keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Työtön lortti, always forever

Kaksi päivää kestin siinä työelämävalmennuksessa. Nyt on sekin ohi. Lähdin tuosta työstä, koska en fyysisesti [enkä henkisesti] jaksanut sitä. Työtehtävien kohdalle työnantaja oli halunnut laittaa laajasti vain "harjoittelu". Suusanallisesti puhe oli taustatutkimustyöstä, tiedotuksesta, yhteydenpidosta. Käytännössä kuitenkin työ olikin kaikenlaisen painavan ja likaisen nostamista ja kantamista, sellaisen siirtämistä paikasta a paikkaan b. Siihen touhuun kului suuri osa päivästä. Muuttolaatikoita täynnä kirjoja jne. En nyt itseäni ihan heikkona pidä, mutta tuollaisessa työssä olisi tekeminen miehelläkin, saati sitten mun kaltaisella aika pienellä naisella.

Vessassa käyminenkin tuntui jotenkin 'väärältä' - menihän siinäkin työaikaa hukkaan.. Ja näiden kahden työpäivän kuluessa poltin pahasti suuni useamman kerran. Syy: tuntui siltä, kuin en olisi 'saanut' pitää ruokatuntia. Söin valehtelematta kiehuvan kuumaa pussikeittoa SEISAALTANI, hotkien, ja tietysti suu paloi. Molempina päivinä. Sama juttu teen kanssa.

Lisäksi 'pomolla' oli oikeasti aika paljonkin sitä vastaan, että olisin tehnyt 'vain' sopimuksessa mainitut tunnit, 7 ½ h/päivä. Siitä sain kyllä kuulla, ihan suoraan sanottuna. Tuosta työstä saa vain työmarkkinatuen, ei palkkaa ollenkaan, ja silti olisi vain pitänyt olla valmis istumaan siellä iltaan asti. Plus sunnuntaityöt.

Mies on onneksi ollut vankkumaton tuki mulle.. hän katseli tuossa illalla kaikkea materiaalia tästä netistä ja vanhana työntekijäveteraanina keksi useampiakin tapoja, joilla tuossa suoraan sanottuna ihmistä riistetään. Sekin oli virhe - nyt sen tajuan - ettei sitä toimenkuvaa rajattu tarkemmin. Olisi kannattanut laittaa siihen rajaukseksi, että ei fyysistä työtä. Mutta en tajunnut sopimusta tehdessäni tätä, luulin suusanallisesti sovitun riittävän. Mullahan ei ole kokemusta näistä asioista.

Mies sanoi silloin heti alkuun, että tuo on todella laajasti määritelty, tuo 'harjoittelu',, mutta minä se olin joka huiskin hänen epäilyksensä taivaan tuuliin. Ei olisi kannattanut.

Nykyisin on toden totta työnantajan markkinat. Aikaisemmin ajattelin tuon työelämävalmennuksen olevan todella nerokas keksintö, mutta nyt on sen "pimeä puoli" tavallaan paljastunut. Olen kuullut näistä asioista (työelämävalmennuksen epäkohdista) ennenkin, mutta ajattelin sitä vain ihmisten joutavaksi marinaksi netissä.Näinä kahtena työpäivänä en ihan oikeasti NUKKUNUT silmäystä enempää yöllä. Oikeasti. En liioittele. Mietin vain sitä mitä aamulla taas tapahtuisi, mitä kauhean raskasta & likaista olisi tiedossa.

Ja sitä olisi ollut tiedossa, nuo nostot ja kannot eivät olleet mitään poikkeustapauksia, vaan sellaista olisi ollut huomenna ja ensi viikolla ja joka viikko. Nyt tänä iltana nukuin kuin vauva, sammuin heti kun tiesin vain, ettei enää tarvitse sinne mennä. Itkin tänään kotona tätä kaikkea ja mies lohdutteli ja sanoi, että hän ei halua ainakaan minun menevän sinne. Tuntui valtavan hyvältä saada TUKEA, Äetmuorilta en sitä nimittäin ainakaan saa, jos hän saa tietää minun lopettaneen niin sanoo syyn olevan vain ja ainoastaan minussa. Siksipä sovimme miehen kanssa, että en edes kerro uusimmasta käänteestä Muorille. En oikeasti kestäisi sitä reaktiota, suuttumusta, raivoa, pettymystä - se kaikki purkautuisi minuun. Hänen pettymyksensä siis.

Mies sanoi että häntä surettaa se kuinka pettynyt minä olin. Sekin sai aikaan itkumyrskyn, jotenkin tuntui niin hyvältä että joku miettii sitä siltäkin kannalta - minun kannaltani.

Kynnys asioida t-voimatoimistossa on noussut todella korkealle. Nyt ainakin tiedän, että seuraava kerta [jos sitä tulee] tulee olemaan aika kurja.

