tiistai 29. syyskuuta 2009

Oksetuksia

Herkuttelu tuli herkuteltua. En oksentanut, mutta läheltä piti! Eka oksetus tuli lauantaina, MÄSSYn ekana päivänä. En tajua miksi semmoinen olo tuli.. en ollut syönyt mitenkään kauheasti. Ja sitten menimme Mäkille. Otin ihan sen tyypillisen annokseni ja voi itku, oksettava olo tuli! :( Niin vahva se oksetus oli, että mietin [kun olimme lähteneet syöttölästä ja istuimme autossa] että jos oksu tulee, niin se tulkoon sitten mun takille. Kun ajattelin etten KESTÄ näin julkisella paikalla miehen pysäyttävän autoaan ja minua laattaamassa tien poskeen! :( Mies kyllä sanoi, että jos oksu tulee, hän pysäyttää ja voin mennä tien varteen. Mutta ei sitä nöyryytystä kestäisi! Varmaan ihmiset ajattelisivat että tuo on niin KÄNNISSÄ tai kankkusessa, että puklailee siksi! Kauheaa sekin olisi, jos joku tuttu vaikka sattumalta näkisi sen..! :( Alkaisi juttu kiertää. 'Se on paitsi TYÖTÖN LORTTI myös oksenteleva JUOPPO..'

Sitten 2. oksetusolo tuli sunnuntaina, sundena siis! Söin 2 mignonmunaa [lauantaina yhden, sundena 2] ja se toinen oli kai liikaa! Koska alkoi oksettaa iltaa kohti. Outoa!

Mies sanoi että ei minun systeemi pysty sulattamaan/käsittelemään tuollaista ruokaa ja herkkuja, kun normaalisti 'paastoan' vain. Minä en tiedä 'paastoanko'. Syön vain kerran päivässä, en syö aamupalaa, en iltapalaa, en välipalaa, vain yhden aterian. Vaikea sanoa tarkalleen paljonko siinä on kaloreita. Jos yläkanttiin arvioin, niin sanoisin että 700. Ehkä. Ruoka saattaa koostua yhdestä perunasta ja 100 gramman viipaleesta vähärasvaista lihamureketta. Tietty sen kanssa on sitten tomaattia ja kurkkua. En tiedä onko se paljon vai vähän ihmiselle. Järki sanoo että keskitysleireillä yms. tuo satsi olisi juhla-annos. On paljon ihmiskunnan historian suurmiehiä, jotka ei varmaan ole tuota saaneet. Gandhikin kai söi vain joka toinen päivä ja silloinkin vain kasvisravintoa! Ja NIUKASTI! Gandhiin verrattuna olen ahmiva porsas.

Oikeastaan me nykyihmiset syömme ihan liikaa ja usein silloinkin, kun ei tarvitsisi! On vain joku TAPA, että kahvit juodaan viinerin kanssa jne. Vaikka ei olisi edes nälkä. Osaammeko erottaa nälän ja mieliteon? Minä tiedän syöväni tarpeeseen, koska en nirsuile ruoasta. Mies taas saattaa olla tosi nirso mutta se johtuu siitä, kun hän syö enemmän, ei hänellä useinkaan ole varsinaisessa mielessä N Ä L K Ä . Jos on näly, niin silloin maistuu ruoka kuin ruoka. Lasten vanhempien olisi syytä muistaa tämä nirsoilun sattuessa! Nälkäinen ei ruoan ääreen kuole.

Ärsyttäviä ilmiöitä, Sukliksen syyllistysyrityksiä

Siukku oli tällä seudulla yhden päivän. Meille ei kuitenkaan onnistunut tapaaminen, koska aikataulut meni ihan ristiin. Nyt vaan odotan sitä, että mitä Äetmuori tuosta jutusta keittää kokoon. Takuulla jotain sellaista, että en halua tavata Siukkua tms. :( Mua ärsyttää niin paljon! Joskus kadehdin miehen perhettä, sitä yksinkertaisuutta + mutkattomuutta kun siellä on Anoppi [joka ei turhia luulottele tai ounastele] ja 3 miestä [=Appi, miehen veli ja mies]. Heillä ei KOSKAAN aleta hötkyillä, jos joku juttu ei jollekin sovi tai joku tapaaminen tms. Mutta meillä, voi jee MEILLÄ..! Kaikesta aina etsitään jotain merkkiä siitä, että nyt on välit paskana.

