Lääkäriin, lääkäriin..

Aamusta aion vihdoinkin soittaa lääkäriin siitä häpyhuulipatista. Olen lykännyt sitä, mutta en siksi että pelkäsin tai noloilisin [no tietysti vähän nolottaa, muttei toimintaa estävään tapaan], vaan koska oikeasti olen halunnut olla V A R M A ettei kyseessä vain ole joku tyhmä iso finni tms.! Mutta nyt sovimme miehen kanssa, että soitan aamusta. Se patti ei nimittäin todellakaan ole mihinkään mennyt..

Saa sitten nähdä koska saan itse ajan. Varmaan joskus .. toukokuussa! :( Meillä arvauskeskus on aika nihkeä varsinaisiin 'aikoihin' nähden, päivystyspotilaaksi pääsee tietysti lyhyellä varoitusajalla, mutta tämä vaiva tuskin on päivystyksen heiniä. Tai en tiedä? Tai voihan olla, että joku peruutusaika olisi saatavilla piankin, who knows.

Muutenkin olen ollut aktivoitumaan päin, varasin torstaille hieroja-ajan! Niska-hartia! En käy usein koska ei mulla ole varaa ja joskus myös olen niin.. JUMISSA [jumituksessa henkisesti, ei fyysisesti niinkään] että soittaminen on vaikeaa. Mutta nyt sitten tilasin.. Torstaina olen saanut siivongin loppuun ja yleensä se tarkoittaa myös sitä että olen vähän jumissa niskan ja hartian seudulta. Joskus niitä alueita jännittää oikein tiedostamattaan! Hieronta on palkinto siivouksesta!

Pidän juuri tuolla hierojalla käymisestä, olen tainnut kertoakin että se paikka on tässä omassa kunnassa, ei sinne ole kuin n. viitisen kilometriä meiltä. Ja sitten se huone [omakotitalon alakerta] jossa hieroja toimii on lämmin [inhottavaa mennä hierottavaksi ja väristä kylmästä siinä..] ja hyvältä tuoksuva, koska hieroja polttaa jotain tuoksukynttilää tai aromaterapialyhtyä tms. Ja musiikki on sellaista new agehtavaa, melkein vain kuin meren ääniä tms. Siinä oikein näkee että on haluttu kiinnittää huomiota viihtyisyyteen ja mun mielestä se on ihanaa. Koska se on kokonaisvaltainen kokemus!! En ole nyt tuon hierojan löytämisen jälkeen edes käynyt siellä entisellä, siis sillä miehellä jolla kävin ennen. Muutuin aika kireäksi kun hän aina haukkui työttömiä ja uteli mun työllisyystilanteista ja sitten se paikka oli aika karu.. aina jotain radion uutisia päällä, joissa kerrotaan melkein aina vain kaikesta kamalasta. Ja hierontapöytäkin oli aika risa.

Torstaina myös saattaa käydä niin, että sillä hierojareissulla tulee mentyä kunnan keskustan kauppaan.. hamstraamaan! Kun herkkuiluhetki lähestyy taas. Nyt en vaan ihan äkkiä osaa sanoa mitä 'tarvitsisin'. Mutta jos vanhat merkit pitää paikkansa niin torstaihin mennessä olen kyllä keksinyt jotain taas!

Kunpa minullakin

Joskus kadehdin miestä siitä TYÖYHTEISÖSTÄ johon hän kuuluu. En kadehdi siis 'pahalla' tavalla, siis niin kuin tahtoisin sen häneltä pois, vaan se on sellainen haikea tunne, kunpa minullakin-tunne. Miehen työyhteisö on aika miesvaltainen kun suurin osa siellä on koulutukseltaan jotain insinöörejä ja teknikoita, ja jotenkin siellä ei ole ollenkaan sellaista keskinäisen kyyläilyn tunnelmaa kuin joissain akkavaltaisissa hommissa joissa olen ollut. Miehen työpaikalla pomot ja alaiset voi esim. nauraa yhdessä jollekin hupivideolle netissä.. tiedän sellaisia akkavaltaisia paikkoja, joissa leidit vaan vahtii toisiaan, ettei vahingossakaan työnantajan kallista aikaa 'varasteta' edes vessassakäyntiin!

Sanoin miehelle vähän leikkisästi kun hän sanoi näyttäneensä sellaisen hupivideon pomolleen, että etkös pelkää tekeväsi huonon vaikutuksen.. Mies katsoi mua kuin olisin vähän tärähtänyt ja nauroi, ei heillä sellaisia mietitä. Jos kaveri hoitaa työnsä niin kukaan ei huohota selän takana.

Miehet muuten tuntuu olevan paljon järkevämpiä noissa lapsia koskevissa asioissakin. Monella naisvaltaisella työpaikalla ainakin tuntuu olevan niin, että lapsettoman on PAKKO joustaa jumankauta kaikissa loma-asioissa. Ne naiset yksinkertaisesti ovat sitä mieltä että lisääntyminen antaa automaattisesti myös ehdottoman oikeuden valita loma-ajat ihan miten heitä miellyttää. Mutta tuolla miehen työpaikalla on paljon vähemmän sellaista henkeä. Ymmärrän tietty sen, että lapsellisten tunteet käy kuumina loma-asioissa, kun lapset on lomilla tarhoista/kouluista ja on suunnitelmia ja yms.. mutta koettaisivat nyt sen muistaa, että lapsettomallakin voi oikeasti olla elämää ja omia suunnitelmia.

3 kokonaista vuorokautta -

- ja sitten MÄTÄN taas! :) On aika mättämisen, ahmimisen.. herkkuilun! En ole vielä päättänyt leivonnasta sitä enkä tätä. Nyt se asia on auki, täytyy varmaan oikein miettiä nyt aamulla ja päivällä sitä.. Porkkanakakku olisi ihanaa, mutta en tiedä pitääkö mies siitä niin paljon?