Häät hirviön näkökulmasta

Olimme miehen serkun häissä. Mitähän tuohon sanoisi? Ihmettelen jos oikeasti oli hääsuunnittelijaa käytetty, niin kuin sanoivat. Missään sitä ei nimittäin huomannut - häät olivat tismalleen samanlaiset kuin kaikki muutkin häät miehen suvussa. ;) Olisi siis ainakin rahaa säästynyt jos olisi jättänyt koko suunnittelijan pois, kun ei siitä sitten mitään hyötyä ollut.

En ole varma pidänkö tästä nykyisestä suuntauksesta, että koko hääjuhla on koordinoitu kuin joku kuviokellunta. Bestman sitten joka viiden minuutin välein 'tiedottaa' tuosta tai tästä asiasta. Kun se oli tapahtunut pari kertaa, niin vielä hymyilytti, mutta mitä pitemmälle ilta eteni niin sen ahdistuneempi olo tuli. En tiedä tekikö pestmän sen tarkoituksella, oliko se huumoria vai oliko se vahinko, kun hän käytti toistuvasti ilmaisua 'saatte'. "Nyt saatte hakea toisen kierroksen ruokaa.." "Nyt on hääkahvin ja kakun aika, ensin aloittaa morsiuspari perheineen [älä, ihanko totta???] ja sitten saa hääväki mennä pöytäkunnittain ottamaan.."

Huomasi aika tarkkaan, että kyseessä oli kahden perfektionistin juhla. Siinä ei sinänsä ole mitään PAHAA, eikä se tarkoita että nuo häät olisivat olleet jotenkin epäonnistuneet - päinvastoin uskon tulevaisuudessa miehen suvun viittaavan niihin 'onnistuneina häinä', mikä siis tarkoittaa juuri sitä että ne ovat tismalleen samanlaiset kuin muillakin ja että on O H J E L M A A eli juuri sitä bestmanin juontoa ja puuduttavia 'tietokilpailuja' tyyliin "tiesitkö mitä morsian-maija sanoi sulhas-sepolle heidän tavatessaan 12. kertaa Pihtiputaan juna-asemalla?" Hoh-hoijaa. Kun on kaksi A4-arkkia tuollaisia kysymyksiä pohtinut, niin jotenkin tuntuu kuin päässä soisi. Sitten oikeat vastaukset käydään läpi puuduttavan hiiii-ttaaaass-tttiiii...

Jaa, ja nyt tietysti joku läskipää sanoo että 'olet vaan kade'. Vaan enpä ole. Olen ollut aika monissa häissä elämäni aikana, parhaimmat niistä ovat mielestäni olleet serkkuni häät vuonna -91 ja sitten erään ystäväni häät vuonna -94. Huonoimpia häitä en osaa sanoa, en ole tainnut sellaisissa ollakaan. Häissä on aina kaunista se, että ihmiset edes YRITTÄVÄT sitoutua toisiinsa. Ei siihen tietenkään välttämättä mitään avioliittoakaan tarvita, mutta mun mielestä se on kaunis symbolinen teko. Ja pääsääntöisesti morsian ja sulhanen ovat nuoria (20-35 vuotta kai on se ikähaitari noin keskimääräisissä häissä) ja kauniita.

Mitä vanhemmaksi tulen niin sen huonommin vain kestän sellaista täydellistä välittömyyden puutetta, joka joissain ihmisissä on. Se että mennään kuviot läpi hampaat irvessä. Tuolla vihittävät olivat kolmekymppisiä, tavallaan ihmettelin että he halusivat häät joita voisin kuvitella kaksikymppisen toivovan. Siinä iässähän on tärkeää se prinsessamekko ja häätietokilpailut ja muut kisailut. Ehkä kestää aika kauan ennen kuin hääperinteet tästä muuttuvat. Itse uskon niiden muuttuvan, koska ihmiset oikeasti menevät naimisiin aina vain myöhemmin ja myöhemmin ja unelmat muuttuvat vanhetessa.

Saimme taas oikein kunnon ällistelyt osaksemme, kun lähdimme 'jo' klo 22. Sitä ei koskaan lakata ihmettelemästä, että miten me emme viihdy koskaan pitempään. Meillä vain oli aika pitkä matka takaisin ja jos nyt suoraan sanotaan, niin ei ole aina hurjan helppoa seurustella ihmisten kanssa, joita me miehen kanssa on edellisen kerran nähty esim. 10 vuotta sitten VILAHDUKSELTA. Ei ole paljonkaan merkityksellistä sanottavaa. Siinä sitten vaan listataan läpi ihmisten jälkikasvun syntymävuodet ja koulunkäynnit ja vanhemman polven sairastelut ja krempat.

Muuten: ei yhtä ainutta kysymystä työtilanteesta. ;) Sen lasken aika isoksi plussaksi lauantaille! Hih, taisivat sittenkin olla yhdet parhaimmista häistä joissa olen ollut. ;)

Mies syöttää hirviötään

Olimme miehen kanssa Mäkkärillä tänään. Söin Chicken El Maco-aterian, se on suosikkini. Sitten menimme yhteen karkkikauppaan ja kas, siellä oli Lindtin sukulaatirasia alessa. Alle viisi euroa! No, mies sitten sanoi, että ostetaan tuo sulle. :) Ja ostimme! Aloitin sen heti ja on tainnut jo puolet mennä.. :( On se vain niin hyvää!

Katsoimme miehen kanssa sellaisen elokuvan kuin 'Marttyyrit'. Se on ranskalainen kauhuelokuva ja varoitan vaan: se oli tosi syvältä. P-ka. Ei kauhea, ei järkyttävä, vaan vain tosi järjetön ja kyllästyttävä tekele. Muka 2 ihmistä on pyörtynyt sitä katsoessa, mutta mä uskon että joko ne ovat sammahtaneet IKÄVYSTYMISESTÄ, tai sitten se on joku mainoskikka. Ei pyörryttänyt tätä tyttöä, ei sitten tippaakaan. Jos tahdot ikävystyä kunnolla, niin osta vaan mokoma. Siinä meni 15-16 euroa ainakin meillä ihan taivaan tuuliin. Hulluja olimme kun ostimme, mutta se oli HERÄTEOSTOS.

Sitten vielä sen verran sanon, että kuten ajattelinkin ei Maraboun Digestive ole yhtään niin hyvää kuin Fazerin keksicrisp. Jotenkin en pidä Maran maitosuklaasta, se on liian vaaleaa tai makeaa! Ja se keksi siinä on liian isoa rouhoa mun makuun! Fazulla se on parempaa, sellaista murumaista. Kyllä Maran Diggeäkin silti syö, en sitä sano, mutta en osta toiste.