Tänään totuus pullahti ulos suustani! Mies sanoi että se hänen morsian-serkkunsa oli ollut tosi ilahtunut kun oli kuullut kaasoltaan, että mekin olemme tulossa. Minä aloin sitten sitä jaanata, että ei VOI olla iloinen, varmaan vaan velvollisuudesta kutsui meidät, mua nolottaa jne. jne. Mies oikein hymähti, että sulle varmaan on mahdotonta uskoa joidenkin ihmisten oikeasti ilahtuvan toisten näkemisestä, vaikka siis ei olisi kuin hyvänpäivän tuttu. Minä korjasin, että itsekin ilahdun kun näen ihmisiä, uskon ihmisten ilahtuvan, mutta en usko heidän ilahtuvan MINUN näkemisestäni. Koska olen niin kummallinen ja outo. Pelkään kai että se kummallisuus tunkee huokosistani ulos. Etten voi sitä salata. Siksi joskus pukeudunkin kaikkiin juhliin aika konservatiivisesti, koetan kai sillä lailla 'naamioitua'!
Olen tottunut itsehalveksuntaan. Varmaan sekin tulee lapsuuskodista. Äetmuori ajattelee ja tekee sen myös selväksi, että hänen mielestään olen hullu. Näen muka "unia" [sotken unen ja haaveet] ja mun näkemyksiin tai muistoihin ei voi luottaa. Hämmästys on suuri, jos joku muu sanoo muistavansa jonkun asian ihan samalla tavalla kuin minä. Tuntuu kummalliselta, että Muori on valmis pitämään ketä tahansa vierastakin ihmistä täysijärkisempänä kuin mua.
Mutta samapa tuo. Tiedän senkin, että kun viikolla soitan velvollisuuspuhelun Muorille ja kerron häistä, niin saan kuulla miljoonat epäilykset siitä, osaanko pukeutua sinne ja osaanko laittaa tukkani oikein [ja Muori antaa ymmärtää, että en osaa, että päädyn joka tapauksessa näyttämään tyhmältä tai hullulta]. Mitäpä ihminen ollenkaan tekisi ilman perhettä ja sen antamaa tukea! ;)
5 kokonaista vuorokautta - -
- - ja luvassa on herkkuilua! Alkoikin tehdä mieli Daim-rakeita. Niitä sellaisia pussissa myytäviä pieniä.. Ne ovat aika hyviä. En ole varmaan pariin vuoteen niitä syönyt. Joskus ne rakeet tuntuvat liian kovilta hampaisiin! :( Silti ovat nameja. Pitäisiköhän hankkia niitä seuraavaan herkkujerkkuiluun? Mietin Pigall-patukankin ostamista, vaikka viimeksi kun söin sellaista [siitäkin on aikaa], niin ällötti. Se oli niin rasvaista ja imelää.. jollakin lailla.. :( Mutta nyt tuntuu, kuin voisi taas Pigall mennä. Hassua miten jotkut herkut on sellaisia kausiluonteisia. Niin on Daim-rae ja Pigallkin. Niitä voi syödä joskus.. sitten pitää pitää paussi.. sitten ne maistuvat taas!
Taitaa Sukliksella olla pian kaappi täynnä suklaatia, sellaiset on jutut. ;)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti