Mikä äitejä vaivaa?!?

Tein blogilöydön! Täällä eräs nainen tilittää äitisuhteestaan. Tuntuu olevan aika vaikeaa ja kamalaakin. Minulla ei ole lapsia, mutta voin hyvin ymmärtää sen miten loukkaavalta tuntuu, jos isovanhemmat (äidin vanhemmat) suhtautuvat välinpitämättömästi tai kielteisesti tyttären lapsiin ja jumaloitsee pojan lapsia. :( Se ei ole tasapuolista!

Mutta ihan sama tilanne oli muuten mun Äetmuorin vanhemmilla: heille äidin veljen lapset (molemmat oli poikia) oli aina niii-iiin ihmeellisiä. Meistä tytöistä he ei paljon piitanneet, ei, vaikka samassa kaupungissa asuttiin monta vuotta. Syy tuohon asenteeseen oli luultavasti aika vanhaa perua, koska K-mummille ja Vaarille mun äiti oli lapsena aina jotenkin toisarvoinen. Äetmuori sai mennä polkupyörää tahtoessaan kesätöihin jo nuoresta, että sai itse tienattua rahat fillariin. Enolle ostettiin UPOUUSI auto, siis ihan pistämätön, tehtaasta suoraan! K-mummi ja Vaari ostivat, maksoivat koko hinnan, eikä pitäneet sitä mitenkään erikoisena. Pitäähän Pojalla Olla!

Mistä h-vetistä se johtuu, että äidit käyttäytyy omia lapsiaan kohtaan niin nurinkurisesti?? Olen tätä miettinyt ja kas vaan kun ei juuri kukaan valita vaikeast ISÄsuhteestaan, tai pahasta appiukosta tms. Useimmiten me naiset ollaan se ongelma, äidit ja anopit. Mistä se johtuu? Vielä jotenkin voisin tajuta ongelmat anopin kanssa, koska se on "perinteinen" vastakkainasettelu.. mutta miksi oma äiti halveksii ja loukkaa tytärtään?

On äitejä, joille oma lapsi on maailman paras. Itse sain Muorilta kuulla jo teininä olevani ihan kelvoton verrattuna kaikkiin ystäviini. Kaverini olivat nätimpiä, hoikempia, fiksumpia. Nyt kun katson vanhoja kuvia, niin tekisi mieleni RAIVOTA! Muorin puheet olivat suoraan keitetystä lampaanpäästä! Ja sitten se, kun Muori sanoi suoraan, että mies on mulle ihan liian hyvä, en "ansaitse" häntä. Se sattui. Muori myös uhkaili aina joskus kertovansa miehelle suoraan millainen minä "oikeasti" olen. Ihan kuin mies ei mua tuntisi, kun on yhdessä eletty ja oltu! Muorin mielestä olen oikeasti vähän hullu ja tyhmä ja omituinen. Kai sitten olen myös ovela, kun olen onnistunut 'salaamaan' nämä ominaisuudet mieheltä? Huh huh..

Miksi vahinko kiertää? Vaikeasta äitisuhteesta kärsinyt siirtää kaikki ongelmansa eteenpäin eikä mikään muutu. Onneksi jotkut oikeasti haluavat ja VOIVAT katkaista ketjun ja ponnistelevat niin tehdäkseen.

Joku psykiatri sanoi jossain julkaisussa, että naiset tulevat HYVIN USEIN valittamaan äitisuhteistaan. Äiti on joko kylmä, tuomitseva, vihamielinen tai jotain muuta. Mä en tiedä onko tämä vain suomalainen piirre, vai onko se muuallakin. Harva mies isästään isommin jauhaa.

En tajua mitä iloa joku nainen saa siitä, että lyttää omaa lastaan. Mulla oli hirveän vaikea oppia luottamaan esim. mieheen, koska ihmissuhteitani on värittänyt pelko. Pelko siitä, että yhtäkkiä kaikki muuttuu, ennen ystävällinen ihminen alkaa syytää suustaan järkyttäviä loukkauksia, että yhtäkkiä saan kokea ääretöntä halveksuntaa ja kertomiani tuskallisia asioita käytetään väärin. Tällaista oli mun lapsuus ja nuoruus ja ajattelin että kai se sitä on hamaan kuolemaan! Mutta onneksi ei ollut! Huomasin että miesten kanssa peli oli reilumpaa. Otettiin ja jätettiin, mutta ihan kuin järkevät ihmiset kuitenkin. Huomasin myös että ystävien kanssa ei onneksi ollut sitä rajua kohtelua, jota Muorilta sain. Muori opetti, ettei ystäviin voi luottaa. Vain HÄNEEN voi ja ehkä hiukan muuhun perheeseen. Mutta itse opin, että vaikeuksissa ollessani juuri ystävät olivat niitä, jotka oikeasti oli mun tukena! Perheeltä en saanut mitään muuta kuin tuomitsemista ja loukkaamista.

Isukki luultavasti olisi halunnut, että olisi voitu tukea enemmän.. mutta Muori on se, joka perhe-asiat katsoi omaksi oikeudekseen ja reviiriksi. Isukin vika oli siinä, että monien muiden miesten lailla hän antoi periksi ja antoi Muorin huseerata. Hän yritti joskus varovasti sanoa Siukulle ja mulle, että älkää välittäkö siitä Äetmuorista ja sen raivoamisista, mutta itse olen aika herkkä ja ne loukkasi kyllä.

Joskus tuntuu toivottomalta, kun aikuiset ihmiset joutuvat olemaan jotenkin puristuksissa.. kun joku päällepäsmäri huseeraa.. Kallista ihanaa elämää menee hukkaan kun ahdistuu ja stressaa jonkun katkeran vanhan naisen sanoista ja teoista! On helppo sanoa, että älä piittaa. Miten siitä voisi oikeasti olla piittaamatta? Mä en ole niin pitkällä vielä, ehkä jonain päivänä..

Suklis leipoo!

Tein kinuskikakkua! Semmoisen kinujuustokakun, jonka uhkasin tehdä.. Sen verran vaan muuttelin tuota á la Maken ohjetta, että tein kakkuun sokrukakkupohjan enkä siis keksi-voi-seoksesta tulevaa pohjaa. Vispikerman sijasta käytin kuohua ja sitten maustamattoman tuorejuuston sijasta vaniljatuorejuustoa, kun tykkään siitä tosi paljon. ;) Päällyskinuski on vielä tekemättä, teen sen tuossa klo 21 maissa!

Noin viisi (5) tuntia herkkuiluihin. Ihanaa.. Mutta ei ole ihan täysi into päällä. Se on tämä lääkitys!

Pillereistä

Tekis mieli aloittaa uusi meemi. ;)
Mitä lääkkeitä käytät ja mihin tarkoitukseen. Hehehe.. Blogistanissa voisi olla aika paljon ihmisiä, jotka käyttää samoja. Olenkohan itse ainoa Citalopramilla lääkitsevä? Tuskinpa kai.. Mutta jotkut ei ehkä haluaisi luetella lääkkeitään, jotkut voisi HÄPEILLÄ sitä.