lauantai 28. helmikuuta 2009

Pieni on kaunista!

Miksi makeistehtaat tekee näitä jumbokokoisia suklaatilevyjä ja jätesäkin kokoisia karkkipusseja? Olen siitä aiemminkin raivonnut ja nyt marmatan taas. Lensi nimittäin avaamaton pussi Fazerin Omar-karkkeja roskiin.. vanhentunut päiväys nääs. Aina ei tarvitse sitä parasta ennen-päiväystä tuijottaa, mutta esim. omarit on semmoisia, että ne ei mun mielestä ole kovettuneina yhtään hyviä. Ja ne alkavat kovettua, jos pussi on avattuna lyhyenkin aikaa, kuten nyt vaikka muutaman viikon.

Miksi viskoin pussin rokeen avaamattomana? Kun en ole viitsinyt sitä parinsadan gramman pussia avata, koska tiedän etten olisi MÄSSYissä ottanut pussista kuin muutaman namin. Muutaman vuoksi sellaisen ison pussin avaaminen tuntui turhalta. Mun on ikävä sadan gramman namupusseja! Niitä lapsuuden kokoja! Kuka älypää keksi tämän että kaikki pitää olla niin SUUUUUUURTA?? Mun lapsuudessa vielä oli niitä 100 gramman pussukoita, ne riittivät kyllä hyvin.

Marianneja mulla saattaa olla pussillinen avattuna vaikka kuinka kauan. ;) Tietysti mariannetkin kärsii siitä, mutta eivät ollenkaan niin pahasti kuin omarit. Mariannet saattavat pehmetä, siis se minttukuori siinä päällä.. muttei se mua haittaa. Omarien kovettumista tietty hillitsee se kun laittaa sen avatun pussin muovipussiin ja sulkee sen. Mutta ei sekään kunnolla auta.

Jos olisi vielä niitä sadan gramman pusseja, niin uskaltaisin avata Omar-pussukan. Ja saisin sen varmaan parissa MÄSSYssä loppuun. 200 gramman pussia en itse enää edes viitsi ostaa.. tuokin Omar-pussi [jonka loppusijoituspaikka on siis roskis] oli vähän niin kuin lahjoituksena saatu.

Jotenkin vaan ajattelen että mun kaltaisteni asiakkaiden vikinät ei tässä karkkipussien koko-asiassa tule vaikuttamaan hevon hännän heiluvaa tulevaan kehitykseen. :( Luultavasti namikkien koot sen kun kasvavat entisestään. Niin hullu ja sairas on tämä maailma. Minä voin olla syömishäiriöinen ja myöntää sen, mutta ainakin mulla on joku käsitys kohtuullisista annoksista. Muu maailma on kai hukannut sen jo aikaa sitten.

Toinen aika ärsyttävä kermakarkki-ilmiö ovat ne Lidlin lehmäkarkit. Nekin on aivan sikamaisen suurissa pusseissa myytäviä! Sellaisella tyydyttäisi päiväkodillisen makeanhimoisia pikkuvekaroita. :( Jotenkin ihan hölmöä kun ostaa sellaisen säkin.. niin tietää, että osa siitä on melkein pakko heittää pois kuitenkin, kun namit kovettuvat ennen kuin ne kaikki tulee syödyksi.

Ei kommentteja: