Karvattomuuden kallis hinta

Leikkasin partahöylällä nilkkani ihan verille! Kun ajelin säärikarvoja, siis. Se on karvattomuuden kallis hinta, verellä lunastettu, hehe! Mä olen sellainen köyhimys, että ajelen ihan vain Bic-terillä, joita ostan. Ostan aina sellaisen pussillisen niitä kertakäyttömuovihöyliä ja sitten käyttelen niitä kunnes terät ruostuvat tai tylsistyvät.

Pitäisi varmaan hankkia taas joku oikein lady-suunnattu karvanajelin! Ei kuitenkaan sähköistä, koska vieron semmoisia laitteita. Ihan joku sellainen tuunattu versio kertakäyttöhöylästä passaisi! Inhottavaa on nimittäin kun jalassa on nilkan kohdalla n. 7 cm pitkä kipeä rupi. Siitä tuli vertakin kahden päivän ajan! :( Ja nyt se mokoma kutisee kauheasti! Vaikea olla ajattelematta mitään muuta kuin sitä.

Joskus kadehdin miehiä, kun ei ne ajele.. paitsi partaa! Itselläni on tapana ajaa aina kerran viikossa bikiniraja, sääret ja kainalot. Kerta viikossa riittää näin talvella, mutta kesällä saatan ajella useamminkin. Kerran näin jumpassa naisen, jolla oli ihan ajelemattomat kainalokarvat. Olen varmaan aika hienostelija, mutta se jotenkin sävähdytti, itse en viitsisi niin lähteä hihattomassa paidassa liikkeelle.

Olen aikuisikänä käynyt läpi varmaan kaikki yleisimmät karvanpoistotavat aina näistä Veet-voiteista sähköisiin ajureihin ja fiineihin käsikäyttöisiin ja kertakäyttöteriin. Siksi olenkin nyt ollut useamman vuoden kertakäyttöterissä. En ole huomannut noissa tavoissa paljonkaan eroa.. Toki joku Veet tekee karvanpoistosta pysyvämmän kuin tavallinen ajelu, MUTTA se myös sottaa [ainakin mun tapauksessa] ja on hinnaltaan aika suolainen. Joskus tuntuu kuin ei karvanpoistoon olisi mitään ihmekikkaa, kaikki on vaan valintoja huonon ja vielä huonomman vaihtoehdon välillä. ;)

Miesten takia?

On olemassa ihmisiä jotka kuvittelevat naisten ajelevan karvoitusta vain miesten takia. Se ei muuten pidä kutiaan ainakaan mun tapauksessani. Itse ajelen lähinnä itseni vuoksi ja sitten vähän jumppakavereita ajatellen. Ei mun olisi mikään PAKKO esim. ajella sääriä - voisihan ne verhota kesälläkin ohuisiin kesähousuihin, eikä mitään näkyisi. Mutta mulle se karvanpoisto onkin .. tosiaan, mun OMA juttu. Vaikka sitten veri tirsuaisi, kuten kävi sen nilkan kanssa! :)

Tietysti on ihmisiä joiden mielestä naiset tekevät KAIKEN miesten vuoksi. Mua sellainen ajattelutapa raivostuttaa. Ihan kuin nainen ei voisi itsensä takia joskus toivoa kaunista asukokonaisuutta tms..!!!

Yhdessä ulkonäköasiassa myönnän ajattelevani MIEHIÄ - tai siis oikeastaan vain 'omaani' - ja se on hiusten pituus! Jos olisin yksin tässä maailmassa, niin tukka lähtisi-- varmasti! Pixie cut, olenhan sanonut. Mutta meillä mies ei pidä lyhythiuksisista naisista, joten suosin sellaista 'puolipitkää' hiusmallia. Elikkäs pitempi kuin peruspolkka, mutta ei kuitenkaan ulotu olkapäille. Sen saa kiinni pikku ponnarille, mutta sitä voi helposti pitää myös auki. Se on sellainen hiuspelkurin ratkaisu!

Olen kyllä ajatellut PÄTKÄISTÄ tukan sittenkin! Meillä mies nimittäin ei aina kuuntele mua.. olen sanonut, että en pidä ajamattomasta parrasta, mutta silti hän esim. loma-aikaan päästää itsensä irti ja on parransänkisenä. Joskus melkein nolottaa.. :( Joten jos hän ei aja partaa mun mieliksi, niin onkos mun sitten pakko olla pitkätukka hänen mielikseen? ;) Ajattelin vähän niin kuin pedagogisista syistä e h k ä vielä pätkäistä tukan ja sitten selittää tämän jutun hänelle. :) Ehkä se saa miehen tarttumaan parranajokoneeseen lomalla ja vastalahjaksi mä taas voin antaa tukan kasvaa taas tähän puolipitkään lookkiin! Reilua? ;)

Äetmuori tietysti on sitä mieltä, että miehen mieliksi pitäisi antaa tukan roikkua vaikka POLVIIN! Hän vieroo ajatusta lyhyttukkaisesta Sukliksesta ja jos pätkäisen, niin saan kuulla siitä jankutusta seuraavat 10 vuotta. Mutta onko tämä pää mun vai onko se Muorin? Tämä vaan kiinnostaa..

Herkkuhaaveet jäissä? :(

Seuraavaan herkkuiluhetkeen [herkkis sukliskielellä!] on 8 kokonaista vuorokautta ja haaveet on jumissa! En keksi oikeastaan mitään mielitekoa, jota jaksaisin kiihkeästi odottaa. Voi tylsyys! Mietin leivontaa, mitä sitten tekisi? Mansikka-valkosuklaatijuustokakku on pirtsakan värinen punaisine kiilteineen ja ihanan makuinenkin - mutta onhan sitä jo tultu syötyä. Kaikessa tuntuu nyt olevan jotain vikaa, en osaa sanoa mitä oikein himoitsisin.

Viimeksi oli kyllä hyvää se appelsiinimarmeladi-vaniljavanukas-kermavaahto täyte siinä unelmatortussani. Ehkä pitäisi kehitellä joku kermakakku, tai vastaava. Kääretortussa oli se hyvä puoli, että se tuli myös helposti syötyä mässyssä. Ei ahdistanut leivonnaisen suuri koko! Joskus nimittäin on ahdistavaa, jos kaakku on suuri kuin mikäkin ja siellä se jääkaapissa odottaa.. ja tiedän sen - sitten AHDISTUN!

En tahtoisi enää mässyissä ahdistua! Tahtoisin herkutella, mutta kokea koko ajan että herkkuin määrä on sellainen, että selviän urakasta.

Suklis on HULLU. :(