Kärpäsestä härkänen suklistyyliin!

Siinä Oikea kumppani!-kirjassa neuvottiin harjoituksia 'vastustavan' kiintymysmallin ihmisille. Minusta tuntuu kuin olisin tänään ehkä hiukan onnistunut harjoituksen kanssa! Kävi nimittäin näin: mulla oli taas oikea JUMITUS-päivä! Mun olisi pitänyt lähteä oikein kaupungille lauantain kunniaksi, mutta se jäi! Mun suosikkihousut, joita jostain syystä olin e h d o t t o m a s t i päättänyt käyttää tänään [päätin sen jo eilen, siis] olikin jostain syystä saaneet pienen tahran reiden alaosaan, siihen eteen! Ja sitten tuo asia jotenkin kasvoi kauhean suureksi mun mielessä! Mietin että näytän SPURGULTA! Ja etten voi mennä mihinkään, yhtään mihinkään, tuollaisissa. Ja sitten toisaalta en kuitenkaan halunnut [pystynyt?] ottamaan kaappista mitään muutakaan housua, kun juuri NE housut piti saada päälle!

Ensin ajattelin, että tästä ei nyt tule mitään! Että pitää pyytää mies käymään ruokaostokset lähikaupasta, etten voi edes sinne mennä! [Tiedän että tämä on naurettavaa!]

Mutta sitten aloin tehdä yhtä tuon kirjan harjoituksista, eli miettiä tätä ylisuurta ahdistustunnetta. Mistä se johtuu, onko sille mitään PERUSTETTA. Ja sitten sanoin itselleni, kuten siinä kirjassa neuvottiin, että tunteet ne vain yrittää mua nyt huijata. Lisäksi neuvottiin, että kiihtyneenä tai ahdistuneena auttaa sekin, kun sulkee silmät ja keskittyy ihan vain rauhalliseen hengittämiseen. Ja hommahan muuten TOIMI: sain sittenkin lähdettyä kauppaan, tosin 'vain' oman kunnan kauppaan, mutta sekin on parempi kuin tölvistellä kotona vaan, kun joku pikkujuttu on mennyt pieleen. Laitoin vielä ne pikku tahran saaneet housut, koska halusin tavallaan taistella sitä ihmeen täydellisyyden tavoittelua vastaan, mikä muhun aina joskus iskee.

Kirjassakin suositeltiin mun kaltaisille ihmisille joogaa.. tai sitten meditaatiota. Mun mielestä jooga voisi olla enemmän Sukliksen juttu!

Mulla on usein sellainen tunne, että jos asiat ei tapahdu juuri kuten suunnittelin [ihan pikkuasiat, kuten nyt vaikka Kaupungilla käynti tietyllä tapaa puettuna], niin sitten uhkaa joku kauhea katastrofi. En oikein pysty suhtautumaan kevyesti siihen, että tuleekin joku yllättävä muutos, vaikka kuinka pieni, jos olen 'valmentautunut' asioihin tietyllä lailla. Se ei tietenkään koske ketään muuta.. esim. en mitenkään vauhkoudu jos mies vaikka pukeutuu eri tavalla kun on aikonut, tai jos joku ystävä yms. Se koskee vain MINUA.

Bää-siäiskoristeet

Näin tänään siellä ruokakauppassa pääsiäiskoristeitakin. Ensin ne näytti ihan söpöiltä, mutta sitten jotenkin naurettavilta. Oli esimerkiksi sellainen rimssu 'munia', eri värisiä pikkuruisia munia silkkinauhassa. Se on kai tarkoitus ripustaa kotona johonkin - minne, muuten?? Lamppuunko, hehe?

Mulle on melkein kuin periaatteeksi muodostunut bää-siäiskoristeiden välttäminen, eli mä en harrasta niitä.. yhtään.. Ei kai tipuissa ja munissa sinänsä mitään pahaa ole, mutta ne vain ovat jääneet mulle vieraiksi.

6 kokonaista vuorokautta -

- ja leivontasuunnitelmat on yhä ihan auki! Teen pashaa kylläkin! Mulla se ei ole mikään 'perinteinen' resepti, otin sen alkumuodon jostain K-kaupan ruokalehtisestä, mutta muuttelin sitä! Mä en pidä kitkerästä tai happamasta rahkajutusta, joten korvaan sitruunamehun aina appemehulla ja sitrukuorenkin appekuorella. :) Ja rutkasti enemmän sokeria joukkoon kuin ohje sanoo! Enkä muuten laita mitään sukaatteja, koska inhoan niitä.. Saatan laittaa pieniksi pilkottuja kirsikanpaloja kylläkin..

Pasha ei tietenkään korvaa LEIVONTAA, jotain pitää leipoakin! Voi että kun tekisi mieleni täytekaakkua.. :( Saas nähdä olisiko nyt aika?

Sukulaatimunia on enemmän kuin tarpeeksi jemmassa! Ja ostin viimeksi K-kauppasta taas sitä Pirkan pakastettua tiramisukakkua! Slurps! Herkullista! Hiukan olen siis sortunut taas hamstraamaan, mutta sille ei voi.. mitään! :)