Suklishirviö torjuu Lidl-kiusauksen

Kävin Lidlissä. Aikomus oli ostaa joku sukurasia itselleni mutta ei herrajjumala niitä hintoja! Varsinainen halpiskauppa juu: ihan samaa hintatasoa noin suunnilleen olivat Lidlin laaturasiat kuin mitä ovat esim. Maraboun lootat viereisessä supermarketissa. Lidlissä on tosi pikkupussukoita ja nyssyköitä ja sitten sellaista arveluttavaa kamaa, joka onkin halvempaa. Mutta noin muuten - olen järkyttynyt!

Melkein 5 euroa alkoi tuntua järjettömältä hassaamiselta. Jätin ostamatta. Mutta vielä en osaa iloita itsekurista: huominen päivä on vielä edessä ja mistä sitä tietää, vaikka TAAS hiippailisin sinne Lidliin ja tekisin siellä pahojani. Eli ostaisin sittenkin törkeän kalliin rasian. On nimittäin joskus aiemminkin käynyt näin.. eli melttoan hinnoista ja sitten seuraavana päivänä olen iloisesti ostoksilla, eikä huolta huomisesta.

Kävin yhdessä lahjakaupassa ja sinne olivat myös saapuneet sesongin suklaat. Kathy'sin belgialaisia konvehteja, ostin niitä pari. Ja sitten sellaisia iiiiiisoja konvehteja.. Ostin yhden miehellekin, sellaisen appelsiinitäytteisen, mies kun pitää appesta. Appen ja suklaan yhdistelmä on hänestä se paras mahdollinen.

Se lahjakaupan myyjärouva on mukava ihminen. Osittain käyn siinä puodissa ihan siksikin, kun hänen kanssaan on kiva jutella. Hän on myös todellinen sukufani ja suree kovin ettei saa järjestettyä suklaatia läpi vuoden.

Näin Prismassa Milkan suklaarasian! Milkan lila kokoelma, tai joku sellainen oli nimeltään. Silloin sormia syyhytti.. sellaisen saatan hyvin huomenna ostaa, mutta luultavasti säästän sen jouluksi. Olen huomannut, että ulkomaiset joulusuklaat kannattaa ostaa kaupoista ajoissa! Kun ne loppuvat hyllystä [ja aina ne loppuvat] niin lisää ei tule. Kaupat eivät koskaan ota niitä valikoimiin paljon. Ne mieluummin panostavat paska-pandaan ja fuula-fazeriin.

P-Pandasta tulikin mieleeni, että nyt tajuan niiden rasioiden suuren suosion. Ne ovat aivan uskomattoman halpoja verrattuna muihin. Prismassa oli arkipöy - siis sorry, juhlapöydän "konvehteja" hintaan 3,10 euroa. Marabout ovat yli 5 euroa, ihan näin vertailun vuoksi. Eli kun saat lahjaksi Pandan niin kutsuttua suklaata, niin ainakin tiedät olevasi tosi merkityksetön lahjan antajalle, ellei hän oikeasti ole köyhä. Hän on sinulle hankkinut suunnilleen halvimman mahdollisen rasian ja arkisimman. Tai sitten hän ei ole sitä edes sinulle hankkinut, vaan saat sen saman rasian, jota on jo monissa kyläpaikoissa kierrätetty. Eikös vain lämmitäkin sydäntä?

No itse olen aina sanonut, että mieluummin tulkaa tyhjin käsin kuin Pandan kanssa. Tokihan meillä roskis tyhjennettään säännöllisesti, eli kaipa se rasia paikkansa aina löytää..

Pandan mainoksen läski nallekin saa minut murhanhimon valtaan!

Confetin vuoka (lisäys öiseen aikaan!)

Lisätäänpä tänne nyt sekin huomio, että kun tätä kirjoitan on kello 00:46. Eli elämme lauantaita! Hih, noin 23 tuntia MÄSSYYN! Alkaa juhlamieli tässä jo kerääntyä. Kauan tätä on odotettu. En tiedä miksi ostoksilla tänään tuli sellainen masentunut olo aika vahvasti. Kai nuo elintarvikkeiden hinnannousut ja kaiken kalleus surettivat.

