Suklaahirviö alkaa kommariksi?

No tietysti juu alkoivat jo MÄSSYhaaveet. Melko todennäköisesti perkaan kaappeja, heitän pois vanhoja suklaateja ja menen Lidliin ostoksille, vaikka kuinka yritin itseäni estää. Tunnen sen jo ilmassa, se on väistämätöntä. Minun on vain pakko saada sellainen Lidlin suklaatirasia, jossa on monenlaista makua. Odottakaas vaan kun tulee lauantai. Se ei ole MÄSSYlauantai, vaan ihan tuollainen tavallinen väliviikon lauantai. Mutta silloin on aikaa ja mahdollisuuksia ostella, ihan sitä seuraavaa viikonloppua ajatellen! Lidliin tieni käy!

Se kommarius?

Suklaahirviö ei ole kovin poliittinen ihminen. Oikeastaan ei ollenkaan. Nytkin on kunnallisvaalimainosta tupannut sisään ovista ja ikkunoista, silti en tiedä ketä äänestää. Kotona meillä halveksittiin sitä, jos joku ei äänestänyt. Aina piti äänestää, vaikka sitten aku ankkaa.

Nyt itse vanhempana olen alkanut kyseenalaistaa tuon kotini asenteen. Miksi pitää äänestää, jos ei tunne ketään ehdokasta, kaikkien tausta ja entiset luottamustoimet ovat samaa jiiba-jaabaa ja hölpönpölppöä? Pitääkö oikeasti antaa ääni jollekin tyypille ja olla vaikuttunut, kun kaveri on ollut sosiaalilautakunnassa luottamustoimessa? Takaako se jotenkin että se ihminen ajaa asioita hyvin?

Joskus minun on ikävä Neuvostoliittoa. Tuntuu että Neukkulan romahtamisen jälkeen maailmassa on vain yksi totuus ja se on raaka kilpailu. Ulkoistamiset, irtisanomiset, työnantajan markkinat. Eivät voitot vaan sikasuuret voitot. Mitä meidänkin maallemme käy jos kaikki työpaikat siirretään täältä Aasiaan? Kun Neuvostoliitto oli pystyssä, niin ainakin sitä voitiin käyttää vähän kuin lyömäaseena ja se vähän hillitsi tätä yletöntä voiton saalistamista. Se oli kilpaileva talousjärjestelmä, haastaja tälle meidän systeemille.

Neuvosto-Virossakin ihminen sai heti töitä valmistuttuaan. Monesti tultiin suoraan oppilaitoksista kyselemään. Palkat olivat useimmiten surkeita, ei niillä juuri elänyt, mutta silloin kaikilla edes OLI töitä. Nykyisin Suomessa joudut kauheaan viidakkoon jos haet työtä. Sinun on markkinoitava itseäsi hampaat irvessä ja olet ihan yksin koko hakuprosessissa. Silti jopa pitkälle koulutettujen työttömyys on rajua. Meidän alueella jopa insinöörit ja vastaavat käytännön koulutetut ovat suuressa määrin työttöminä, neljännes akateemisesta työttömyydestä muodostuu heistä.

Minua ahdistaa tämä että ihmisiä koulutetaan, mutta työllistetä ei. Kuinka voi elää? Kuinka voi ottaa lainaa ja opiskella sillä ja sitten ei tietoa mistään työstä? Toisaalta miksi edes kouluttaa itseään ja opiskella peruskoulun jälkeen, jos kuitenkin joutuu tehtaalle kokoonpanohommiin? Niiden tekemiseen ei tarvita valkolakkia eikä maisterintutkintoa. Taisi olla Tuomas Enbusken ohjelmassa sekin totuus, ettei koulutus kannata. Ja eihän se kannata: vuosia vain menee opiskellessa ja ne vuodet ovat pois tienaamisesta. Lopulta kuitenkin päädyt liukuhihnatöihin, olit opiskellut tai et.

Vaikken ole poliittinen ihminen, niin joskus toivon että meillä olisi järjestelmä, joka takaisi ihmisille töitä. Otettakoon sitten vaikka Nallelta ja muilta ökyrikkailta siivu heidän voitoistaan ja annetaan nuorten työllistämiseen. Voi voi ökyparkaa, jos ei olekaan enää varaa ostaa vaimolle kuin 5 uutta minkkiturkkia per vuosi! Kun ennen oli 10.

Muutenkin on irvokasta, että joka työpaikka vain vähentää henkilöstöä ja ne vähät jäävät saavat tehdä työtä niska limassa. Miehen työpaikalla tilanne on tämä. Mies tekee nyt ne työt, joita ennen oli kaksi ihmistä tekemässä. Ei ihme jos on hermo kireällä aina välillä. Minä työtön lortti sen sijaan olen joutilaana.

Hain taas yhtä sellaista työpaikkaa, ihan muuten tehtaasta vaan. Enkä saanut. Että silleen.