"Kristitty" ex-pomo: muutama huomio ennen Ö-mappia

Elämme torstaita. Enää 2 kokonaista vuorokautta ja minä REPEÄN herkkuin määrästä! Mässingistä on tulossa kaikkien aikojen t a p a h t u m a ... Kai siksi kun olen ollut masentunut tuosta t-elämävalmennuksen todellisuudesta. Kunhan ei vain menisi yrjöilyksi. Oksentaisinko pahan olon pois sisältäni?

Mies kiusasi mua tänään ja yllytti, että mennään Rossoon MÄSSYssä. Erehdyin kertomaan hälle, että Rossolla on nykyisin kaloritaulukot netissä kaikista ruokalistan ruoista, ja että minun all time favourite BBQ Chicken-pannupizza pitää sisällään liki 1500 kilokaloria. Mies tietysti alkoi piinata, että nyt mennään sitten sinne ja sinä syöt BBQ:n. :) En usko että menemme sinne kuitenkaan, on se sen verran suuri se pizza. En välttämättä jaksa sellaista MÄSSYssä, kun on niin paljon kaikkea muuta. Mutta vannomatta paras. Ehkä monsteri tekee visiitin Rossoon.. ;) Monstereista ei tiedä etukäteen mitä ne saavat päähänsä.

Vielä valmennuksesta, kunnes siirrän sen aivojeni Ö-mappiin..

Sen verran vielä tuosta työelämävalmennuksesta: se "pomo" siellä oli vielä joku kirkon tai seurakunnan AKTIIVI ja luottamushenkilö - tosi pöyristyttävää! Se juuri mua ihmetytti kaikkein eniten. Kun eikös kristityistä sanota että ne pitävät heikomman puolta, eivät riistä, eivät orjuuta tai muutenkaan tee pahaa. ;) No, näyttää niitä olevan moneen junaan. Eikös sellainen kristitty vähän niin kuin palvo kultaista vasikkaa [hui!], joka asettaa säästötavoitteet henkilöstön hyvinvoinnin edelle? Ei kai sitä voi palvoa mammonaa ja Yläkerran Isäntää samaan aikaan, vai mites se nyt meni.

Olin yhdessä vaiheessa niin kiukkuinen, että visioin mielessäni sen pomon saamassa TYRÄÄ kaikesta kantamisesta ja nostamisesta. Tunsin mieletöntä tyydytystä. Mutta eihän hän sellaista työtä varmaan itse omin voimin ala tehdä, kai siihen löytyy taas joku tev-orja tai muu harjoittelija. Soittaa vaikka työvoimatoimistoon ja heti tulee! Palvelu pelaa. Tietysti jos oikein p-ka säkä käy, niin sitten täytyy turvautua siihen olemassa olevaan ammattiapuun näissä kantamis-, kuljetus- ja nostamisjutuissa. Tosin se on se viimeinen vaihtoehto, koska se apu on tietysti maksullista, eikä kunnon johtaja koskaan maksa mistään, minkä voi teettää ilmaiseksi jollain luuseriparalla. Näyttää niin paljon paremmalta vuosiraporteissa tai mitä hemmetin katsauksia ne on, kun on säästetty ja oikein kiristetty vyötä! Siitä saa johtaja uuden sulan hattuunsa.

Sitten tajusin yhtäkkiä toisenkin asian. Jos tuo ihminen onnistui saamaan parissa päivässä mulla karvat pystyyn [ja mä olen yleensä kaikista hirviöpuheista huolimatta melkoinen lauhkea lammas], niin kuinkahan moni muu oikeasti inhoaa häntä? Voi olla vihamiehiä kertynyt roima joukko vuosien varrella. En nimittäin nyt jälkeenpäin ajatellen usko olevani ainoa, joka on tuossa paikassa saanut kurat niskaan. Tuo ihminen on ollut jo useamman vuoden vastuussa homman pyörittämisestä, joten eiköhän tämä ole ihan toistuva tapa sitten tämä harjoittelijan/valmennettavan/lortin piinaaminen + pettäminen.

