Mulla on alkanut olla ongelmia Facebookin kanssa. Kun on niitä FarmVillejä ja muita 'pelejä', joita jotkut siellä harrastavat.. ja sitten kutsuvat mut mukaan.. enkä KEHTAA kieltäytyä! Naurettava ongelma tämäkin. Sitten joudun laittelemaan ihmisille jotain 'lahjoja', omenapuita sun muita, vaikken ole tippaakaan kiinnostunut. Jotkut ottavat nuo pelit tautisen vakavasti, keräilevät jotain 'nauhoja' jne.. Sitten aina sanovat mulle, mitä milloinkin tarvitsevat. Olenko liian tiukkapipoinen, kun tuo häiritsee mua? Eihän se tietysti tavallaan vie paljoa aikaa pyöriä siinä FarmVillessä, mutta kun ei kiin-nos-tai-si niin yhtään! :(
Vai olenko taas ylikiltti? On vain vaikea sanoa joillekin ihmisille, että tuo sun niin kovasti rakastamasi touhu ei oikeastaan innosta mua. Tuntuu kuin siinä samalla vähän arvostelisi toista, vaikka sen sanoisi kuinka kiltisti? :(
Yhteen aikaan sain sähköpostitse myös joiltain ihmisiltä kaikkia kiertokirjeitä. Niihin en lähtenyt mukaan, sanoin syyksi, etten tunne 5/10/15 ihmistä, joille voisin tämän laittaa. Tosiasiassa nekin ärsyttivät. Joskus mun mielestä tuntuu melkein kuin ystävyydellä RAHASTAMISELTA tai siitä hyötymiseltä se, että laitetaan tutuille ja ystäville kaikkia sellaisia kutsuja/ehdotuksia, joista itse sitten hyödytään jotenkin. [Jos siis se tuttu lähtee niihin mukaan.] Mä en itse koskaan tee niin, en kehtaisi. Koska minusta se venyttäisi ystävyyttä kielteiseen, rahallisen hyödyn suuntaan. Taidan olla ihan toivoton seitkytlukulainen. ;)
Samasta syystä muistan loukkaantuneeni tosi paljon [vaikken näyttänyt sitä mitenkään!] kun yksi ihminen kutsui mut luokseen. Mulle syntyi vaikutelma iltateestä pienessä porukassa.. No, kyseessä olivatkin MEIKKIKUTSUT! Tautisen kalliita meikkejä.. Ostin kajalin ja häpesin, kun en voinut ostaa enemmän/kalliimpia.. Koska mulla ei ollut varaa! Oikeasti! Tunsin tavallaan itseni tosi petetyksi, että tämä ihminen kutsui mut kotiinsa vain tällaista varten. Jos joku suoraan sanoisi mulle, että järjestän tuppervaarikutsut, tuletko, niin sitten ainakin voisin heti sanoa ei kiitos. Mutta tuo oli vähän yllättävää, siksi olin aikas ällikällä lyöty. Onko tämäkin sitten tiukkapipoisuutta, kai naiset nykyään nauttii vaikka mistä pikkuhousukutsuista ja seksilelukutsuista jne.. Mutta mä en vaan pidä näistä rahan sotkemisesta sosiaalisiin tilanteisiin! Ostan mieluummin jutut kaupasta ja pidän ystävät ystävinä.
Suk-suk-sii-sii!
Suklis siivoaa taas ahkerasti! Tuntuu vähän tyhmältä turhia neliöitä nuohota, mutta tämmöistä tämä arki on.
Odotus sen kun lyhenee...
.. 4 kokonaista vuorokautta enää herkkuiluihin! Taidan leipoa miehelle valkosuklaa-mustikkamuffinsseja. Niistä en itse pidä, ne olisi miehelle vaan. Niin että sitten voin hyvin omintunnoin leipaista itselleni jotain mun herkkua. :)
tiistai 20. lokakuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti