"Vallaton"

Lääkäri kysyi tänään vaikka mitä kun olin vastaanotolla. Hän teki muistiinpanoja ja sanoi, ettei yhden kerran perusteella pysty tekemään diagnoosia. Minä sain reseptin ja sitten uuden ajan tuossa maaliskuun puolessa välissä, kun lääkkeen vaikutus on jo jonkin verran alkanut.

Yksi juttu mitä hän kysyi oli että onko minulla sellaista "vallatonta" käytöstä esim. päihteen vaikutuksen alla, tai "vallattomia" kausia noin muuten. Minusta se sana VALLATON oli aika HULVATON. :) Tuli mieleen Ville Vallaton.

Minulle kävi kerran teini-ikäisenä niin, että humalassa kävin kadulle makaamaan. Sillä hetkellä halusin kyllä kuolla, mutta se oli hetkellinen tunne. Autoja ei tullut joten nousin jossain vaiheessa ylös siitä kadulta. Oli kumminkin syksy, nimittäin.

Olenhan minä myös humalassa joskus tehnyt kaikkea todella tyhmää. Esim. joskus olen löytänyt itseni pillerikaapilta lappamasta nappia naamaan. Se on todella outoa, koska en ole niinä hetkinä ollut mielestäni yhtään OMA ITSENI. Vaan joku muu! En tiedä kuka. Mutta onneksi sellaista vallattomuutta ei ole nyt ollut vähään aikaan.

Seksuaalikäytöksessä myös olen joskus ollut todella VALLATON, niin vallaton, etten tahdo oikein siitä täällä puhuakaan, koska ottamani riskit ovat olleet semmoisia, että useimmat ihmiset varmaankin halveksisivat mua ihan suoraan. Tai suuttuisivat. Mutta nekin ovat menneisyyttä.

Oikeastaan ei pitäisi rypeä menneessä. Olen monessa suhteessa saanut itseni KURIIN, en tietenkään kaikessa.. Syöminen on mulle melkoista vallattomuutta sekin. ;) Ainakin MÄSSYissä. En tiedä miksi päädyn pahoinpitelemään itseäni kaikin tavoin. Päihtein, ruoalla tai miehillä. Siis tarkoitan, että ENNEN päädyin kohtelemaan itseäni kaltoin. En nyt ole aikoihin päihteillyt kunnolla [=esim. sekakäyttänyt], enkä ole maannut miesten kanssa [paitsi tietysti omani].

Oli kyllä kauhia sessio se lääkärin luona olo. :( Olo oli niin vaivaantunut, niin nolo ja häpeilevä. Sitten se lekuri sanoi, että nämä eivät ole heikkouksia [kun mä sanoin, että olen yrittänyt olla antamatta heikkouksilleni valtaa] vaan sisäsyntyisiä, sairauksia, niitä ei voi valita eikä niissä ole mitään häpeämistä. Tietysti se helpotti, mutta sitten tulin myös ajatelleeksi, että helppohan lekurin on sanoa. ;) Hänellä kun ei ole näitä ongelmia. Jos olisi, niin voisi niitä myös hävetä, kuten minä.

Maailma on oikeastaan aika lailla jaettu voittajiin ja häviäjiin. Mä olen jo geenieni puolesta häviäjä. Isukista tuli vanhemmiten aikamoinen erakko ja hänellä oli paljon samoja ongelmia kuin mulla. Äetmuorin taas taitavat kaikki lukijat jo tietääkin, eipä hänestä sen enempää. Kun olisi edes toinen vanhemmista ollut N O R M A A L I !!!!

Illalla syötiin miehen kanssa kanaa. Aamupalat jätinkin väliin - rangaistus MÄSSYstä, näes.