Hääsuma!

Aika kumma juttu, ensi viikonlopusta on kai tulossa aika monia hääjuhlia sisältävä! Nimittäin opiskelukaverini on myös menossa häihin - ei näihin samoihin kuin minä! - ja Siukku sanoi miehensä suvussa myös olevan jotkut häät! Mikäs siinä ensi viikonlopussa on niin kummallista, onkos päivämäärässä joku magiikka? Vai olisiko vain sitä, kun on perinteinen loma-aika [heinäkuu siis] ja ihmiset saapuvilla?

Kaivattu hetki lähestyy..!

Mutta ei häähetki, vaan MÄSSYN aika! :) Eletään nimittäin jo sunnuntaita.. voin siis sanoa, että enää 6 kokonaista vuorokautta herkkuiluihin! Olin tänään käymässä yhdellä kirpputorilla, jossa myydään myös kaikkea muuta halpisjuttua. Näin sielläkin kaikkia herkkuja.. Aloin himoita niitä, mutta en hamstrannut! Muttei sitä toisaalta tiedä menenkö sinne uudestaan vielä ensi viikolla ja sitten saatankin sortua ostamaan. Siellä oli aika jännän näköisiä vohvelijuttuja. suklaisen ja vaniljaisen näköisillä täytteillä. Siis kaksi täytettä aina vohvelissa.. se vaikutti kivalta. Ehkä niitä voisi ostaa. Sellainen pussi niitä täytevohveleita maksoi vain euron, joten ei tulisi kauhean kalliiksi. Ja mieskin saattaisi pitää niistä.

Kuinkahan paljon MÄSSYSSÄ on peräisin lapsuudestani. Kun olin lapsi, niin Äetmuori saattoi tehdä melkein litran vaniljavanukasta sellaiseen kannuun ja sitten kun tulin koulusta, niin hän iski sen pöytään. Se oli tavallaan aika kumma juttu, koska RUOKAA hän ei laittanut, eikä leiponut. Se vaniljavanukas oli oikeastaan ainoa hänen itse tekemänsä juttu, jota hän tarjosi. Ja runsaasti! Aika usein se oli paakkuista, mutta söin sitä kyllä. Vaniljaiset jutut on yhä suosikkejani. En siitä kuitenkaan lihonut, koska olin tosi liikkuvainen lapsi ja teini ja ruoalle en ole koskaan ollut ahnas. Mulle vaan nampit on olleet tärkeitä, ja oma makuni poikkesi niin paljon Muorin mausta, ettei kotona oikein päässyt norsuksi asti paisumaan.

Vieläkin joskus Muorin syömistä pohtiessani mietin MIKSI. Miksi joku haluaa kasvattaa massaa niin hullulla tavalla, eli mättämällä voita leivän päälle sentin kerroksen ja syömällä jotain grillimakkaraa. Kun omat makutottumukseni on niin erilaiset. Tulen arkisin ihan hyvin juttuun vaikka jollain kasvispihvillä tai keitolla.. ja INHOAN runsaasti voideltuja leipiä! Itse asiassa en enää varmaan osaisi syödä voita/margariinia ollenkaan. Niin monet vuodet olen ollut irti siitä ja kaupoissa on kuitenkin kaikkia pikkelssejä ja tuorejuustoja, jotka maistuvat niin paljon paremmalta kuin voi.

Kai me ihmiset sitten ollaan tosi, TOSI erilaisia. Muorille se voi ja voilla voideltu pulla [!] ovat niitä isoja juttuja. Mulle ne ovat ällötys. Muorissa huomaa hänen oman äitinsä, K-mummin, ruokatottumukset ja lapsuuden opit. Osaan kuvitella K-mummin sodan jälkeen oikein riehaantuneen, kun sai vehnästä ja voita. Varmaan hän se oli, joka opetti Muorin voitelemaan pullansa. K-mummi oli kuitenkin sodan päätyttyä vielä nuori ihminen, 25-vuotias, ja varmaan kaikki se kieltäytyminen makeista oli ollut vaikeaa.

Sivuraiteella sukumuistellen

Ihan hullua joskus ajatella K-mummia 25-vuotiaana, kahden lapsen äitiä joka oli joutunut evakkoon ja jännäämään kuollakseen, että tuleeko mies sodasta kotiin vai ei. Ja Vaari vielä haavoittui tosi pahasti, kaksikin kertaa. Jos Vaari olisi kuollut, niin en osaa kuvitella kuinka kehnosti asiat olisi olleetkaan. K-mummin kanssa nimittäin asuivat myös hänen nuorempi siskonsa ja heidän äitinsäkin vielä. Kuinka olisi mahtanut elatuksen kanssa käydä, jos ei olisi ollut miestä taloon palaamassa. K-mummin perhe menetti ihan kaiken sodassa, yhdessä vaiheessa he asuivat kolme naista evakossa yhdessä ainoassa kamarissa jossain maatalossa.. Joka oli niin pieni, että kun kolmen naisen makuupaikat oli lattialle levitetty, niin siellä ei mahtunut kävelemään enää ollenkaan.

K-mummin äidistä oli apua lastenhoidossa, mutta osaan kuvitella että hän oli taakkakin myös. Millaistakohan heidän elämänsä oli sodan jälkeen, kun K-mummi sai miehensä takaisin [joskin haavoittuneena, osittaisena sotainvana ja tuurijuoppona] ja kuitenkin se perhe-elämä oli oman äidin kanssa samassa taloudessa oloa. Samalla tavalla muuten Isukin äiti joutui elämään appiukkonsa kanssa samassa taloudessa, eikä ollut helppoa. Ukkini isä oli aika valittelevainen ukkeli, taipuvainen arvostelemaan Mummoani kauheasti talonpitoon liittyvissä jutuissa. Milloin tuhlattiin polttopuuta ja milloin käytettiin liikaa rahaa ruokaan. Ei varmaan ollut helppoa se elämä.

Ei kuu-kuu-lu kuu-kuu-kautisia

Kuukautiset on taas järkyttävästi myöhässä. Ne ovat sitä aina, kun en ota Primolutteja. En ole vain nyt viitsinyt. Joskus semmoinen pillerin pureminen ärsyttää. Ja joskus uteliaisuus voittaa, sitä haluaa tietää kuinka kauan ne kuukkarit oikein pysyy pois ilman hormooooonilääkitystä. Kerran olin puoli vuotta ilman! No eipä ainakaan tarvitse raskautta pelätä.. ;) Mulla vain on keltarauhashormonin puute, niin se on.