Vartalo

Kuka senkin sanoi, että vartalon on oltava poikamainen ja kova? Minä en muista, kukaan ei kai varsinaisesti sanonut niin - Äetmuori jankkasi vain sitä että on oltava HOIKKA - mutta siihenhän se johtaa, hoikkuuden ihannointi, poikamaisuuteen ja kovuuteen. Vaatteet ei istu hyvin, jos on muotoja, rinnat ja lantio pitää olla minimissään. Kuin lapsella. Siksikö muuten Muori aina ilmaisi vihaa ja halveksuntaa, jos Siukku tai minä lihoimme - hän halusi/haluaa nähdä meidät aina LAPSINA? Tai ainakin mut, nuorimmaisensa.

Eniten hyväksyntää saan Muorilta silloin kun käyttäydyn lapsekkaasti. Hän ei siedä ajatusta Sukliksesta Aikuisena Naisena. Joskus mietin mitä hän tuumaisi tästä blogista. Varmaan säntäisi kommenttiosastoon [jos siis osaisi käyttää tietokonetta, mitä hän ei osaa] ja sanoisi että kuulkaas älkää te uskoko noita hulluja juttuja, mikään ei ole totta, Suklis on HULLU!! Ja valehtelija kaupan päälle.

Tajusin tänään yhden toisenkin yksinkertaisen jutun. Se miksi olen niin arka ja pelokas ihmissuhteissa [en uskalla oikein ehdottaa tapaamisia, pelkään olevani kummallinen/tyhmä ihmisten seurassa] johtuu siitä, että siihen mut on sanallisesti opetettu. Joku toinen voisi ajatella että no voi jee, onpas simppeli 'totuus' oivallettavaksi. Mutta en aiemmin muistellut lapsuuteni palautteita.. En oikeastaan KOSKAAN saanut sellaista palautetta Muorilta [Isukki ei edes kunnolla ollut mukana perhe-elämässä joten se HÄNESTÄ], että olisin puhunut hyvin seurassa tai ollut hyväksytty. Siksi kai sitten 'kutistuin', muutuin hiljaiseksi, punnitsin joka sanaani ennen kuin sanoin sen ja mieluiten olin aina hiljaa. Etten tekisi 'virheitä' - siis virheitä Muorin mielestä.

Mutta mitäs jos Muori olikin väärässä? Entä jos EN ollut yhtään omituinen tai tyhmä, vaan ihan normaali? Entäs jos hänellä oli vain se yksi kriteeri - omansa - minkä mukaan arvostella ihmisten puheita ja mielipiteitä?? Ja kaikki siitä poikkeava on outoa tai tyhmää? Niinhän Muori ajattelee KAIKESTA yhä. Jos on eri mieltä kuin hän, niin on hullu/tyhmä/outo! Se koskee muitakin kuin minua, se ulottuu ihan kaikkiin ihmisiin hänen tapauksessaan!

Kai sitten omaksuin Muorin näkemyksen ihannevartalostakin. Ja olemalla siro saa ainakin jotain positiivista huomiota. Kaikki ihmettelee, kuinka voit pysyä solakkana ja niin edelleen. Vaikken minä edes ole mikään solakka, en TODELLAKAAN. Hierojani niin sanoo ja jotkut harrastuskaverit. Mutta ei se ole totta. Itse näen itseni pulleuteen taipuvana normaalina naaraana. Se on ihan sama onko vaatekoko 34 tai 36, silti näen sellaisena itseni. Pursuilevana. Liiallisena. On kuin jossain olisi rajat, piirretty katkoviiva jonka sisälle minun pitäisi mahtua, mutta en koe mahtuvani. Fyysisesti voin mahtua, mutta henkisesti EN. Voin olla normaali kropaltani, mutta henkisesti olen kai aika paljon rajojen ulkopuolella, toisin sanoen outo ja sopimaton.

Jos pidän itseni kurissa fyysisesti, niin ehkä se tarkoittaa että olen henkisestiKIN normaali? No, en tiedä.. Joskus mun on kyllä vaikeaa muistaa syödä, siis ihan RUOKAA, lähinnä himoni kohdistuvat mässyttelyihin. Mässy vaatii vastapainokseen paastoa ja kuria, koska muuten se ei tuntuisi miltään! Tahdon maksimoida mässyilyn vaikutuksen.

Yleistä outoilua

Kirjoitin viime yönä kirjeen jollekin tuntemattomalle. Lähetän sen tässä lähipäivinä. Se on ihan vain.. no, KIRJE. Kerron siinä vähän itsestäni.. kerron että haluan vain kontaktin. Johonkin, jota en koskaan tule tuntemaan. [OU-TO-A!!] Kirjoitin käsin. Aion vähän niin kuin arpapelillä valita vastaanottajan, sen on oltava joku ihan vieras ja toiselta puolelta Suomea! :) Kirjoitin myös että toivon sen ihmisen [joka kirjeen saa] olevan onnellinen! En minä tiedä miksi kirjoitin.

Mies sanoi että veisit sen kirjeen LÄÄKÄRILLE! :( Turhan vahvasti sanottu! Kai me kaikki haemme kontaktia? Mies saa sitä työpaikalla. :( Vaikka ei hän ole mikään 'seukunnälkäinen' (seukku on hirviökieltä ja tarkoittaa seuraa). Miehelläkin on semmoista, että jotkut hänen työkavereistaan ovat FaceBookissa, mutta hän ei lisää heitä kavereikseen! Eivätkä he häntä. Joskus epäilen, että häntä pidetään töissä värittömänä tai tylsänä, koska hän on aika ujo eikä korosta itseään seurassa. 'Hyvä seuramies' on semmoinen tarinaniskijä ja suupaltti. Mies ei ole kumpaakaan!