lauantai 25. lokakuuta 2008

Ei mennyt Neukkula nurin, vai?



Varoituksen sana. Yllä olevassa kuvassa on suklaarasia Lidlistä. Palace: Belgian Pralines. Laitoin oikein kuvan, että tietävät mahdolliset lukijat varoa ostamasta tätä. Oli nimittäin kauhea kokemus.

MÄSSY on alkanut. Iskin toiveikkaana hampaani tähän 3 euroa 30 centtiä maksaneeseen hankintaan (pitihän tietysti pitää Lidl-lauantai) ja voi ihmettä sentään. Belgia ei ihan ensimmäiseksi tullut mausta mieleen, vaan lähinnä ne surulliset suklaatit, joita Leningradin Ludmilat ja Moskovan Marinat pupelsivat vielä 80-luvulla ennen kuin koko putiikki meni nurin. Jep, nostalginen makumatka wanhaan kunnon Neukkulaan, niin voisin tätä rasiaa kuvailla. Toinen vaihtoehto on Puola. Jos joku sanoisi suklaan olevan puolalaista niin uskoisin täysillä.

Jo konvehtien asettelu rasiassa on karu, halpa, itäblokkimainen: rasia avataan sivusta ja siinä on kaksi rämisevää kerrosta. Elämys ei ole esteettinen. Suklaiden täytemaut ovat valtavan voimakkaita ja rasvaisia. Konvehdit itsessään ovat isoja, liian isoja makuuni. Kouluarvosanalla nelosesta kymppiin tämä reputtaisi kyllä selvästi. Jäisi alle Panda-tason.

Mainittakoon se, että kuvassa olevat Samban neekerinpusut ovat todella hyviä, eivätkä ne ole Lidlistä vaan Honkkarista (Hong Kong-tavaratalo). Nuo sambat ovat mielestäni parempia kuin Brunbergit..

Ei kommentteja: