Minuun mahtuu maailma!

On mässätty mässäykset! Nyt mietin kulunutta aikaa.. On se ihme, kuinka paljon muhun mahtuu! En viitsi alkaa tässä kaikkea luetella, mutta PALJON olen vetänyt.. Ilman oksetuksen tunteita, se nyt ainakin on plussaa! :) Ilmeisesti olen yhä enemmän kallistumassa ruokapainotteiseen mässäykseen, liiasta sukulaatistahan se yleensä on kai paha olo tullut. Sämpylä + karjalanpiirakat ei houkuttele oksua esiin niin tehokkaasti!

Leivoin sellaisen New York-cheesecaken! MeNaisten ohje oli mainio, tosin itse lisäsin siihen ROIMASTI sokeria + vaniljasokeria lisää! Jos olisin laittanut sen alkuperäisen ohjeen mukaisen määrän, niin jo olisi jäänyt happamaksi koko juttu, enkä olisi pystynyt sitä syömään!

Tässä tulee kumma juttu siitä leivonnaisesta! Täyte oli TAVATTOMAN simppeli: pelkkää Philadephia-tuorejuustoa, kananmunaa, sokeria. Ja kuitenkin tuloksena oli aivan yhtä fantastinen makuelämys, kuin mitä ennen sain kun tein sellaista tosi monimutkaista juustokakkua, johon kuului keltuaisten ja valkuaisten erottelua, valkujen vatkaamista kovaksi yms. yms.! Siinä mielessä tosi hämmentävä kokemus. Alan kai pian olla kuten muutkin Philadelphiaan höyrähtäneet - ylistän vaan sitä ja sanon sen tekevän ihmeitä! Mutta niin vain ON! Laitan tähän sen käyttämäni ohjeen, tosin se on vähän mukailtuna, koska se sokerin määrä oli niin naurettavan vähäinen. Laittakaa vähemmän, jos tykkäätte happamasta!

New York-cheesecake (MeNaisista, mutta muuteltuna hiukan!)

Pohja:
300 g digestivekeksejä (laitoin 150 g, tein tän 20 cm:n vuokaan! Ja käytin kaurakeksejä!)
50 g voita (laitoin 25 g)
Täyte:
1/2 sitruuna (laitoin melkein 1 kokonaisen!)
600 g Philadelphia-tuorejuustoa
3 munaa
1 rkl vaniljasokeria (laitoin itse tosi paljon reilummin, ehkä 2-3)
1 dl sokeria (laitoin RUNSAASTI enemmän!!)

Pistä uuni lämpiämään 180 asteeseen. Keksit murskataan joko monitoimikoneella tai käsin, esim. pakastuspussissa kaulinta käyttäen. Sulata voi, sekoita se keksimuruihin. Voitele irtopohjavuoka (23 cm) ja kaada muruseos vuokaan ja painele tasaisesti se vuoan pohjalle. (itse leikkasin leivinpaperista ympyrän vuoan pohjalle, koska mun mielestä niin on helpompi saada kakku aina kauniisti siirrettyä vuoasta pois - suosittelen!) Laita jääkaappiin odottamaan täytettä.
Raasta sitruunan ohut keltainen kuori ja purista sen mehu. Älä käytä vaaleaa, sisemmällä sitruunassa olevaa kuorta - se on kitkerää! Vatkaa juusto, kananmunat, sokeri, sitruunankuoriraaste ja sitruunamehu yhteen (käytin tässä sähkövatkainta, kun tuorejuusto on niin jämäkkää, että sitä oli vaikea käsin sekoitella). Kaada täyte keksipohjalle ja paista uunissa (itse paistoin alimmalla tasolla, ettei rusketu liikaa) 50-60 minuuttia. Kakun keskusta saa olla vähän hyllyvän oloinen silloin, kun sen ottaa uunista. Anna kakun jäähtyä ja siirrä se kylmään väh. 4 tunniksi ennen tarjoilua. Tarjota voi sellaisenaan, tai vaikka paseerattujen vadelmien kanssa.

Siinäpä se oli! Hyvää oli herkullinen kakku, kaikki meni ihan parissa päivässä. ;) Mun mielestä tuo pohja oli parempi kuin siinä monimutkaisessa juustiksessa oleva muropohja. Se muropohja oli todella KOVAA.. tuo keksipohjainen oli pehmeää. Mutta en uskaltaisi tehdä tätä kakkua ilman sitä vuoan pohjalle leikattua, pohjan kokoista leivinpaperipyörylää! En vain usko, että se pohja lähtisi siististi pois.. varmaan menisi rikki ja tulisi ruma kaakku!

Suklis on siis syönyt, ahminut ja herkkuillut! On käyty grillillä ja Hesellä! :) Illalla join vielä kupin kaakautakin, kun teki mieli!

Kai tämä syöminen voi olla jotain kontaktin tarvetta muuhun maailmaankin. Kun elän niin eristyksessä! Jos syömällä koetan sovittaa maailman itseeni, tulla yhdeksi maailman kanssa. Etten olisi erillinen. Haluan olla osallinen, yhteydessä. Enpä tiedä, mutta tuollaista olen joskus mietiskellyt!

Sitten makuarvio! Maistoin noita Fazerin Blueberrypie-konvehteja. Tai siis maistoin yhden.. se riitti! Jo on tosi ylikalliita papanoita! Jos ajattelee että sen pussukan hinta oli sama kuin Wienernougat-rasian.. noin suunnilleen kai.. ja kuitenkin siinä oli paljon vähemmän. Enkä ymmärtänyt mistä tässä olisi pitänyt olla niin otettu. Fazun maitosuklaatia, vaalea (valkoinen), kiinteä täyte, lievä mustikanmaku. Mielestäni paljon keskitasoa matalampi namipläjäys. Mies meillä tykkäsi näistä, onneksi! Ettei jää kalliit sukulaatit syömättä. Silti vaan ihmettelen vähän näitä Fazerin exclusive-nordic gourmet sun muita juttuja! Kun ei niissä ole muuta ekslusiivista kuin HINTA! En oikein tiedä kenelle noita pluuperipai-juttuja suosittelisi? Koska aidosti hedelmäisten ja marjaisten suklaaherkkujen ystäville marmeladitäytteiset jutut voivat olla parhaita. Tuossa ei oikein ollut sitä täytekonvehdin makeutta eikä hedelmä-marjatäytteen raikkautta. Kumma tuote. Mutta jotkut tietty tästä tykkäävät.