Makea pettymys

Olin nyt lauantaina siinä viime viikolla löytämässämme karkkikaupassa.. ja ostimme Lindt-rasian taas kerran! Edelleenkin on hinta alle 5 euroa, joten 'pakkohan' se oli. Mutta siellä ei ollut niitä irtokarkkeja, joita lähdin myös hakemaan.. sellaisia valkosuklaa-mansikkaisia kartioita! Voih pettymystä! Oli siellä valkosuklaa-mansikka pääkalloja, joten ostin niitä. Mutta se ei ole ihan sama, sitä paitsi mun on joskus vaikea sulattaa noita kauhukarkkeja! Oikein värisyttää jos syö pääkallon. Mies joskus ostaa niitä mustapunaisia kalloja, ovatkohan ne sitten jotain salmiakki-hedelmäkarkkia, ja mua nekin kuvottavat! :)

On se vaan traagista juu, ei laiska ahmatti saanutkaan ihan mieleistään namppia! Krääääh! :(

Se eilinen yksinäisyys-suru on nyt kadonnut. Yleensäkin nuo kestää vain muutamia tunteja. Kai sitä on hyväksynyt, että jotkut asiat vaan pitää ottaa sellaisina kuin ne on. En usko että mikään lääkärikään voisi antaa parempaa neuvoa. ;) Yksinäisyys on kurjaa - mä en nimittäin etsi mitään ihmistä, johon ripustautuisin ja jolle olisin TAAKKA, vaan ihan jotain ihmistä, jonka kanssa voisi käydä teellä tai siiderillä - semmoisia asioita, tai katsella vaikka vaatteita kaupungilla - mutta toisaalta ystävystyminen on vähän kuin rakastuminen, se joko tapahtuu tai sitä ei tapahdu.

Tavallaan aika hassua, että miehen on "luonnollista" lähestyä naista ja pyytää kahville/leffaan/drinkille ja sama toisinkinpäin. Nainen voi hyvin lähestyä miestä ja tehdä tuommoisen aloitteen. Mutta nainen, joka lähestyisi naista - taitaisi leimautua oudoksi. Lesboksi tai jotain. :( Se juuri mua masentaa myös. Ei siksi että lesboissa olisi mun mielestä mitään PAHAA, tai että mua haittaisi semmoiseksi leimautuminen - kyse ei ole siitä vaan stereotypian ärsyttävyydestä. Tai sitten jos jotain harrastuskaveria pyytäisi vaikka kahville, niin tulee sellainen olo että rikonko tässä nyt jotain rajaa? Jotkut ihmiset netin keskustelupalstoilla on olleet tosi kuohuksissaan jos harrastuspiireissä on joku VASTAKKAISEN sukupuolen edustaja tehnyt treffi-ehdotuksen tms. Koskeeko se kiukku samaa sukupuolta olevia ystävänhakijoitakin - sitä en tiedä ja osittain siksi en uskalla tehdä "aloitetta".

Perheytyminenkin tietty vie joiltain ihmisiltä ystävyyshalut. Eräs ystäväni [jonka kanssa nykyisin tapaamme tosi harvoin] sanoi, ettei hänen vaan tee edes MIELI lähteä kotoa, kun siellä on ne kaksi lasta. Toinen on 2 v ja toinen 4. Ja hän sanoi sitäkin, ettei häntä kauheasti kiinnosta myöskään kutsua ihmisiä käymään, koska tavallaan lapset ei pidä siitä, jos eivät saa vanhemman täyttä huomiota. Tavallaan ensin oli vähän peloissani tämän ystävän puolesta, ajattelin että no pari vuotta ja hän on samanlaisessa YSTÄVÄTTÖMÄSSÄ tilanteessa kuin joku minä! Mutta lapsellisilla on aina se onni, että voi esim. hiekkalaatikon reunalla olla muiden 'mammojen' kanssa ja sitten kun kaikki tarvitsevat lastenhoitoapua ja lapset ystävystyy, niin siitä saa myös ystäviä itsekin. Tietysti sitä ei tiedä, ovatko ne niin "hengenheimolaisia", mutta toisaalta jotkut ihmiset muuttuvat itsekin vanhemmuuden myötä hyvin erilaisiksi, joten siinä mielessä ne voivat olla onnistuneita ystävyyksiä.

Seksikuuluminen

Sanoin miehelle taas tänään, että mua on tavallaan siitä yhdestä 'pissanhajuisesta' kerrasta lähtien vähän hävettänyt ja jännittänytkin kaikki sellainen seksiin liittyvä esileikkeily ja sellainen. Mies oli ihan äimänä, että vieläkö sä sitä mietit, hän on ehtinyt jo unohtaa aikaa sitten. ;) Ja että ei hän sitä sillä sanonut, että mun pitäisi alkaa hävetä tai muuta.. mutta otin sen vaan niin. :) Joskus sitä voi ylireagoida!

5 kokonaista vuorokautta ..

-- MÄSSYYN! :) Joskus tulee outo olo mässyilyistä. Mietin sitä, että itse TUEN omalla mässäilyllä esimerkiksi suuryrityksiä. Eli vaikka kuinka näen itseni kommunistina, niin tuen suurpääomaa kai. :( Mutta vaikea on muutakaan olla tekemättä, jos tahtoo herkkuilla ja voi tehdä sen vain kohtuuhintaisesti/halvalla. Ja jos on tosi herkkusuu, eli ei kelpaa joku ihan mikä vaan.

Silloin kyllä suutuin ja aloin poikotin, kun Leaf [ei sitä enää taida ollakaan, vai onko?] antoi Budapest-konvehtien valmistuksen joillekin itäeurooppalaisille ja suomalaiset makeistyöläiset jäi työttömiksi! Se mua suututti. Viimeiseksi toimekseen nuo suomalaiset irtisanotut sai kuulemma opettaa oman työnsä tälle halvemmalle työvoimalle. :(

Suomi24-makeispalstalla on muisteltu esim. 80-lukua ja 70-lukua, kuinka silloin konvehdit oli vielä kauniissa rasioissa ja niissä oli nauhoja yms. Nykyisin tuntuu kaikki olevan yhtä ja samaa bulkkitavaraa. Paljon onkin sellaisia erilaisia, persoonallisia nameja kadonnut markkinoilta, kun on tullut näitä isojen yritysten kaappauksia, joissa pienet firmat syödään alta pois.