Yllätetty

Olen vieläkin kuin puulla päähän lyöty tuosta 'valmennuksesta'. Oliko siis tarkoitus antaa mulle valmennusta, niin että voisin tulevaisuudessa hakea MUUTTOMIEHEN hommiin? Ja sitten tosiaan ihmetyttää se puhutun ja todellisuuden välinen valtava ero. Mies sanoi että ainakin heillä on niin, että jos työstä on 10% jotain työtä x, niin silloin se x katsotaan MERKITTÄVÄKSI osaksi toimenkuvaa ja siitä on silloin joku merkintä papereissa. Tuossa sopimuksentekovaiheessa minulle ei sanallakaan mainittu, että tähän työhön kuuluu raskasta nostamista & kantamista. Olisi ollut asiallista mainita, koska onhan esim. selkävaivaisia ihmisiä jotka eivät voi mitään nostaa tai kantaa.

Työaika on toinen juttu. Ihmettelen sitä, kuinka voi olla niin, että jos heillä oli työaika 7 h 15 min. niin tämä paikan johtaja ei heti alkuun edes halunnut SANOA mulle sitä - siis heidän työaikaansa - mun papereihini merkittiin siis se 7 h 30 min, eli enemmän kuin vakiväelle. Ja sitten kun sekään ei olisi riittänyt. Ja kun ei olisi edes ruokatuntia saanut pitää, parissa minuutissa horia se tulikuuma keitto sisuksiin ja sillä hyvä. En minä nyt siitä vartista niin kuohuksissa ole, mutta periaate on minusta periaate.

Koin tuosta tilanteesta SUUTTUMUSTA vasta viime yönä. Ensin olin vain sitä mieltä että voi mua luuseria, minkä tein. Mutta iltayöstä tuli suuttumus.

Jos tätä blogia lukee joku työtön, niin sen neuvon annan, että jos menette työelämävalmennukseen niin määritelkää sopimuksessa tarkasti 1) toimenkuva, tehtävät joita tulette tekemään ja 2) työaika ja siihen kuuluvat tauot. Älkääkä suostuko olemaan hyväksikäytettäviä hölmöjä. Jos toimenkuvaa ei ole määritelty, niin luultavasti voitte joutua luuttuamaan lattioita tai huoraamaan ihan vain siksi, kun sitä ei ole rajattu poiskaan tehtäväluettelosta. Kolmas juttu on sitten tämä: suusanallisiin sopimuksiin en neuvo ketään luottamaan - pitää olla mustaa valkoisella, AINA.

Työelämävalmennettavan kannattaa myös muistaa, että työajaksi voidaan määritellä mitä vain 4-8 tunnin välillä. Eli periaatteessa saman korvauksen rahallisesti saa siitä teki 4 h työtä tai 8 h työtä. Tärkeä muistettava.

Kohti huomispäivää..

..siivoten ja MÄSSYä ajatellen. En aio murehtia enää tuota kokemustani. Mietin sitäkin että kenellä on OIKEUS sanoa, ettei minun kokemukseni, tapani kokea asia, ole vähintään yhtä oikea kuin toistenkin? Minä sentään olin siellä. Muori varmaan sanoisi että liioittelen. Mutta kun en. Olin valmis niin paljoon tuon työn takia, mutta tuohon en. Kyllä menivät vaatteet pyykkiin eilen, hikiset ja likaiset rääsyt. Jos haluaisin tehdä tuollaista fyysisesti raskasta työtä niin voisin saada sellaisen vaikka HETI - palkallisena. Sellaisen työn tekijöistä on pula. Mutta en hakenut sellaista työkokemusta ja mielestäni tein sen myös selväksi.

Mietin vaivaudunko edes kertomaan työkkärissä noista epäkohdista. Tuskin ottaisivat mua vakavasti - olenhan "vain" työtön. Ja työttömänä siis luonnostani työtä kartteleva, mielenterveysongelmainen, päihdepirkko valehtelija. Näinhän se menee. Tavallaan kyllä huolestuttaa että jos joku muu tekee tuon paikan kanssa sopimuksen ja joutuu samaan. Se tässä arveluttaa. Siinä mielessä pitäisi kai edes vihjaista epäkohdista.

"Vaalipuhe"

Miettikää ihmiset muuten kaksi kertaa ennen kuin alatte tapella muka 'ylivahvaa' (!) ay-liikettä vastaan, "joustamatonta" työelämää vastaan ja muutakin työsuojelua vastaan. Siellä missä on vahva ay-liike, eivät ihmiset tee palkatonta ylityötä eikä työntekijää riistetä niin helpolla.

