisen maku muuten muuttuu. Jo ikääntyminen tekee sen. 60-vuotiaalla on vissiin vain enää puolet niistä makuaistimista mitä 30-vuotiaalla on. Siksi moni vanhempi ihminen pitää vahvoista mauista. Muistan isovanhempieni usein valittaneen, kuinka ruoka ei "maistu miltään", vaikka se meidän suuhumme maistui kyllä. Lisäksi ihmisen ruokavalio vaikuttaa makutottumuksiin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Yksi makuaistin tappaja on tietysti muuten tupakointi, sitä ei parane unohtaa. Itse en ole koskaan polttanut enkä polta, joten mua tuo ei koske. Äetmuori sen sijaan kessuttelee.. paljon.. ja kai siitä johtuen ei oikein maistakaan mitään.

Jos suklaamakuni on muuttunut ja vaatemaku, niin myös alkoholin suhteen maku on muutoksen tilassa. En ole oikeastaan KOSKAAN pitänyt likööreistä, mulle ne ovat olleet ehdoton EI. Nuorena join usein valkoista rommia coca colan kanssa, vanhemmiten korvasin sen gin tonicilla ja kuivalla valkoviinillä (näitä molempia muuten inhosin nuoruudessani;)). Mutta nyt, NYT olen löytänyt liköörit. En tietysti vieläkään juo niitä mitenkään urakalla - likööri ei ole sellaista alkoholia - mutta nautiskelen mielelläni pikkuruisen lasillisen mantelilikööriä tai kermalikööriä ja pidän niistä. Erityisesti kaakaokupillisen kaverina kumpikin menee oikein hyvin. Ne rentouttavat ja niistä tulee lämmin olo ja maku on hyvä. Liköörilasillisen sallin itselleni lähinnä herkkuhetkissä, koska onhan siinäkin kaloria. Paljonkin!