Töllötellen

Sunnuntai on joskus ahdistava päivä. En tiedä mikä siinä ahdistaa, mutta usein sunde menee oikeastaan pelkkään makaamiseen ja telkkuun... Se on ikävää! Tietysti joskus on mukavaa, jos miehen kanssa luemme yhdessä sängyssä jotain. Silti sunnuntait ovat semmoisia puolipäiviä, puolikaspäiviä, epämääräisiä.

Tänään katsoin töllöttimestä Ylikomisario Morsen [brittisarja] ja sitten Hiljaisen todistajan [britti sekin]. Otin digille CSI Miamin - aloin juuri sitä katsella. Siinä oli joku nainen teipattu ilmastointiteipillä kiinni autonsa rattiin ja sitten auto oli ohjattu veteen. Nainen siis oli hukkunut.

Hukkuminen on mun mielestä aina ollut kaikkein pelottavin mahdollinen kuolintapa. Toisaalta esim. elävältä PALAMINEN olisi sekin aika.. kauhea! En osaisi päättää jos pitäisi valita, että kuolenko palamalla vai hukkumalla. Ehkä hukkumalla sitten kuitenkin. :(

Kouluaikoina inhosin uimahallikäyntejä. Se on outoa, koska vapaa-ajalla taas viihdyin tosi HYVIN uimahalleissa. Mutta inhosin koulussa sitä, että piti sukeltaa jotain typerää jääkiekkoa (!) jostain 2-3 metrin syvyydestä. Minä en koskaan onnistunut saamaan kiekkoa sieltä syvältä.

Se kiekkotyperyys alkoi muuten jo ihan alaluokilla! Vieläkin muistan lastenaltaan ja kuinka uimaope viskasi kiekon sinne lastenaltaan syvään päähän ja käski sukeltaa. Enkä minä suklannut, koska mulla ei ollut sukelluslaseja ja jostain syystä pelkään pitää silmiä auki veden alla. En ole koskaan pitänyt niitä auki veden alla [ilman uimalaseja]. Vieläkään en tee sitä.. ;) Suklis taitaa olla aika lapsellinen? -No, lastenaltaan syvä pää tuntuu nykyisin tositosi matalalta, mutta tietysti lapsena se oli syvä kuin Mariaanien hauta.

Miksi sitä kiekkoa piti sukeltaa? Ei se kiekko ollut missään hädässä.. eikä kiekon hukkumista tarvinnut pelätä.

Koulun uimahallireissuilla tehtiin muutenkin aina kaikkea tylsää. Muistan yhden kerran, talvisen käynnin, ja kuinka sen jälkeen odotimme bussia takaisin koululle ja imeskelin jo jäätyneitä hiustenlatvojani ja ne maistuivat kloorilta. Bussissa juotiin Fantaa.

Aika pitkä ajatusharppaus CSI:sta koulu-uinteihin.. Olenpas jaarittelija!

Pornon korvike?

Mulla on tapana lueskella keittokirjoja! Suhtaudun niihin kai kuin jotkut pornoon. :) Ne on mun salainen pahe. Lainaan niitä kirjastosta ja usein vähän kuin puolisalaa mieheltä. Tai sitten selittelen lainaamistani 'tässä onkin yksi kiva ohje, jota ajattelin kokeilla..' Vaikken oikeastaan ole mitään sellaista tekemässä, kunhan vaan tahdon.. selata.. etsiä.. kuolata. :)

Nyt lainasin semmoisen kirjan kuin Seitsemän sortin leivonnaiset. Siinä on ihania pikkuleipä-, kakku- ja torttuohjeita! Äh, varsinkin pikkuleipäohjeet houkuttavat ja koukuttavat! Mikä siinäkin on, että ne vain kiehtovat, vaikka oikeastaan monissa pikkuleivissä ei juuri ole muuta kuin rasvaa ja sokrua. Yksinkertainen vain joskus ON parasta..! Tässä erityisesti eräs ohje, Isoäidin piparileivät, tuntuu aika kiinnostavalta! Mutta sitä varten pitäisi valmistelut alkaa jo torstaina, koska taikin on annettava olla jääkaappissa 3 vrk. Ohjeesta tulisi 100 makupalaa! Se on liian paljon, mulle piisaisi hyvin esim. 25. Mutta se ohje on vähän semmoinen, että sen jako neljään osaan on vähän vaikea juttu. Vaikka kai se onnistuu jos yritän! :)

6 kokonaista vuorokautta -

- niin se on, herkkuilu sen kun lähenee! Mutta niin lähenee myös siivousurakka. Pitää pestä olkkarin pöydällä oleva liina, en saa rauhaa jos en pese sitä. Taidan pestä tuollaisia pöytäliinoja ja verhoja yms. aika usein. Joskus minusta tuntuu siltä, kun kuuntelen ihmisten juttuja. Mutten osaa sanoa kumpi on NORMAALIMPAA [eli norskimpaa Sukliksen kielellä!] pestä niitä usein vai ei!