Homon pelko

Mies on tosi suvaitsevainen ihminen, siis mitä tulee seksuaalisiin vähemmistöihin. Niin olen itsekin! Mutta aika hassu juttu kävi silti!

Olimme noihin miehen serkun häihin menossa ja mies kävi vaateostoksilla. Minä näin siellä ihanan solmion ja sanoin, että ostetaan tuo sulle. Yleensä mies on aika innokas seuraamaan mun neuvoa, mutta nyt nousi tie pystyyn! "Ei osteta" sanoi mies. Minä sitten vähän ihmettelin kun kauppasta ulos tulimme, että mikäs tuli. Kuulemma se vaaleanpunainen solmio on 'hinttimäinen'! Hih! Jotenkin mua huvitti.. mies aina sanoo ettei häntä se haittaa kuka kenenkin kanssa makaa ja jos on kaksi suostuvaa aikuista niin siitä vaan. ;) Mutta kuitenkin - hinttimäinen hän ei tahdo olla. Sitten aloin vähän miettiä. Miehellä on kauheasti tosi TYLSÄN värisiä vaatteita! On harmaata, mustaa, hiekanväriä. Ja lompakko ja salkku on mustat. Minä sitten kysyin vähän siitä.. niin mies sanoi että esim. pinkki lompakko olisi HINTTIMÄINEN sekin! :) Ha-haa!

Oikeastaan on hyvä tietää nyt, ettei hän pidä pastellista. Etten sitten vaikka osta jotain sellaista pastellivaatetta lahjaksi! Olen nähnyt aika nättejä neuleita, sellaisia joissa on vaaleanpunaista ja harmaata - ne ovat miesten neuleita siis - ja olen miettinyt sellaisen ostamista joskus.. mutta nyt en osta, jos ei hän pidä.. :( Tavallaan kyllä säälittää ja suututtaa, johan semmoisesta värivalikoimasta [ankeasta siis!] tulee DEPRESSIO!

Onkohan suurimmalla osalla miehistä joku homokammo sittenkin? Vaikkei heillä olisi mitään homoja vastaan. Mieskin nuorena oli tavallaan kaveri, tai siis ainakin tuttu, yhden homon kanssa eikä pitänyt sitä minään. Se oli jonkun hänen serkkunsa kautta.

Sukliksen värimaailma

Itse pyrin ainakin käyttämään värejä! Kirkkaan keltainen ei sovi mulle, vaikka pidän sen katsomisesta. Siksi en siis osta sitä vaatekaupassa. Tumma, vahva violetti sopii mulle, mutta vaalea sinikellon liila taas ei! :( Mulla on silti yksi semmoinen poolopaita. ;) Kun käytän sitä, niin tiedän etten näytä hyvältä, mutta rakastan vain sitä väriä niin!

En osaisi olla pelkästään mustassa tai harmaassa! :( Tarvitsen joskus jotain oikein hattaramaisen pehmeää pastellia. Tulee pehmoinen olo, kuin sisällä olisi pumpulia.

Yhdessä vaiheessa suosin kirkkaan punaista. Nyt en oikeastaan enää, se vaatisi aika vahvan huulipunan ja en mielellään enää käytä ihan kirkkaan punaista puulihunaa, huulipunaa. ;) Kirkkaan punaisessa tuli vamppiolo. Se oli viettelysvaatetusta.

Sinistä en viitsi usein käyttää - paitsi pastellia, baby blue'a. :) Laivastonsinisen olen jättänyt melkein kokonaan pois, se on niin sovinnollinen ja konservatiivinen väri, jotenkin.. Ja kai osittain siksikin vieron sitä, kun Muori yhteen aikaan aina tuputti mulle kaikkea navy blue'a. :(

Vihreästä suosin metsänvihreää, pullonvihreää ja sitten mintunvihreää. Oliivinvihreässä näytän tosi hyvältä - mulla on semmoinen toppatakkikin - mutta en niin paljon viihdy siinä.

Ruskea on yksi suosikkivärini nykyisin. Mutta montaa sellaista vaatetta mulla ei silti ole - olisiko niitä vähän vaikea löytää? Kirppareilta siis..

Harmaa - joo miksi ei, helmenharmaana, heleänä. Ei lyijynharmaana ja raskaana. Eikä usein.

Luonnonvalkea on kiva myös, mutta sitäkään ei usein viitsi käyttää. Se on kuin olisi kaikki värit huuhdottu pois. Hiottu seinä odottamassa persoonallisuutta, uusia värejä itseensä. Odotuskannalla olemista.

Kun käyttää jotain tiettyä väriä, niin se vahvistaa ainakin mulla jotain tiettyä piirrettä persoonallisuudessa. Mustassa ja harmaassa olen asialinjalla. Vaaleanpunaisessa romantikko, pehmeä - haavoitettavakin. Vihreässä tuntuu kuin luonto tulisi suoraan sisään, astuisi persoonan raameista sisään sydämeen. Ruskeassa olo on reipas ja käytännöllinen.

Mulla on ystävä, joka käyttää surutta niitäkin värejä, jotka hälle ei sovi. Hän tekee niin, koska pitää niistä väreistä ja jollain hullulla tavalla ne .. SOPIVAT hänelle, vaikkeivat sovi hänelle yhtään? :) Paradoksaaaaaaalista! Hänellä on se oma tunnistettava tyylinsä..

Mässäilyn strategiaa

Ajattelinkin keskittyä ihan tietoisesti ajattelemaan sitä Lindtin suklaarasiaa [kts. edellinen postaus], niin en ehkä sitten muuten vatkaa näitä tulevia mässysuunnitelmia.. parempi pitää mieli kiinni yhdessä kohteessa vain.

Mietin pitäisikö leipoa tuota Mimmi Mutikaisen blogissa ollutta ja monessa blogissa jo kiertänyttä rahkispiirakkaa seuraavaksi? Ananasversiona.