Huomasin semmoisenkin jutun, että itse leipominen oikeasti kannattaa. Jos haluaa saada hyvää ja jos haluaa säästää. Kävin Aschanilla kuolaamassa leivoksia, sellaista teen usein, ja pieni palanen heikäläisten budapest-kääretorttua maksoi melkein 3 euroa. Myös leipomoiden juustokakut ovat kalliita. Tai jos haluaa vaikkapa pienen täyskärin, niin siitä saa varautua pulittamaan paljon. 6-8 hengen kakku saattaa olla lähemmäs 20 euroa. Sillä hinnalla leipoo aika paljon täytekakkua kotona.. :) Tietenkään kotona leivotun koristukset eivät välttämättä ole sitä luokkaa kuin konditoriassa, eivät ainakaan jos leipuri on laiska tai huono koristelemaan, kuten minä olen. Minulle maku on tärkeämpi kuin silmänruoka! Pidän eniten sellaisista kakkublogeistakin, joissa kakkujen maut ovat todellisen harrastuksen kohteena. Ihailen kyllä marsipaanitaiteilijoita ja muita pursottelijoita, mutta minusta mikään määrä pursotuksia ei tee kakusta hyvää, jos täyte on tavallista vattuhilloa. Mutta nämä ovat makuasioita!

Confetista tilaamani vuoka tuli tänään. Heti piti paketti avata ja tutkailla. Hyvältä vaikuttaa vuoka, mutta se on aika jäykkä käyttää. Mitä pienemmäksi haluaa ympärysmitan saada (se on säädettävä pohjaton vuoka, 18-30 cm:n kakuille), niin sen lujemmalle joutuvat sormet. Hieno se on silti. Toinen vähän yllättävä juttu oli se, ettei vuoka ole täydellinen ympyrä ainakaan silloin, kun se on pienimmilleen säädetty. Mutta se on kai luonnollista, kun se on tuollainen säädettävä. Mies sen oikeastaan huomasi, ettei ympyrä ole ihan ympyräinen. En luule normaalin ihmisen huomaavan sitä eroa, on se niin pieni kuitenkin. Mies nyt vain on semmoinen haukansilmä. ;)

Uskoisin ammattilaisten käyttävän juuri tällaisia vuokia! Mietimme miehen kanssa kuinka jättimäinen kakku tulisi, jos tekisi sillä 30 cm:n halkaisijalla! Sitä saisi syödä pitkään. Tosi hyvä juttu kyllä jos on tulossa suuret juhlat. Meillä on sellainen tilanne edessä ensi vuonna ja ehkä tuo iso halkaisija on silloin käytössä. Confetti ansaitsee suuren kiitoksen nopeasta toimituksesta.

Äiti ja mokkapalat/Tuulomantorttu

Lapsuudessani äiti teki pari kertaa tuulomantorttua tai mokkapaloja. Kerran pohja taisi olla vaalea ja kerran tumma. Sitten hän sanoi hukanneensa reseptin ja leivonta loppui siihen. Huvittavaa muuten, että otimme sen ihan tosissamme: äiti on hukannut reseptin eikä siksi voi leipoa. Ei tullut lasten mieleen sellainen vaihtoehto, että äiti olisi helposti voinut saada tortun ohjeen joltakin monista ystävättäristään. Minun lapsuudessa tuo leivonnainen oli vähän joka kodin bravuuri ja naiset vaihtelivat reseptejä ahkerasti.

Totuus siitäkin asiasta oli, ettei äiti halunnut leipoa, muttei tahtonut sanoa sitä meille suoraan. Hän ei myöskään koskaan ole ollut innostunut ruoanlaitosta. Meidän perheessä otettiin heti käyttöön kaikki mahdolliset einekset ja valmisruoat, kun sellaisia alkoi Suomeen tulla. Lapsuudesta muistan senkin, että muissa perheissä aina koko perhe istui aterialle, mutta meillä en muista äidin koskaan syöneen meidän muiden kanssa. Nykyisin hän varmaan olisi yksi meistä, joilla on syömishäiriödiagnoosi. Mutta ajat olivat minun lapsuudessani toiset ja tätä ei koskaan pohdittu sen syvällisemmin. No niin kuin olen joskus aiemmin sanonut: ellei minulla olisi ollut hyviä ystäviä, joiden kanssa yökyläiltiin puolin ja toisin, niin en varmasti olisi nähnyt missään normaalia perhe-elämää. En edes mitä syömiseen tulee.