Minä en JAKSA tätä akkaväen luulottelevaa, supisevaa sipisevää tapaa hoitaa asiat! Saan olla ihan varma siitä, että kun nyt tämän viikon lopulla menemme Muorin luo [paskareissu tiedossa], että saan kuulla.. Mutta enpä vaan aio alistua syyllistettäväksi, en enää. En ala selitellä, puolustella, pyydellä anteeksi. Jos yksinkertaisista asioista halutaan tehdä vaikeita, niin siitä vaan, mutta itse en ala sitä sotkua selvitellä tai lähteä siihen mukaan.

Tänään Muori oli taas niin teeskentelevä puhelimessa.. 'Onhan Siukulla sinun puhelinnumero, onhan..' Varsin hyvin tietää, että ON! Siukusta ei kuulunut mitään koko päivänä ja kun hän laittoi tekstarin, niin olin jo parasta vauhtia menossa kohti Isoa Kaupunkia siihen kansalaisopiston juttuuni. Niinpä niin, tietysti kaikki on taas mun syytä.. Saadaan supattaa, että kyllä se Suklis on outo ja miksiköhän se ei tahdo olla tekemisissä.. Hoh hoi, väsyttää jo ajatuskin!

Jemmari

Ostin tänään Isosta Kaupungista vähän sellaisia irtokonvehteja [Sorini yms.] seuraavaa herkkuilua varten! Kun en ole varma käynkö Isossa Kaupungissa nyt tässä enää ennen seuraavaa herkkujerkkuilua. Roikuin Stokkalla, siinä sen edessä heti on sellainen KIOSKI.. josta voi ostaa namiskuukkelia!

2 kommenttia:

aaamu kirjoitti...

Hei, lueskelin blogiasi, ja toi sun "taktiikka", tai oikeastaan elämäntapa kuulostaa aika mielenkiintoiselta. Itse oon usein toteuttanut samaa, eli elän todella pienellä ruoalla, ja sitten syön kerralla kamalasti kaikkea herkkua. Mulla vaan se ei yleensä ole suunniteltua...Mietin, että mitenhän mulla toimisi tuollainen sama systeemi, että kaksi kertaa kuussa sallisi itselleen mitä vaan, ja muuten pitäisi sotilaallisen syömiskurin...

Mulla on ollut monta vuotta jo suklaa pannassa, vaikka se on mun suurin herkku (jugurttikarkkien ja leivonnaisten ohella). Ajattelinkin tuossa, että ehkä munkin ruokavalio pitäisi paremmin, jos sallisin sen suklaan itselleni 2X kuussa....Jotenkin järki sanoisi, että jos vetää vaikka 4000kcal kerralla kahdesti kuussa, niin ei ne elimistöön voi kaikki jäädä ja muuttua rasvaksi..:)

Hmm, pitääpä miettiä jos kokeilis itsekin mässyä kahden viikon päästä!

suklaahirviö kirjoitti...

Hei ja kiitos commentista!

Kyllä tosiaan voin sanoa, että 2 x kuussa MÄSSY toimii, jos toimimisena pitää siis sitä, ettei paino nouse. :)

Mutta: rehellisyyden nimissä sanon.. mulla ei kuukautiskierto oikein toimi normaalisti ilman lääkitystä. :( Se taitaa osittain johtua tästä syömishommelista. Ja sitten kun pidän MÄSSYn, niin sydämeni lyö tosi lujaa kun syön.

EN ole sydänvikainen sydänkurki.. enkä pidä itseäni varsinaisesti sairaana, mutta tahdon vain olla rehellinen sen suhteen, että tällaisesta syömissysteemistä SAATTAA olla seurauksia.

Mulla se kyllä toimii ja olen aikas tyytyväinenkin. On helpottavaa kun tietää, että 2 kertaa kuussa saa IHAN MITÄ VAAN syödä. Ei kalorien laskemista, ei mitään sellaista skitsoamista. Itse asiassa silloin PITÄÄ syödä, että saa sitä enerkiaa ja rasvaa yms. mitä tarvitaan. :)

Olen jättänyt arkiruokavaliosta pois hedelmätkin ja leivän kokonaan. Hiilareita mulla edustavat kasvit ja sitten peruna, niistä en luovu. :)

Mulle on ollut valaisevaa tajuta se, millaista SYÖMISTYYPPIÄ edustan. Mulla on ihanaa, kun saa kerran päivässä syödä suuren annoksen [syön vain kerran päivässä arkisin]. Ravitsemustieteilijät suosittelee useaa pientä ateriaa, mutta mä en pidä sellaisesta. Olen SUURSYÖMÄRITYYPPIÄ.