Kotona omassa ruumiissa

Tietokoneeni on varsinainen romu! Tai ei oikeastaan se, mutta yhteyden kanssa on ollut ongelmia nyt muutaman päivän! Harmittaa kun pitäisi esim. sähköpostit tarkistaa ja sitten ei pääse on-line. :( Kuitenkin pitää maksaa siitä yhteydestä ihan samalla lailla toimii se tai ei! Olen ollut siitä aikas ärtynyt. Nyt kuitenkin taitaa olla ongelma päättynyt. Oikeastaan olisin varmaan voinut blogata jo eilen, mutta en tahtonut ottaa riskiä. Pari kertaa on niin käynyt, että postaus on hävinnyt.. heti! Kun pätkii yhteys.

Kun kylmenee..

Huomaa muuten aika mielenkiintoisia juttuja kun sää kylmenee! Nyt on ollut viitisen astetta viileämpää kuin viime viikolla ja HETI on alkanut suklaahommelit kiinnostaa ihan eri lailla! Olimme tänään Riihimäellä sukulaisissa ja ostin ABC-myymälästä pussillisen Sorinin suklaateja! Oikeastaan en olisi tarvinnut niitä ihan ehdottomasti, koska ostin Sorinia muutaman konvehdin vasta jokin aika sitten. Mutta se pussillinen oli liian iso houkutus - ostin ja nyt sitten olen jo valmiiksi ihaillut niitä, miettinyt seuraavaa MÄSSYä.. :)

Lindtin Almond-levyllisenkin olen jemmannut, hamstrannut kätköihini! Sen se sään viileneminen tekee. Hamstraus ei kuitenkaan ole viisasta, kun en KYKENE syömään enää suuria määriä sukulaatia. :( Suklis voi niin herkästi pahoin tätä nykyä!

Kotona omassa ruumiissa

Olen viime aikoina miettinyt että vaikka olenkin joskus aika sekopää syömishommeleissa, niin en silti vaihtaisi tätä elämää sellaiseen 'tavalliseen'. Mulle olisi suoranaista kärsimystä luopua MÄSSYstä ja alkaa 'herkutella' vain esim. 100 gramman suklaalevyllä ja nauttia arkisin turhia kaloreita terveellisen syömisen nimissä. Niin kauan kun nautin MÄSSYstä ja rajoittamattomasta herkuttelusta, niin niin kauan mun on elettävä juuri näin! Vaihtoehdot on tässä:
1. Joko oppia nauttimaan kohtuudella, pienissä erissä [=tylsää, luonteeni vastaista] tyyliin 100 gramman sukulaatilevy viikossa tai
2. LIHOA syömällä arkisin terveellisesti JA pitämällä mässäilyä.
Mulle kukaan terapeutti ei pysty vakuuttamaan että olen ihan yhtä arvokas esim. 80-kiloisena. Koska TIEDÄN ETTEN OLE. Tiedän tarpeeksi [=liikaa...?] maailmasta ja sen toimintatavoista uskoakseni aikuisten satuja.

Olla kotona omassa ruumiissa on mulle sitä, että ruumis välittää olemuksellaan sellaisen viestin musta, jonka tahdon lähettää. Vaikka se ruumis siitä sitten kärsisikin. Ruumiin on näytettävä mun liittolaiselta, vaikka se [erityisesti nälkäisenä] tuntuu kauhealta viholliselta, joka pitää nujertaa raa'asti!

Kärsimys sen kun jatkuu [miehen, ei mun!]

Nyt taas pitää kirjoittaa nolosta aiheesta elikkäs siitä miehen peräsuolivaivasta. Hänellä on elokuun ihan alusta asti tullut enempi tai vähempi säännöllisesti sitä VERTA kakkatessa! Sitten oli se paksusuolen tähyily.. no, niistä koepaloista mies saa tulokset ensi viikolla. Mutta ei lekuri eikä me uskota sen olevan mikään sellainen tauti.. miehellä vaan on ahdas se aukko ja siitä seuraa tuo vaiva. :(

Mua huolestuttaa oikeasti, kun se vaan JATKUU! Nytkin on taas ollut ja nyt on jo lokakuu! Joskus vaan epäilen noita työterveyslääkäreitä. Hoitaako ne asiat oikeasti, vaan yrittääkö kaikin konstein välttää sairaslomien kirjottamista? Mun mielestä - mä nyt en ole lekuri, mutta näkeehän jotkut asiat ihan ilman valkoista takkiakin - miehen pitäisi päästä sellaiseen pieneen kirurgiseen toimenpiteeseen, jossa sitä vähän laajennetaan. Mutta miksi sitä ei sitten tapahdu? Ei kai voi olla normaalia että ihminen vuotaa verta kuukausikaupalla kun käy veskissä? Mitä järkeä tässä taas on! Miehelle veskiin meno isolle asialle on jo oikea kauhun paikka. Vaan ei siitä kukaan piittaa, lääkärit siis!