Olen myös alkanut suhtautua ennakkoluuloisemmin kaikkiin näihin työelämän "joustoihin" [lue: ihminen joustaa, joustaa ja joustaa, työnantaja ei], koska ilmeisesti se tarkoittaa nk. pienen ihmisen häikäilemätöntä hyväksikäyttöä, joka halutaan laillistaa. Miettikää itse millaisen maailman haluatte. Maailmanko, jossa ihmiset tekevät täyden työpäivän ja YLI, n. 20 eurolla päivässä? Eli siis työmarkkinatuella. Miettikää haluatteko maailman, jossa työttömällä ihmisellä ei ole ihmisarvoa ja jossa työttömän kanssa tehdyt sopimukset voi noin vain unohtaa tai muutella mielestään sopivammiksi. Miettikää tätä kun äänestätte seuraavan kerran.

Asiaa, vihdoinkin

Kaiken hulluuden keskellä MÄSSY on sentään iloinen asia. No, enää 3 kokonaista vuorokautta siihen. Jos olisin ollut "työssä" niin sitten olisin voinut sanoa että 2. Mutta kun en ole, niin pidän perinteisen mässingin (su ja ma). Kaikkea on valmiina ja aion siitä nauttia. Frödingestä, kääretortusta, kaikesta. En aio nyt murehtia työllistymistä tällä erää enempää. Mies sanoi ettei häntä todellakaan haittaa se, että olen kotona. Mieluummin kotona kuin huonossa työssä, jossa kärsin, niin hän sanoi. Olen ottanut sähköpostilla yhteyttä yhteen vapaaehtoistyötä tekevään kansalaisjärjestöön. Ehkä minun tieni on "kolmannen sektorin tie". Jotenkin vaan tunnen, että haluaisin auttaa ihmisiä - ehkä voin sen tehdä, ehkä en, aika näyttää.

3 kommenttia:

Henkisesti pullasorsa kirjoitti...

Voi ei! Kovasti voimia Suklikselle! Tärkeintä on nyt se, ettet misään nimessä ajattele, että syy olisi sinussa, se on systeemissä.

Mitä ne sitten siellä haastattelussa olivat sinulle luvanneet, minkälaisia työtehtäviä? Mutta kun tulikin muuttopäivä ja ikkunanpesuaika kohdalle, niin turhahan sitä on Niemen pojille soittaa, kun saman työn tekevät työelämänvalmennettavat ilmaiseksi?! Täysin käsittämätöntä!

Uskoisin, että kannattaa ilmoittaa työkkäriin tuosta kohelusta, voihan olla, että siellä onkin jollain järki päässä, eikä ko. "työpaikkaan" ennää anneta työnelämänvalmennettavia. Voisi ko. työpaikkaa harmittaa, kun ei saisikaan sinne ketään ilmaiseksi tekemään kevätsiivousta!

Kyllä niillä siellä työkkärissäkin pitäisi olla joku vastuu siitä, että millaisiin paikkoihin ihmiset kuluttavat aikaansa - työttömänkään ajan ei pitäisi olla ilmaista. Mielenkiinnosta olisi kiva nähdä tilastoja, että kuinka monta prosenttia työelämänvalmennettavista oikeasti työllistyy niihin työpaikkohin, joihin ovat valmennuksensa tehneet...

Itse olin erään ihmisen "työhaastateltavana" noin vuosi sitten, "työhaastattelussa" paljastuikin, että "työ" olisi ollut käytettyjen kirjojen myyntiä tämän henkilön autotallista omaan laskuun. Jos jokunen kymmenen vuotta vanha ja kymmeneen kertaan luettu kirja olisi mennyt kaupaksi, olisin saanut 20 % proviision. Ihan oikeita töitä ne siellä työkkärissä tarjoavat.

Mielenkiinnosta kävin taas Mol:n sivuilla ja tällä kertaa tämä samainen henkilö etsi itselleen siellä antikvariaatin pitäjää! Olisi kyllä tehnyt mieleni taas tarttua tuohon loistotarjoukseen.

Olen iloinen, että uskalsit lopettaa tuon valmennuksen, nimittäin mikään työpaikka ei ole mielenterveyden arvoinen!

Voimia jatkoon ja nauti aamuista, kun saat jäädä lämpimän peiton alle kellimään!

suklaahirviö kirjoitti...

"Mitä ne sitten siellä haastattelussa olivat sinulle luvanneet, minkälaisia työtehtäviä?"

Suusanallisesti puhe oli taustatutkimustyön tekemisestä yhteen projektiin, siis tiedon keräämisestä & käsittelystä. Lisäksi tiedotusta, kommunikaation hoitamista asiakkaisiin sähköpostitse jne. MISTÄÄN muuttotyylin hommista ei ollut puhettakaan, ei mainintaa nostamisesta, kantamisesta, fyysisestä työstä. Ei todellakaan. Jos olisi ollut, niin enhän olisi sellaiseen lähtenyt alun alkaenkaan.

