Parkumaija

Tänään pillahdin itkuun! Olin tosin koko päivän märehtinyt miehen peräsuoliongelmaa - siis verenvuotoa ja kipua - ja sitten kaikki vaan kasvoi yli rajojen. Olin yhtäkkiä VARMA, että se on syöpä! Vaikka siis se ihmeen paksusuolen tähystys ei millään tavalla viitannut siihen suuntaan! Musta vaan alkoi tuntua, että voihan se olla joku sellainen syövän laji, joka ei näy tutkimuksessa! Varmasti sellainen on mahdollista! Syöpä voi olla kai ihan missä vaan.. Eli entäpä jos se onkin joku lihassyöpä esim. peräaukon sulkijalihaksessa?? Ei siis paksusuolensyöpä, vaan sellainen erilainen lihassyöpä. En tiedä onko sellaista nimenomaista syövän lajia, mutta kai se on mahdollista.

Paruin siis kun mies tuli kotiin! Hän oli ensin ihan kauhistunut, että mikä nyt on. Selitin. Mies sanoi että on turhaa kuvitella tuollaista, koska tutkimus on tehty. Hän luottaa niin vahvasti lääketieteeseen. Eräs miehen työkaveri kuoli nelikymppisenä imusolmukesyöpään! Meni hyvin lyhyessä ajassa todella sairaaksi ja sitten kuoli! :( Eipä ole mukava ajatus.

Rauhoituin sitten tietysti kun olin saanut pahimman ahdistuksen ulos. Kummallista kuitenkin alkaa parkumaijaksi. Ja kun ei ole todellista, olemassa olevaa syytä! Joskus luulotkin vain vaikuttaa niin todellisilta..

Perunaleivos

On 8 kokonaista vuorokautta herkkuiluun. Mietin onko se 'enää' vai 'vielä'. Kyllä se on VIELÄ! Sitten joskus sunnuntaina tai maanantaina voin alkaa puhua 'enää'-muodossa.

Aloin miettiä, että tekisinkö kotona perunaleivoksia. Pirkassahan oli ohjekin ja nettikin on niitä väärällään. Mietin, kun aina ostan niitä 2 kpl ja ne ovat aika kalliita. Voisi tulla halvemmaksi tehdä itse! Jos tekisin puolikasannoksen, niin sitten niitä ei varmaan tulisi liikaa. Mieskin voisi tykätä, jos jätän marsipaanipäällyksen pois!

Mua kiinnostaa todella paljon leivosten HISTORIA, niihin liittyvät tarinat. Jostain luin, että perunaleivos olisi alkujaan kotoisin Pietarista. Sen tiedän, että Karl Fazer muuten toi kinuskikakkunsa kinuskireseptin sieltä. Monet perinteiset leivokset ovat vaatimattomia. Aleksanteri ja Runebergin torttu ainakin. Siitä huomaa, ettei ainakaan täällä pohjolassa vielä joskus 100 vuotta sitten raaka-aineilla mässätty.

Aleksanterista luin, että se olisi kehitetty siihen aikaan kun Aleksanteri I tuli Suomeen, siis sen Suomen sodan jälkeen.. kun oli Porvoon valtiopäivät jne. Siitä nimensä saanut oisi. Mutta en tietenkään voi olla varma onko näin.

Lapsena joskus tykkäsin Aleksanterista. Nykyisin olen liian hemmoteltu pitämään siitä! Se on liian yksinkertainen. En bebestäkään välitä. Mun makuun ovat suklaiset, kinuskiset ja kermaiset leivokset, marsipaanit yms.