Päässä surisee, herkkukone hurisee..

Hih, onnellinen juttu! Pakastimessa on vielä muutama sellainen mini-eclair, joihin ihastuin sydäntalven MÄSSYissä. :) Ihanaa, että niitä vielä on. Tosin ei monta, mutta enhän monta tarvitsekaan, kun on kuitenkin muutakin niin paljon. Makupalaksi vain.. Tosin vähän tulee haikea olo - löysin muistaakseni ne eclairit siinä vaiheessa, kun tuo tev siinsi mielessä lupaavana ajanjaksona.. :( Yhdistän kai aina niiden maun siihen toivon tunteeseen, joka mulla oli. Ja joka sitten murskaantui.

Tänään mies lajitteli puhtaat pyykit vaatekomeroon. Niiden joukossa oli niitä uusia vaatteita, joita ostin [tai siis kirppariltahan ne oli, mutta uusia MULLE] tuota työtä varten. Tuntui taas sellainen pisto sydämessä - en päässyt edes käyttämään niitä.. Ja enhän olisi muutenkaan niitä siinä hommassa tarvinnut, olisivat vielä vain repeytyneet tai sottaantuneet.

Olisi pitänyt pistää reilusti jotkut työmiehen tahraiset haalarit päälle kun sinne menin töihin. Inhotti istua p-kaisissa autoissa (ihan oikeasti penkit oli likaisina) "paremmilla" ts. toimistotyöhön/istumatyöhön sopivilla vaatteilla. Ja raahata tavaraa likaisissa laatikoissa..

Mutta se siitä, olkoon, menköön, eteenpäin sanoi mummo lumessa. Minieclairit on kuitenkin niin hyviä, ettei kukaan tai mikään VOI niiden makua tuhota multa. ;) Sen verran olen kuitenkin herkkuhirviö minä.. Häikäilemätön hirviö! Aah, ja se Frödinge, jumalten ruoka!

Slurps! Täytyy huomenna aloittaa siivous aikaisin aamulla. Pitää nimittäin käydä kauppassakin taas. Kunhan en nyt alkaisi hamstrata herkkuja. Minusta ei koskaan tiedä. Tosin jotain voisin kyllä hamstrata nyt, kun Wienernougatitkin ovat loppuneet. Tekisi mieli semmoista Kinder Bueno-patukkaa. Se on kuohkean rapeaa syötävää, mainiota suklaatia. MÄSSY se vain lähestyy ja "varastot" pitää saada täyteen. Yhdessä vaiheessa kauppassa oli Kinder Bueno valkosuklaisena versiona - se oli aivan älyttömän hyvää! Liian hyvää suorastaan. :( Sitä oli mahdotonta vastustaa. Mutta se taisi ollakin vain kausituote. Ei ole aikoihin näkynyt..

Sähköpostia Siukulle!

Siukku yritti tänään soittaa. Olimme juuri silloin syömässä, joten en vastannut. Meillä on vähän kuin sellainen tapa, että ruokapöydästä ei nousta puhelimelle. Laitoin Siukulle sitten sähköpostia hänen työosoitteeseensa. Juttelin kevyesti niitä näitä, mainitsin työn sujuvan hyvin - tiedän nimittäin hänen soittaneen juuri siitä kysyäkseen. EI, en aio kertoa Siukulle lopettaneeni, koska jos kerron Siukulle, niin viiden minuutin sisään Äetmuori saa tietää ja sitten on helvetti valloillaan. :( Valitettavasti. Jos Siukku ei aina juoruaisi musta Äetmuorille, niin ehkä voisin luottaa häneen enemmän. Mutta samapa tuo, en minä nyt niin kauheasti mitään lähiomaisten "tukea" kaipaa, sitä olen jo saanut ystäviltä ja tuttavilta ja tietysti mieheltä - kaikki se tuki lämmittää mieltä, oikeasti.. Ja kiitän siitä! Se lohduttaa Sukliksen sydäntä.