Itkemisen häpeä

Minusta on aina tuntunut jotenkin häpeälliseltä itkeä. Olen osannut nauraa, mutta itku on vaikeaa. On vaikea osoittaa olevansa haavoittuva ja heikko, sellaisen merkiksi itku usein ymmärretään. En tiedä mistä tämä oikein on tullut, mutta niin pitkään kuin muistan, niin en ole osannut itkeä julkisesti [ts. toisten nähden, oli katsojia vain yksi tai useampia!]. Jopa lapsena oli niin!

Kai sain sellaisen kasvatuksen, että itketä ei. Vähän kummallista, kun kuitenkin olin tyttö [ja nyt olen nainen]. Tytöille kai itkeminen voi olla 'hyväksyttävää'.. mun kuitenkin piti oman ymmärrykseni mukaan olla parkumatta. Ja sama jatkuu yhä! Pelkään kai että jos osoitan heikkouden itkiessäni, niin sitten mut ainakin raadellaan kappaleiksi. [Saatetaan tietty raadella muutenkin, mutta itku varmistaa sen, se on antautumisele.]

Kadehdin ja samalla suhtaudun jollain kauhunsekaisella kunnioituksella ihmiseen, joka voi noin vaan pillahtaa itkuun jonkun toisen edessä. Vähän pelkään sellaista, koska mulle sellainen näyttää vähän hallitsemattomalta. Mietin että mitähän tuo ihminen tekee SEURAAVAKSI! Mutta suurin tunne on kyllä KATEUS. Haluaisin itsekin osata. Mutta en osaa.. pitäisikö sitten alkaa TEKOITKUA vääntää? :( Miksi, MIKSI mun on oltava näin lukossa???

Miksi kyyneleet on mulle jotain pissatippoihin tai kakkapökäleisiin verrattava..? Miksi julkinen itku on päässäni samaa kuin julkinen oksentaminen? Miksi en suhtaudu samoin nauruun?

Tavallaan harmi kun en pääse mihinkään terapioihin [en siis ainakaan terv. keskuksen kautta]. Olisi aika mielenkiintoista tietää mitä sieltä mielen syövereistä löytyy. Olisi kai pitänyt mennä silloin kun olisin päässyt johonkin analyysiin tms. Mutta en silloin ollut valmis.. No, nyt on ainakin selvää, että terv. keskuksen kautta en saa kuin niitä masennuslääkkeitä, se on se hoito. Eikä se haittaa tietysti, koska ne lääkkeet ovat niin riivatun hyviä! Mutta onhan se tietty ongelma, jos keskitytään vaan jonkun ongelman oireisiin eikä syihin. Sittenhän kai ne ongelmat voi PALATA sitten kun [=jos!] lopetan lääkkeet. Ei siksi että tekisi mieli lopettaa niitä nyt kun olen huomannut miten paljon apua niistä on! Kyllä suosittelen ehdottomasti useamman merkin koettamista! Mullakaan ei Zoloft [Hexal halpisversiona myöhemmin] tehnyt juuri kummia, mutta Citalopramit ovat kuin taivaan lahja!

Kunpa joku opettaisi mut itkemään. Osaan itkeä yksin.. ja miehen nähden.. mutta muiden en! Pitäisi kai kerran PARKAISTA julkisesti ennen kuin kuolema Sukliksen korjaa. :) Hih, kaikkea pitää koettaa kerran!

Kokeilemisesta puheen ollen: kuulin jokin aika sitten ettei Siukku ole kokeillut kertaakaan tupakanpolttoa! Se vasta on harvinaista. Anoppikaan ei ole kertaakaan kokeillut. Itse olen.. useinkin, joskus lukion 3:lla polttelin satunnaisesti.. ja useamminkin, muttei mitään riippuvuutta siitä tullut. Sellaisia aamusavuja välillä ennen kouluun menoa ja hermosavut ennen ruotsin ja matikan tunteja. :) Ja sitten tietysti kun oltiin juhlimassa kavereiden kanssa ulkona. Olihan se tyhmää, mutta alle 2-kymppinen harvoin on mikään buddha noin viisausmielessä.

22 tuntia ja hirviön hetki lyö!

Lääh, slurps, puuh, äh.. 22 tuntia enää ja sitten on Hirviön Aika! Koti on taas puhdas ja puunattu ja nautin siitä. Ajattelin ostaa huomenissa semmoisen Iloleipurien 15 senttimetrin halkaisijaltaan olevan irtopohjavuoan Prismasta. Jos siis siellä Prismelissä on niitä NYT, on ainakin OLLUT ennen. Kai se vaan pitää hyväksyä, että mun pitää tehdä pikku kakkusia, muuten ne ei mene ja en pysty enää paljonkaan herkkuilemaan. :(

Ajattelinkin tällä kertaa tehdä semmoisen itse kehittelemäni sitruunajuustokakun. Pidän sitruunan mausta leivonnaisissa. Tuon ohjeen olen ihan kehittänyt pientä vuokaa varten. Yleensä olen tehnyt sen sellaiseen tyhmään Brunon 17 cm:n vuokaan, mutta äkkiäkös tuon pienempäänkin tekaisee! Ja ne Brunon pahvivuoat on epäekoloogisia ja muutenkin.. kyllä on parempi ostaa kestovuoka ja unohtaa bruuuuunot. :)

En ole kauheasti hamstrannut suklaatia. Sen Dove-patukan ostin. Ja sitten Lidlistä vähän. :( Piti saada semmoinen Lidlin pähkinä-crisp-valkosuklaalevy! On se vaan niin hyvää. Marmeladia ostin kyllä tuossa vähän aikaa sitten, koska sitä on oltava MÄSSYSSÄ!

Lääh, en unta mä varmaan saa, kun näin odotuksen kiihkossa elän!