Kotilo

Olenkin ollut nenä kirjassa viime päivät! Sellainen kirja kuin Oikea kumppani! on ollut tosi valaiseva.. Kirjoittaja Eva Rusz onkin psykologi, kognitiivinen psykoterapeutti. Tuossa kirjassa siis kerrotaan erilaisista ihmistyypeistä - millaisia olemme parisuhteessa määräytyy aika paljon sen mukaan millainen kiintymysmalli meillä on ollut vanhempiimme. Kiintymysmalleja on esim. välttelevä kiintymysmalli ja vastustava kiintymysmalli. Molemmissa oli mulle vähän tuttua, mutta tuo vastustava malli oli IHAN kuin mun kokemusta!!

Tuota vastustavaa mallia sanotaan myös c-malliksi. Siinä lapset ovat kasvaneet kodissa, jossa vanhemmat ovat oikullisia ja arvaamattomia, ja saattavat esittää [perusteettomia] uhkauksia esim. poislähtemisestään yms. Kirjassa on salanimillä kuvattu ihmisten lapsuuksia ja esim. Filipan, Elisabetin ja Kerstinin lapsuuskuvauksissa on paljon mun lapsuuttani.

Meillä Äetmuori oli sellainen tavattoman epäjohdonmukainen ja ailahteleva. En koskaan tiennyt etukäteen miten hän suhtautuisi asioihin. Joskus hän saattoi katsoa suuriakin mokia läpi sormien ja myhäillä vaan. Oli myös päiviä kun olin 'maailman paras, ihanin tyttö'. Sitten heti seuraavassa hetkessä joku aivan pieni, mitätön asia saattoi suistaa Muorin raivoon - tarkoitan todellista raivoa, pelottavaa tunnemyrskyä. Ja sitten sain kuulla, ettei kukaan ole niin kehno ja kelvoton kuin minä. Juuri se epäjohdonmukaisuus sai mut hämmennyksiin. Sitä oli vähän kaikessa elämän eri osa-alueissa. Olen kertonut meidän syömisestä: kun olin kasvamassa ja yläasteella niin Muori lopetti ruoanlaiton. Mulle ruoka oli Saarioisten pizza tai joku vastaava. Ja kotiin kantoi Muori kaikkia sipsejä ja suklaita. Söin niitä ja kun sitten teininä lihoin [en paljon, en todellakaan, ehkä koko 42] niin sitten Muori syytti mua siitä, että olen läski.

Varmaan Muorilla oli vaikeaa, kun samaan aikaan Isukin kanssa oli jo käytännön asumusero [josta ei kyllä mulle sanottu mitään, olin ihan pimennossa koko tilanteesta ja sekin ahdisti] ja sellaista.. mutta silti, mun mielestä aikuisen ihmisen ei pitäisi olla ihan noin kyvytön kontrolloimaan itseään. Olen itse oppinut omassa parisuhteessa sen, että aina ei TARVITSE todellakaan olla sanomassa niitä kaikkein pahimpia loukkauksia, jos vain sattuu olemaan paha päivä tai suututtaa. Ja jos joku toisen tapa harmittaa, niin suuttuessa voi puhua siitä tavasta, eikä alkaa mollata sitä koko ihmisen persoonaa, alkaa käydä läpi KAIKKEA ulkonäöstä käytökseen ja puhetapaan.. Ikään kuin lytätä koko se ihminen siksi, että joku yksityiskohta ei miellytä.

Muhun lapsuus jätti sellaisen jäljen, että pidän itseäni arvottomana ja pelkään hylätyksi tulemista, tai sitä ettei mua voi kukaan oikeasti rakastaa, jos tuntisi mut. Nyt miehen kanssa olen pääsemässä siitä.. mutta se tunne on yhä, yhä on tarve ostaa hyväksyntää, se huoli siitä kelvollisuudesta..

Tämä kirja nyt kuitenkin oli MULLE avuksi! Siinä oli lisäksi harjoituksia, joita eri kiintymysmallin ihmiset voisivat tehdä tässä ja nyt, omassa tilanteessaan. Ja mietinkin niitä jo! :) Ilmeisesti tuo kirjoittaja on kirjoittanut Aftonbladettiinkin ja muutenkin on Ruotsissa Iso Nimi! Tai olisi vaikka pieni nimi, niin olennaistahan on että kirja on asiaa! Mun kannalta ainakin.

Koti-lo

Olen viime aikoina aika paljon jumitellut täällä kotona, kotilona. Mietin ettei se ole hyvä, pitäisi lähteä liikkeelle Isoon Kaupunkiin tai Pikku Kaupunkiin ihan vaikka vain ikkunaostoksille! Koska masennun, jos istun aina vain täällä kotikullassa, vaikka täällä onkin hyvä olla. Tekisi myös mieli katsoa joku kiva vaatekappale kirppikseltä. Se piristää, kun on joku uusi vaate, no niin 'pinnallinen' mä kai sitten olen. :( En ole nyt piiiiitkään aikaan ostanut mitään vaatetta ja joskus tuntuu kuin 'liikkeellelähtö'-housunikin olisivat melkein ne yhdet ja samat.

Nyt kun on ollut tämä talvi niin kylmä, niin olen lähinnä viihtynyt untuvatoppatakissa ja unohtanut kaikki tosi ihanat vaatteet, kun ei ole tehnyt mieli palella! Mutta nyt vähitellen alkaa tuntua kuin kevät tulisi! Joten voisi ajatella taas ihanan turhamaisestikin.