Hyvästi tuskaliikunta!

Olen oppinut uuden asian itsestäni! En tahdo enää ainakaan MAKSAA rääkkijumpasta. Ensi syksynä alan joogatunnit, sen verran olen päättänyt jo tässä ja nyt. Jos tahdon rääkkijumppaa, niin sitähän voin aina tehdä kotona, mutta en enää tahdo maksaa siitä, että saan rääkkiä esim. joka tiistai klo 18-19. Entä jos en silloin ole yhtään sillä tuulella?? Entä jos juuri silloin joku diskomusa tai tekno repii korvia, ihmisten läsnäolo ja jaettu hikoilu ahdistaa? Tulee vain paljon poissaoloja, tai sitten yleistä pahaa mieltä ja epämukavuutta.

Huomasin kerran kun jumppassa pidettiin PELKÄSTÄÄN venyttelylle omistettu tunti, että minä oikeasti pidän enemmän juuri sellaisesta, rauhallisesta ja pakottomasta. Siitä että saan rauhassa tunnustella miltä tuntuu ruumiin sisällä, miltä tuntuu kun takareidet venyvät KIIREETTÄ, pakottomasti. Hellästi. Ja olin hurjan rentoutunut tuon tunnin jälkeen, mitä ei muuten aina voi sanoa rääkkijumpasta.

Ja musiikkikin vaikuttaa! Venyttelytunnilla oli jotain 'new age'-tyyppistä, pehmeää musiikkia. Oikeastaan vain sointuja ja luonnon ääniä. Tai siltä ne kuulostivat. ;) Pidin siitäkin. Ei millään pahalla mutta joskus rääkkijumpassa oikein inhottaa se musiikki. Kerrankin siellä oli Yötä. Jotain 'Pettävällä jäällä', joka siis on niin surullinen ja masentava kappale kuin olla voi. Tai sitten on jotain ällöttävän, pelottavan pirteää materialismille omistettua tyttöbiisiä. Yöks.

Miksi liikunnan oikeastaan pitäisi olla epämiellyttävää ja siitä saatavan nautinnon lähellä masokismia? Tuleeko se kouluajoilta? Koululiikuntahan oli sellaista KAMPPAILUA. Opettaja pyrki vimmaisesti 'saamaan meitä hikeen' ja me yritimme aivan yhtä vimmaisesti säästyä hikoamiselta. :) Syntyi tahtojen taistelu. Opettaja saarnasi syyttävään sävyyn oikeanlaisesta liikunnasta [=hikiliikunta] ja vääränlaisesta liikunnasta [=kaikki muu liikunta] ja me kuuntelimme itsepäisinä, taipumatta.

Miksi itselleen ei saisi liikunnan kauttakin olla HYVÄ?

Rääkkijumpan päätteeksi normaalisti tehtävä venyttely on lyhyt ja hätäinen. Hop hop, siinä sanotaan lihaksille, venykääs nyt mahdollisimman pian, että ette ole kipeät huomenna.. että voi rääkätä sitten taas. Se venyttely ei ole mikään itsetarkoitus, se on vain pakollinen kuvio. Välttämättömyys, joka hoidetaan pian alta pois. Vähän kuin hammaslääkärikäynti tai auton kilometrihuolto.

Mulle sopisi muutenkin parhaiten sellainen liikuntatunti, joka olisi aamusta/aamupäivästä. Tai ainakin ennen klo 16. Jos liikuntatunti on illalla, niin sitten vain koko päivän 'odotan' sitä ja se rajoittaa tekemisiäni. Kun pitää muistaa, että mentävä on. Mieluiten tekisin niin, että aamulla klo olisi herättämässä ja sieltä sitten liikuntaan.

No niin, eli siis joogelia syksyllä. Mutta ei mitään astangajoogelia, vaan jotain rauhallista, mietteliästä, pakotonta. Onneksi monissa kansalaisopistoissakin on nykyisin päiväryhmiä, ainakin joissain aineissa. On otettu huomioon siis meidät työttömät lortitkin. ;) Tai miksei vaikka eläkeläiset tai muut, joilla on 'hyvä' syy olla päivisin kotona.

Mää-mää-mässylammas!

Suklis Mässylampaana määkii! Huomasin että Citymarketissa olisi mammuttimarkkinat! Mammumarkkinoilla yleensä kannattaa käydä, koska ainakin pari kertaa silloin on Cittarista löytynyt Milka-suklaatia! :) Se on suosikkini [yksi niistä].

Mutta olen nyt mietiskellyt mässinkiä ja tullut siihen tulokseen, ettei mun oikeastaan PITÄISI ostella.. koska se ostelu jotenkin 'stressaa' mua, siis se että kaappit on liian täynnä! Eikös kuulostakin hassulta? Koen sitten sellaista pakkoa syödä sen kaikki ja pelkään, etten pystykään. Olenpas mä kummallinen.

Mutta silti vaan sanon, että 7 kokonaista vuorokautta.. kaivattuun hetkeen! :)