Mutta kuten sanottu, olin tyhmä TAI sitten tietämätön, kun en tajunnut vaatia tarkempaa toimenkuvan määritystä sopimusvaiheessa. Tai ainakin sitä, että jotkut hommat olisi rajattu siitä pois.

Kiitos muuten sulle ihanasta viestistäsi. :( Olen myös saanut paljon tukea ystäviltä, Äetmuorille en kyllä VOI kertoa, en yksinkertaisesti VOI, tai päädyn viiltämään ranteeni tai jotain muuta extremeä. Parasta nyt sitten feikata vain, että töissähän tässä ollaan.. :(

Juu, nykyisin on KUMMALLISIA työpaikkoja markkinoilla. Ja jotenkin systeemiä on minusta muutettu siihen suuntaan, että työntekijä on heikommilla kuin oli esim. 20 vuotta sitten. En osaa tarkkaan yksilöidä niitä muutoksia, en ole mikään työelämätutkija tai alan asiantuntija, mutta kyllä nykyinen nuorten aikuisten sukupolvi kohtaa erilaisen työelämän kuin esim. vuonna -70 syntynyt.

Toinen todella ufo työpaikka tuntuu olevan nämä henkilökohtaisen avustajan hommat. Niitä on paljon haussa, sen huomaa, mutta esim. yksi ystäväni irtisanottiin sellaisesta noin vain, tuosta vaan. Sitten se on ikävä juttu, kun CV:ssä - tms. - on "irtisanottu". Se ei ole hyvää mainosta kellekään. :(

Tämäkin ihminen oli vaan ihan normaalisti mennyt aamulla töihin ja työnantaja (vanhus) oli sanonut, että tämä oli tässä. Työnantaja saa aina uuden ihmisen siihen, koska työttömiä on paljon, mutta tuolle irtisanotulle tilanne on kaikkea muuta kuin kiva. ETENKIN kun joutuu selvittämään asioita muutenkin epäluuloisen työkkärin kanssa. "Mitä teit, että tulit irtisanotuksi, sano suoraan vaan.."

Kyllä uskon että otan joitain näistä valmennuksen epäkohdista esille työkkärin kanssa. Miettinyt olen asiaa ja tullut siihen tulokseen että näin toimin. Vaikka TIEDÄNKIN sen, että kun vastakkain on buubelibuun JOHTAJA.. ja työtön lortti (nobody), niin silloin kyllä sen johtajan sana painaa.

Kuitenkin uskoisin työkkärin hyötyvän siitä jos valistan vähän, että toimenkuvat nyt ainakin sopimuksissa kannattaisi määritellä tarkasti. Ei voi olla heidänkään etunsa, että valmennukset lopetetaan kesken.

Olen miettinyt nyt sitä, kuinka suuri osa valmennettavista muuten keskeyttää jaksonsa? Olisi kiva tietää. JA SYYT. -En usko muuten monenkaan työllistyvän valmennuspaikkaan eikä se saa olla odotuksenakaan, näin mulle sanottiin, tarkoitus on vaan saada "työkokemusta" ja sellainen paikka, että voi työhakemuksiin kirjoittaa tyyliin "tällä hetkellä olen Karittulan Kiduttamossa töissä..."

Nuo valmennukset tuntuvat olevan aika "villejä" - jos homma toimii niin se tosiaan toimii, mutta jos se ei toimi, niin sitten tosiaan ihminen päätyy yleismies jantuseksi pesemään ikkunoita jne.

suklaahirviö kirjoitti...

Melkoinen antikvariaatti tosiaan tuo sinun työpaikkaehdokkaasi. :( Sellaiselle tekisi varmaan mieli sanoa suoraan, että oletko ihan vakavissasi. Joko tuommoisen ihmisen täytyy olla ihan todellisuudelle vieras tai sitten muuten vaan ulalla.

Yksi ystäväni haki jotain sihteerinpaikkaa. Se olikin joku rasvainen äijä, joka haki "sihteeriä" - lopun varmaan ymmärrät.. "Työ sopii osa-aikaisena erityisen hyvin nuorelle opiskelijalle".. Äijä siis etsi opiskelijatytöstä seksilelua. Karmeaa mutta totta. En tiedä miten tuossa kävi, kaveri ei tietenkään ottanut hommaa vaikka oli "muodollisesti pätevä" .. mutta en tiedä ilmoittiko hän tuosta sikamaisesta "työpaikasta" eteenpäin. Toivottavasti ilmoitti.

Kyllä minä tietty nautin pitkistä aamuista, mutta ainahan on toki kotihommaa, siivoamista ja sellaista.. Sitä parhaillaankin työstän. :) On se kumminkin kiva, että jotenkin oman työn jälki näkyy.. jossain.. vaikka sitten vaan pölyttömänä kotina.

Ja onneksi on MÄSSY. Mässy saves the day. ;)