Hermostunut hirviö

Huomenna.. huomenna... alkaa työelämävalmennus! Hiukan hirvittää kyllä. Pelottaa. Vaikka nyt niinä kahtena kertana kun olen siellä paikassa käynyt ovat ihmiset olleet kivoja, niin eihän sitä tiedä vaikka se muuttuisi huomenna. :( Tänään purin mieltäni oikein miehellekin, kerroin kauhistuksistani. Minulla on ihmeellisiä pelkoja. Aloin ajatella sellaista, että entäs jos siellä paikassa joku kertoo vaikka hauskan vitsin ja alan nauraa, enkä pysty lopettamaan sitä? Tai entäs jos ne ihmiset vain jotenkin tajuavat minun olevan h u l l u ja lähettävät maitojunalla kotiin?

Tuo nauruasia ei ole ihan tuulesta temmattu pelko. Mulla on nimittäin aina ollut tavattoman huono "pokka" ja olen saattanut nauraa mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Muistan kerran yläasteella käytösnumeroni laskettiin kympistä ysiin ihan vain siksi, kun en pystynyt olemaan hihittämättä tunnilla. :( Se kyllä tympäisi. Piti kotona selitellä, että miksi numero laski.. :( No, kun ei nyt vaan huomenna kävisi mitään sellaista.

En tiedä miksi mulle on niin tärkeää, että ihmiset on 'kivoja'. Kestän vain aika huonosti sellaista inhottavaa ilmapiiriä. Vaikka kai sellaiseen tottuu, jos sellaisessa joutuu joka päivä olemaan?

Elän vatsani kautta, mahani on maailmani!

Syömähullu on syömähullu aina vaan! Olen jo "työ"lounaatkin miettinyt valmiiksi. Mulla on Rainbown [reinpoun hirviökielellä!] kiinalaista kanakeittoa. Se on kevyttä. Annoksessa on vain 50 kcal. Voin sallia sellaisen itselleni. Aamupalaa eli aamaria en edes syö, jos pitää aikaisin herätä. Ne jäävät siis nyt aina väliin. Minä en ole koskaan pystynyt syömään aamaria, jos olen menossa työhön/kouluun tms. Aamari kuuluu vain rentoutuneeseen aamuun.

Olihan muuten hyvä kun sattui kaapista se reinpoun keittopaketti kouraan. Ne keitot menee vanhaksi maaliskuussa, joten nyt onkin korkea aika murkinoida ne pois.

Piti pistää tänään Kelalle sähköpostiakin, toivottavasti vastaavat, kun mua alkoi mietityttää se korotettu ylläpitokorvaus, johon kai olen myös oikeutettu työmarkkinatuen lisäksi. Että pitääkö se hakea jotenkin erikseen, vai tuleeko se automaattisesti.

Hirviön kiireet

Mietin miten joillekin on mahdollista olla työssäkäyvä JA pyöreä? Minulla on jo nyt mahdottomia vaikeuksia järjestellä MÄSSYJÄ ja saada niitä rimmaamaan sosiaalisen elämän ja siivousten kanssa. Mullahan on oma SYSTEEMI. Kotityösysteemi ihan kuten on syömäsysteemikin. Kaikki pitää tehdä juuri tietyllä tavalla.. siivot ja muut.. ;)

Nyt oikein harmittaa kun jostain syystä juuri nyt sellaiset ihmiset, joiden kanssa en normaalisti ole juuri edes tekemisissä, tahtovat tavata. :( Kun nyt olisi tämäkin tapahtunut vaikka joskus maaliskuussa, kun olisi saanut rauhassa tottua tuohon työkuvioon, vaan ei. Juuri NYT, nyt pitää. No en kehtaa ihmisille sanoa, että ei oikein kiinnostaisi juuri nyt. ;) Loukkaantuvat vielä. Pitää siis vain kestää. Mutta kurjaa se on. Varsinkin kun nuo ihmiset eivät ole mitään sydänystäviä muutenkaan.

Onkohan itsekästä tai pahaa, kun mulla on periaatteessa niin, että vain joka toinen viikko olisin valmis sosiaaliseen kanssakäymiseen? Joka toinen taas en, koska sillon siivoan ja sitten viikonloppuna MÄSSYttelen. Mutta olipa itsekästä tai ei, niin siitä viis. Onhan ihmisillä syitä ja kiireitä, jollakin on MÄSSYkiire, jollakin kiire lastensa, uran tai opintojen kanssa. Eli miksi siis murehtisin. MÄSSYkiire ei ole yhtään sen turhempi kuin nuo muutkaan. :)

Olen päättänyt ajoittaa pakkopuhelinsoitot Äetmuorille työstä paluun hetkiin. Kun olemme autossa miehen kanssa ja matkalla kotiin. Silloin soitan. ;) Siinä on silloin n. puoli tuntia aikaa puhua. Sitten voi hyvin pätkäistä sillä syyllä, että nyt ollaan kotona jo.

Näin minä elämää ja kiirettä järjestelen, minä suklaahirviö!

Päiväunista luopumisen jälkeen illat ovat alkaneet tuntua tosi pitkiltä. Se on hyvä juttu, mutta on siinä huonot puolensakin. Hyvä puoli on se, että tuntuu kuin olisi enemmän aikaa tehdä kaikkea. Huono puoli on se, että joskus tulee nälkä myöhään illalla.

-Ehkä pitäisikin alkaa RYYPISKELLÄ joka toinen viikonloppu. Joka toinen weekend palvoa vatsaa [=mässätä] ja joka toinen weekend pitää bakkanaalia.

Suklaahaaveet

Paikallisessa K-kaupassa oli Mozartin kuulat melkoisessa alessa, jotain kolme euroa ja xxx centtiä. En ostanut niitä ja nyt tavallaan harmittaa se.. :( Mozartin kuulat nimittäin ovat hyviä.. Lidlissä näin Wienernougat-rasioitakin aikamoisessa alennuksessa. En ostanut. En tiedä kadunko vai en. Varmaa on vain se, että nyt suklaatihyllyni kotona kaipaa täydennystä! Viime MÄSSYssä jouduin syömään Fazerin Omar-suklaalevyä ja se on jo aika paha tilanne se. Vaikka se levy onkin yksi parhaista Fazun levyistä, niin silti se ei ole parasta mahdollista nassutettavaa.

Mies herkutteli Bountyllä tänään ruoan jälkeen. :) Hän pitää Bountystä. Minusta se on kuivaa, pahaa. En ole muutenkaan kookoksen ylin ystävä. Joskus leivon sellaista kookos-kuivakakkua ja se on hyvää kyllä.

Huomenna pitää kaupassa olla oikein valppaana, miettiä kaikkea mitä MÄSSYssä tarvitaan. Varautua. Ajatelkaas vaan, huomenna hirviö tietää jo miten t-elämävalmennus on lähtenyt sujumaan. Saas nähdä mitkä on mielialat silloin!