Kuinka rakkaus alkaa?

Mulla kiinnostus/rakkaus buddhalaisuuteen alkoi vähän kornilla tavalla. Luin joskus 12-vuotiaana sellaisen kirjan kuin "Valkoinen demoni". Muistan sen kirjan, koska OKSENSIN sen päälle [kuinkas muutenkaan]. Olin silloin sairaalassa.. olin siis 12.. multa testattiin syitä aina toistuviin virtsatietulehduksiin ja tuo kirja oli mukanani. Siinä mielessä onnetonta, että sain paljon ulostuslääkkeitä ja peräruiskeen [annettuna muuten aamulla, joskus kai n. klo 6, kun olin vielä UNESSA - kuvitelkaas, miten reagoi 12-vuotias kun joku tulee ilmoittamatta hipelöimään - mun mielestä se oli ja ON epäeettistä.. siitä viis nyt..] ja sitten ne yhdessä vaikuttivat niin, että tuli tavaraa molemmista päistä. Yllättäen! Mulle ei myöskään kerrottu mitä ne tabletit oli, joita sain. Ne olivat ulostuslääkettä, laksatiivia. Ne ja se peräruiske oikeasti pistivät systeemini sekaisin.

No kuitenkin, se "Valkoinen demoni" on jännittävä ja romanttinenkin. Jälkeenpäin tosin sain tietää kirjoittajan olevan oikeasti se sama ihminen, joka kirjoitti modesty blaiset, joten se vähän laski tunnelmaa. ;) Mutta silloin 12-vuotiaana eläydyin täysillä orvon Janin kohtaloihin.

Jani muisti ainoastaan elämänsä erään brittiläisen aliupseerin "tyttärenä". Hänellä ei ollut aavistustakaan, että hänen ottoisänsä oli joutunut ottamaan hänet, intialaisen prinsessan, turviinsa, jotteivat katalat sukulaiset olisi tappaneet häntä. Totuus selviää vasta myöhemmin.. Ja Jani joutuu hengenvaaraan, joutuu kohtaamaan valkoisen demonin [joka on hänen ystäväänsä piinaava ja hyväksikäyttävä, pimeitä voimia palvova mies] ja joutuu palaamaan takaisin juurilleen, Intiaan.. tietysti siinä on myös rakkautta.. Jani rakastuu brittiupseeriin ja menee hänen kanssaan naimisiin. Mutta vaara on todellinen.. Jani hädin tuskin selviää!

Se oli muuten Muorin kirja, tuo "Valkoinen demoni" - tavallaan aika ironista, että Muorin kirja innosti mua tutustumaan Idän uskontoihin ja alkamaan kannattaa niitä. Siis ainakin jossain määrin! En kuulu mihinkään ryhmittymään.. kirkosta en ole VIELÄ eronnut, mutta saattaa olla että hyvinkin.. Mua ahdistaa ajatus ristiinnaulitusta. :( Ja on siinä muutakin hämärää..

Niin, tuo "Valkoisen demonin" maailma kiehtoi mua, ja vaikka YRJÖSINKIN kirjan päälle siellä saakelin sairaalassa, niin jatkoin sen lukemista [joku muuten sen mulle siivosi, olisko ollut joku perushoitaja, kun menin hoitsujen huoneeseen sanomaan miten oli käynyt .. siis että oli kakka housussa ja yrjöt seinillä, jippii...].

Sairaalassa muuten mun virtsaputken kautta rakkoon työnnettiin KATETRI. Se koski. Kivuliasta oli. Ei mitään puudutuksia. Sinne ruiskutettiin kylmää, niin KYLMÄÄ varjoainetta, jotta nähtiin miten mun virtsarakko ja putki toimii. :( Se ei ollut mikään ihana kokemus.

Mutta valkoisesta demosta opin itsehillintää. Buddhalaisia hyveitä. ;) Se kirja on nyt mun kirjahyllyssä. Pitää varmaan lukea uudelleen. Olkoon vaan romanttista roskafantasiaa, mutta mulle se oli TÄRKEÄ. Mistä sitä tietää minne mikäkin juttu ihmisen vie!

Vuorokausi vaihtunut on - on tunnustusten aika!

Ostin tänään Wienernougat-rasian JA Maraboun Digestive-suklaata JA Pigall-patukan! Tuomitkoon ken voi!! Niin joo, ja enää 1 kokonainen vuorokausi.. kunnes SYÖN ne!