Kivoja unia, kovaa todellisuutta

Heräsin juuri päiväunilta eli "päikkäreiltä"! Työtön lortti näes voi nukkua vaikka keskellä päivää.. Ja nukuinkin makeasti, kunnes mies herätti soittamalla. Hän soitti, koska halusi tietää mitä kaupasta pitää ostaa. Tein hänelle sähköpostilla kauppalapun. Meillä on tapana, että mies tekee aina maanantaina viikon ruokaostokset minun listani avulla. Hän on töissä kaupungissa, joten iso automarketti on hänelle ihan työmatkan varrella. Siellä on hyvät valikoimat.

Näin sellaista unta, että sain puhelinsoiton yhdestä hakemastani työpaikasta ja että he olivat kiinnostuneita minusta. Hah hah, varsinainen toiveuni. Mutta oli ikävä herätä kesken niin mukavasta unesta!

Tänään umpeutui erään toivetyöpaikkani hakuaika. Huomenna umpeutuu toinen. Molempiin olen laittanut hakemukset.. Täytyy kuitenkin varmaan taas alkaa roikkua Jobsafarin sivulla ja katsella uusia töitä. Kerran hain tehdastyötä, valvomaan jotain prosesseja. Se ei vaatinut mitään alan koulutusta tai kokemusta ("työhön opetetaan!") mutta en siitäkään kuullut mitään. Eivät edes vastanneet hakemukseeni. Minua ei ainakaan voi syyttää "kermaperseeksi", se on ruma ilmaus jolla tarkoitetaan ihmistä, joka hienostelee.. hakee esim. liian hienoja töitä ja sitten valittaa, kun ei saa.

Jostain luin ihan vähän aikaa sitten, että ihmisellä pitäisi olla OIKEUS työhön, oikeus kuulua johonkin yhteisöön (työyhteisöön) ja sillä lailla. Se kosketti kyllä. Kun olisikin niin. Minä mielelläni kuuluisin johonkin yhteisöön.. nyt en kuulu.. on usein aika tarpeeton olo. Meidän yhteiskunnassamme ihmistä mitataan tosi paljon työn kautta. Olet yhtä kuin työsi, olet yhtä kuin palkkasi. Pieni palkka/ei palkkaa = arvoton, iso palkka = arvokas ja merkittävä.

Mietin yhdessä vaiheessa leipuri-kondiittoriksi opiskelua, mutta se on tosi vaikeaa täällä maaseudulla. Minun romurauta ei kestäisi jatkuvaa kymmenien kilsojen ajoa. Eikä oikein olisi rahaakaan sellaiseen. Ja aikuisopiskelijalta vaaditaan kai jotain tiettyä aikaa (½ v. - 1 v.) työkokemusta vähintäänkin. Eli en pääse. Enkä taida olla tarpeeksi näppärä käsistäni. Jos siinä olisi joku pääsykoe niin reputtaisin! :) Joskus olen yrittänyt koristaa kermakakkua hedelmillä ja voi että kun ne lipsuvat sormista.. tippuvat miten sattuu kakun päälle!

MÄSSY on nyt ohi ja jotenkin senkin vuoksi on masentunut olo. Joskus tuntuu kuin nuo MÄSSYt toisivat enemmän masennusta kuin iloa. Touhu on aina valtava, mutta sitten lässähtää. Mutta kai se tästä vielä kohoaa. Huomasin taas kerran, että oikeastaan syön tosi VÄHÄN suklaata, outoa? En pysty kauhean suuriin määriin. Geisha-patukan vedin MÄSSYssä kokonaan. Ja sitten valkosuklaarusinoita, semmoista..

Uusi viikko, soittovelvollisuus

Uusi viikkokin on alkanut, pitäisi soittaa äetmuorille tänään tai huomenna. Siinä taas yksi aika masentava velvollisuus. Kun ei oikein tiedä mitä puhuisi. En tajua kuinka siukkuni voi soittaa sinne joka päivä. Mitä hän oikein puhuu muorin kanssa?? Mutta se on toisaalta eri juttu kun on lapset, niistä on aina jotain kerrottavaa. Minulla on vain paljon salattavaa, MÄSSYt, lapsettomuuden syyt, suruni työttömyyden johdosta yms. Olisi ihan hullu ajatus kertoa äetmuorille ja odottaa lohdutusta! Jotkut ihmiset kai voivat niin tehdä äitiensä kanssa. Minä saan aina vain sellaista moittimista. Jos sanon, että olen surullinen kun ei ole työtä, niin vastaus on:
- mitäs minä sanoin, kun tuommoista alaa aloit lukea!
- sinä et vaan hae tarpeeksi!
- sinä haet huonosti!
- menet työvoimatoimistoon ja vaadit niitä järjestämään sinulle työn! Sinä olet liian lepsu!
- mitäs asutte siellä maalla, ei siellä mitään töitä ole!
Eli mitä vaan sanon, niin kaikki on aina minun vikani. Siksipä en ole enää yli 10 vuoteen puhunut äetmuorille mistään TÄRKEÄSTÄ, en ole kertonut endosta, en siitä miksi olemme lapsettomia, en mielenterveysongelmien aikakaudesta, en tosiaan mistään. Puhutaan säästä ja päivän tapahtumista. Se on sellaista itsesuojelua minun puoleltani.

Senkin olen huomannut, että ei äetmuori tosiaankaan vävyistään tykkää, ei siukun miehestä eikä oikeastaan minunkaan miehestäni. Siukun mies H. on äidin mielestä tallukas ja laiskuri, sivistymätön ja omituisesta perheestä, kun hänen vanhempansa ovat uskovia, herätysliikkeeseen kuuluvia ihmisiä. H. itse ei ole siinä liikkeessä mukana. Minun mies taas on äidin mielestä myös kunnianhimoton ja "idiootti" niin kuin äetmuori kerran puhelimessa sanoi.

Mitähän hän tykkäisi siitä, jos H:n (siukun miehen) tai minun mieheni vanhemmat sanoisivat siukusta ja minusta yhtä rumasti? Mutta ei hän ajattele asiaa näin, ei ollenkaan.

Viimeksi äetmuorin luona huomasin, että hän oli laittanut kuvat isästä, siukusta ja minusta isolle pöydälle. Kuvat olivat siis semmoisia, että niissä ei ollut muita kuin me kolme. Vävyt ja lapsenlapset oli jätetty kokonaan pois. Tuntui vähän vaikealta kun mies oli mukana siellä, mitähän hänkin ajatteli. Varsinkin kun hänen vanhempansa kohtelevat minua aina niin kauniisti. Minä en tajua miksi vävyt ovat nyt niin huonoja äetmuorin mielestä. Joskus nuorena hän oli niin tyytyväistä niin tyytyväistä. Ja kuitenkin H. ja minun mies aina auttavat äetmuoria, asentavat digiboksit, tekevät kylppäriremontit yms. Mutta ei hän ole mistään niistä kiitollinen.